Syyskuu

Yli kuudentoista tunnin ja kahdeksan tuhannen kilometrin päässä on harmaata ja haikeaa.

Lusakassa viimeinen päivä meni työn touhussa, raporttia lukiessa ja illalla vielä kokoustaessa. Tuttu taksikuski James vei mut lentokentälle, sanoi että nähdään sitten kun seuraavan kerran tulen Sambiaan. Näin toivon. Lennot meni hyvin, kasvisruoka oli hyvää, komediasarjat hauskoja, sain nukuttuakin. Amsterdamissa neljän tunnin vaihto, käteistä 2 euroa, eväänä pähkinöitä. Lennolla Helsinkiin mun vieressä istui hollantilais-intialainen mies jota oli varoitettu siitä että suomalaiset voi olla tunninkin samassa huoneessa puhumatta mitään, häntä pelotti että miten selviää kolme päivää Suomessa.

Nyt olen Lammilla, kotona. En vielä osaa käsittää että kaikki on ohi, miten voi olla kolme kuukautta jossain paikassa ja sitten alle vuorokaudessa se kaikki on poissa. Ikävä on kova. Mutta ehkä goodbye olikin vain see you later, tai ainakin toivon niin. Myös suomalaisista matkatovereista oli aika haikeaa erota, Marinka ja Matti kun lähti Keniaan, ja Kaisa jatkaa Sambiassa oleskelua Malawin-visiitin jälkeen. Oi että.

Oli siis mahtava kesä, ihanassa Sambiassa. Vaikea tiivistää mitenkään sanoiksi, tuntuu että kaikki on yhtenä isona könttinä päässä. Kai se tästä.

"See you in Heaven"

Lusakassa ollaan, mutta palaanpa alkuviikkoon.

Tiistaina kierrettiin koululla ja marketilla hoitamassa vielä viimesiä asioita ja sanomassa hyvästejä ihmisille. Myöhemmin muutama tuttu tuli käymään, Giftin sanoja mukaillen, see you in heaven. Käytiin naapurissa viemässä valokuvia kiitokseksi ja muistoksi, pala kurkussa. Illalla viimeinen ateria, tosi hyvä sellainen, oli vastajauhetusta maissijauhosta tehtyä nshimaa, linssi-kurpitsacurrya ja vihanneshöystöä. Ai että. Valokuvia, vikat korttipelit vielä, sitten nukkumaan.

Keskiviikkona herättiin aikaisin, pakattiin vikat tavarat, odoteltiin, otettiin vielä viimeset ryhmäkuvat naapurin lasten kanssa, hei-heit parille tutulle, sitten piipahdettiin central committeen kokouksessa jossa kiittelivät kovasti meitä. Tavarat auton lavalle, hyvästit lapsille Joelille, Mumbille ja Joshualle, nieleskelin kyyneleitä, voi miten kova ikävä tuleekaan, kaikkia, etenkin Mumbia. <3 Vietiin avaimet toimistolle, vielä muutamat hyvästit, sitten autoon ja lähdettiin. Itku.
Kapirissa odoteltiin bussia aika kauan, sanottiin pojille heipat, sitten se viimein tuli ja sählättiin itsemme kyytiin, Beverly saattoi ovelle. Matka Lusakaan oli hikinen mutta meni yllättävän nopeasti, oltiin vähän ennen pimeän tuloa perillä. Tultiin Kalulu Backpackersiin, nähtiin samantien pari tuttua, hauskaa. Käytiin intialaisessa syömässä, vikat special thalit mmm, sitten takaisin hostellille jossa tavattiin Madimban ja Kalokon projektien vastaavia, juuri Suomesta palanneita.

Nyt viimeinen päivä Lusakassa, lento lähtee joskus keskiyöllä. Vatsa on täynnä nshimaa ja kasviksia, niitä makuja tulee kyllä ikävä. Nyt olis vielä hommia.

Viimeisiä viedään

28.8.

Viime perjantaista jos lähdetään liikkeelle... Saatiin Kaisan kanssa siis kaikki hommat Ndolassa tehtyä. Bussia odoteltiin kauan, onneksi saatiin seuraa hassusta muusikkopojasta. Päästiin siis bussilla takasin Mpongwen risteykseen, ja hetken odottelun jälkeen saatiin kyyti vielä kotiinkin, auton lavalla, juuri pimeän koittaessa.

Lauantai oli kovin kiva. Lähdettiin lounaan jälkeen neljän suomalaisen, kahden britin ja kahden koiran voimin kävelemään kohti meidän tulkin Beverlyn farmia. Reilun tunnin kävelyn (n. 6 km), metsäpalon ja ötököiden ihmettelyn jälkeen päästiin perille, ja pian käveltiin toiset kuutisen kilometriä "läheiselle" padolle, ja oli kyllä kaiken sen kävelyn arvoista, istuskeltiin rannalla, osa porukasta ui, syötiin leipää ja papuja, juotiin spritea joka ei oo varmaan koskaan maistunut niin hyvälle. Ai että. Ennen kuutta lähdettiin takaisin, aurinko laski, hämärä koitti, käveltiin käveltiin käveltiin, kuu valaisi matkaamme, ja viimein jalkasärkyisenä päästiin kotiin, iltapalaksi pancakes, baked beans, pop corn, papaya, ja paljon vettä.

Sunnuntaiaamupäivä meni lauluharjoituksissa, oltiin nimittäin luvattu laulaa vikalla kerrallamme kirkossa. Vedettiin suomalaisvoimin Tilkkutäkki joka osoittautui menestykseksi, lähinnä taputusten ja halleluja-sanan takia, ja Jonin ja Robin kanssa laulettiin Amazing grace. Kovasti ne kiitteli ja rukoili meidän puolesta.

Maanantaina semionnistunut kokous Kandulwen koululla, loppupäivästä naapurin lasten kanssa pelailua, voi eiii miten ikävä mulla tulee niitä. Joshuakin oli taas käymässä. :) Tiistaina epäonnistunut kokous Lumombwessa, eli 12/13 klubivierailua onnistui. Ihan hyvä saldo kahdessa kuukaudessa, eh.

Viela kerran Ndola

Viimeisia viedaan, viikon paasta taidan olla Amsterdamissa konetta vaihtamassa. Oi voi.

Tultiin Kaisan kanssa Ndolaan, Kaisan piti hakea uusi leima viisumiinsa. Meidan auto on rikki eika Kaloko Trustin kyyti lahtenyt kaupunkiin talla viikolla, joten aamulla kahdeksalta saatiin kyyti valtetien risteykseen, josta napattiin eka sinivalkonen minibussi Ndolaan. Vain 15 000 kwachaa, siis alle kolme euroa, jees. Silla kyydilla paastiin kaupungin laitamille asemalle, josta meidat heti nappasi yksi mies bussiin jolla paasi keskustaa. Joskus on hyotya erottua joukosta valkoihoisena, ei tarvii ainakaan ite kauaa selvitella etta mihin pitais menna.
Kaytiin immigration officessa, bussiasemalla ostamalla paluuliput iltapaivaksi, postissa, ja asken syomassa nshimaa ja ifisashia, talla kertaa ilmeisesti okrasta tehtya, tosi hyvaa. Taa perjantai (vika perjantai!) taitaa siis menna tassa reissussa, toivon mukaan kuuteen mennessa paastaan takas Kalokoon.

Eilinen eli torstai meni ihmetellessa, yritettiin tavoittaa ihmisia, ei onnistuttu, tehtiin munakasta, pelattiin korttia naapurin lasten kanssa. Ja oli onnellinen jalleennakeminen, kun naapurin pikku-Joshua tuli ekaa kertaa kahteen viikkoon kaymaan, han kun on ollut vuodepotilaana saatuaan kiehuvaa vetta jaloilleen. :/ Mutta nyt melkein kavelee taas jo, ja oli ihana oma itsensa, huuteli ainoaa suomenkielista osaamaansa sanaa: korvakoru!

Week to go

22.8.

Keskiviikko, Rob paistaa lettuja, me muut dataillaan. Kello on yhdeksän illalla, on pirun kuuma ainakin sisällä, onneks ikkunoista tuulee läpi.

Joo-o.
Tiistaina oli hämmentävä päivä, auto mm. hajosi keskelle puskia. Täällä on myös koko alueen päällikkö käymässä, tossa aika lähellä Luesangassa jossa hänelle on rakennettu omat väliaikaiset puitteet ja kaikkea, ja jossa oli ilmeisesti melkein ympäri vuorokauden bileet meneillään. No, me käveltiin sitten tiistaina aamupäivästä sinne, tulkkimme Beverly mukana auttamassa. Kävi ilmi ettei päällikkö ollut paikalla (strange...) mutta päästiin tapaamaan hänen edustajaansa. Luettiin valmistelemamme briiffaus projektista, annettiin 100 000 kwachaa kirjekuoressa, juteltiin nshimasta, juotiin munkoijoa eli maissijuomaa, oli ihan mukavaa. Päällikökin kuulemma haluis dry toiletin, hehee. :)
Tiistai-iltaa oltiin odotettu: puuseppänaapurimme kokkaili koko porukalle kapentaa eli paistettuja kuivattuja pikkukaloja, ifisashia eli kasvis-maapähkinäjauhemössöä (mun lempiruoka tällä hetkellä), papuja ja kaalia kera nshiman. Me autettiin sen verran, että aiemmin päivällä käytiin Kaisan kanssa jauhamassa pähkinät toisella naapurillamme jolla on mortteli, ja sekoiteltiin me myös nshimaa. Mutta oli ehkä parhaat pöperöt tällä reissulla. Loppuilta meni korttia pelatessa.

Tanaan käveltiin Kaisan kanssa tienvarteen Kaloko Junctioniin, noin 45 minuutin kävelymatka suuntaansa. Vietiin vähän taas chitengejä ompelijalle. Ja huh, oli muuten kuuma, täällä on nyt päivät ja myös yöt selvästi alkaneet lämmetä, ellei noita muutamia kummia pilvisiä ja jopa sateisia päiviä oteta huomioon. Loppupäivä meni ilmeisesti pienestä nestehukasta selvitessä, oho, onneks muut pääsi marketin kokoukseen. Vielä kaksi klubitapaamista jäljellä.

Seitsemän päivää Kalokossa jäljellä. Kummaa, tosi kummaa. Haluun ja en halua lähteä.

Viikonloput

20.8.

Maanantai-ilta Kalokossa, late dinner tulossa, ilta vietetty pähkinöitä syöden ja sambialaisia ja suomalaisia hääkäytäntöjä vertaillen.

Viime perjantaina Ndolassa meni hyvin, päästiin nettiin, syötiin nshimaa, käytiin postissa, tehtiin ruokaostokset, ostettiin chintengejä. Paluumatka lava-auton kyydissä oli samaan aikaan hieno ja epämukava; ensin auringonlasku ja hämärtyvä ilta, loppumatkasta pimeää ja tähtitaivas, ihan siinä yläpuolella, ja viima ja kylmä ja epämukava puupenkki.

Lauantaina tehtiin vähän hommia, vähän enemmän kaikkea muuta kuten kortinpeluuta ja lasten kanssa leikkimistä. Sunnuntaina kirkko, luvattiin opetella joku bembankielinen laulu ens kerraks. Maanantaina yksi klubivierailu ja pari muuta visiittiä, saatiin yhdestä paikasta kaksi isoa kaalia ja jättikassillinen maapähkinöitä mukaamme. Ja satoi vettä kaatamalla! Mitähän ihmettä.

Ndola, baby

Ndolassa, jee! Tultiin Kaloko Trustin lava-autolla, oma automme ei toimi, että jeps.

Taa viikko on ollut kanssa jees. Maanantaina ja tiistaina oli klubivierailuja, joista yksi ei toteutunut, yksi oli marketilla Mpongwe Junctionilla jossa on ihan kauhea tilanne vessojen suhteen, ja yhdessä oli paikalla yli 20 jäsentä plus melkein saman verran lapsia, ja ne lauloi ja tanssi meille ja kiitteli paljon. On aina jotenkin hämmentävää kun ihmiset on niin kiitollisia meidän visiiteistä, apuriippuvuussuhde on pelottava. Parhaamme yritetään kuitenkin tehdä että klubit keräis itse rahaa ja toiminta olis kestävää.

Maanantaina käytiin myös Kapirissa iltapäivällä, ja 20 minuuttia nettikahvilassa istuttuamme sähköt meni. Äääääääh. Saatiin kuitenkin ruokaostokset tehtyä.
Tiistaina klubivierailun lisäksi pyykkäsin ja käytiin ostamassa hunajaa ja hunajaviiniä (purkki hunajaa 1 e, pullo viiniä alle 50 senttiä). Auto myös alkoi hajota käsiin, jee. Keskiviikkona kirjoteltiin raportteja ja syötettiin exceliin klinikan tautitilastoja. Illalla kaytiin Mpongwe Junctionilla lahettamassa sahkopostia ja ostamassa ruokaa. Olipa reissu. :D

Torstaina oli rento päivä, tehtiin jotain hommia koneella, selviteltiin tulkki- ja kuljetusongelmia, rapsuteltiin koiria, tavattiin ympäristöterveysviranomaista. Iltapäivällä käveltiin Kaisan kanssa padolle, ja sieltä palattuamme selvisi että perjantain tapaaminen on siirretty joten päästiin lähtemään Ndolaan, jee. Illalla oli ennatysmaara illallistajia: 9. Kurpitsa ja linssit maistui; sovittiin naapurissa asuvan ndolalaisen puusepan kanssa etta tehaan joskus porukalla nshimaa.

Kaksi viikkoa enää! Kamalaa ja ihanaa.

Kalokossa kaikki hyvin

En oo paassyt vahaan aikaan nettiin, tassa siis tarinaa parilta viime viikolta.

12.8.

Nyt on sunnuntai, työntäyteinen viikko takana. Ennen sitä, viime viikon lauantaina, vietettiin kuitenkin lomapäivää läheisessä Nsoben game parkissa. Ajeltiin safarireitti omalla autollamme mut päästiin myös käveleen paljon, nähtiin mm. kirahveja tosi läheltä. Oli tosi kiva, lepposa päivä.
Viime sunnuntaina kirkonmenot kesti neljä(!!) tuntia kun siellä oli vieraileva preacher. Se oli jo vähän liikaa, enkä oikein tykännyt miehen tyylistä, hän kun taisi tykätä vähän liikaa omasta äänestään. Supernatural appointment tuli ainakin tutuks. Ja kirkon jälkeen meille tarjottiin outoa maissi-sokerilientä, hyi hemmetti. :P Teetin itselleni muuten jo toisen hameen, nyt saa luvan riittää, ellen löydä jotain tosi hienoa chitengeä vielä.

Tällä viikolla on ollut yksi, parhaimmillaan pari klubitapaamista per päivä plus raporttien kirjoittamista. Ollaan löydetty pari tosi hyvää tulkkia kun projektikoordinaattori on ollut poissa, jee. Fiilikset töiden suhteen menee aika ylä- ja alamäkeä, välillä kun tapaa innokkaita ja aktiivisia ihmisiä niin tulee tosi toiveikas olo, välillä taas mikään ei tunnu toimivan ja koko projekti ja meidän työ täällä tuntuu turhalta. Mutta niin kai se aina menee.

No joo, siinä ne päivät on siis menny, mukavasti ja aivan liian nopeasti. Alkaa itse asiassa vähän jo pelottaa että täältä joutuu lähtemään kohta, vaikka välillä on myös ikävä Suomea ja kotia. Mutta tällä hetkellä asutaan vielä tässä isommassa talossa, tää on ihan jees, meidän ikkunasta näkee auringonnousun, tai ainakin melkein, ja meidän huoneessa on kaksi vakiasukas-hämähäkkiä nimeltään Lari ja Ami. Koirat Heinäturpa, Höyryturpa ja Ruskakoira on huomionkipeitä ja ihania, kanat on huvittavia. Sähkökatkoja on ollut parin viime viikon aikana aika useesti, ja muutamana päivänä sähköä on tullut vain vähän, mitä en tiennyt edes mahdolliseksi. Ollaan siis "jouduttu" taas kokkaileen hiilillä välillä, mutta ei se mitään, menee vaan hitusen enemmän aikaa.
Aterioiden suunnittelu on yleensä aika huvittavaa, kaikki lähtee yleensä yhdestä ainesosasta, että okei, meillä on impwaa (= pieniä keltaisia munakoisoja), keitetäänpä ne, no mitäs niiden kanssa, jaa meillä on kokonainen kaali, oho se on täynnä muurahaisia, hukutetaan ne, noin, jääkaapista löytyi myös porkkanoita, eli jos paistetaan kaali ja porkkanat ja maustetaan inkiväärillä ja sekoitetaan impwat sinne, tai jos sittenkin pidetään impwat erillään ja pistetään sekaan sipulia ja tomaattia, jees, hyvältä kuulostaa. Ja nshimaa lisäks, jep jep.

Täällä on muutamia jänniä ilmiöitä, jotka ollaan huomattu. Yksi oudoin tapa on maalata lattiat ennen kuin tulee vieraita. Siis joo, maalata, tummanpunaisella pahalle haisevalla maalilla. Keittiö ja vessat ja kaikki. Niin kummallista. Kengänpohjat on punaiset aina välillä.
Toinen juttu on bush firet, joita ihmiset sytyttelee pihoilleen ja tienvarsille siivotakseen/raivatakseen/karkottaakseen käärmeet/jonkun muun syyn takia, ja jotka ilmeisen usein vähän leviää minne sattuu, polttaen ilmeisesti joskus myös kasvimaita ja talojen kattoja jos sattuvat tielle. Sambian savannit palaa keskimäärin 1,6 vuoden välein, hullua. Mutta niin se kierto täällä menee.

Viime torstai oli oudoin päivä vähään aikaan. Ensinnäkin taivas oli pilvessä, oli harmaata ja kylmää - ja satoi, mitä ihmettä, täällä ei kuuluisi sataa elokuussa. Tosi kummaa. Saatiin myös swazimaalaisia vieraita torstaina, mukanaan yksi suomalainenkin, ja kaikkia outoja pieniä asioita sattui päivän mittaan. Auton suhteen tehtiin esim. ennätys: siellä oli kuskin lisäksi kaksitoista lasta ja äitinsä sekä kaikkien kamppeet. Jes. Illalla vielä selvisi että tänne oli tulossa uusi vapaaehtoinen britti, Rob.

Perjantai meni experience sharing -workshopissa Emmanuelin kirkossa, ja vetäjänä oli sattumalta Emmanuel joka oli aivan huippu tyyppi, participatory-menetelmien asiantuntija, ja sen huomasi. Paikalla oli Swazimaan huussiekspertit, Kalokon sanitaatioklubilaisia sekä me suomalaiset. Oli tosi onnistunut vaikkakin pitkä päivä, kaikki oppi jotain, tunnelma oli hyvä - tuli fiilis että tässä kaikessa toiminnassa on jotain järkeä ja toivoa. Meidän osuus oli kertoa kuivakäymälöistä Suomessa, meni vähän lonkalta mutta ihan hyvin, ja sitten osallistua ryhmäkeskusteluihin. Lounaaksi oli nshimaa ja village chickenia, mulla oli siipipala, maistui mielettömän hyvältä, ja siinä olikin sitten varmasti lihakiintiö täynnä taas pariksi kolmeksi vuodeksi.

Lauantaina oli kylävierailujen vuoro; käytiin swazimaalaisten kanssa katsomassa neljää hyvin pyörivää klubia. Auto oli taas melkosen täynnä: 8 ihmistä yhteensä, mä ja Kaisa takakontissa. Mikäs siinä. Oli tosi hyvät vierailut, tavattiin vanhoja ja uusia ihmisiä, mm. Sambian vuoden viljelijäksi (?) valittu mies, oho. Ja syötiin maailman parhaita suolattuja, vastapaahdettuja maapähkinöitä.
Sunnuntaiaamuna vieraamme lähtivät takasin kohti Swazimaata. Kirkko oli jees, Lewisin saarna oli jees, laulut oli jees. Loppupäivä meni naapurin lasten kanssa leikkiessä, niitä oli tosi paljon tällä kertaa, olo oli kuin tarhantädillä kun paimensin pienimpiä lapsia - ilman yhteistä kieltä. Lapset on tosin oppineet ehkä tärkeimmät sanat englantia: "come and play" ja "dance". :D

Kuitti tältä kertaa.

Viikot vierii

Ai etta nyt arsyttaa.
Kirjoitin viikon aikana piiitkan blogipostauksen ja eilen illalla valvoin viela viimeistelemassa sita - ja sitten unohdin ilmeisesti laittaa sen muistitikulle. Etta siella ne mun kuulumiset nyt on, lapparilla Kalokossa. Typera typera typera.

No, ehka voin kertoa lyhyesti kuluneesta viikosta.
Perjantaina tosiaan ostin Ndolasta viela uuden kannykan, vanha kun meni rikki jo kesakuussa. Kotimatkalla poikettiin Mpongwe Junctionin perjantaimarketilla.
Lauantaina meidat kutsuttiin lounaalle paikallisen jarjeston board meetingin tyyppien kanssa. Soin kanaa. Village chicken, maistuu muuten melkolailla paremmalta kuin lansimainen teollisuusbroileri. Mutta se maistui normaalia paremmalta ehka myos siksi, etta tiesin etten saisi syoda sita.
Sunnuntaina kaytiin kirkossa, talla kertaa oli koskettimet ja mikrofoni, aikamoista. Tykkasin.

Maanantaina pidettiin Luansoben koululla oppitunti ilmastonmuutoksesta. Se meni ihan hyvin, osaa 10.-12.-luokkalaisista kiinnosti, osaa ei. Mutta oon iloinen jos saatiin edes pieni muutos aikaan jonkun ajattelussa.
Tiistaina, keskiviikkona ja torstaina oli sanitaatioklubien tapaamisia, osa onnistui, osa ei, ihan hyva saldo ja fiilis niista kokonaisuudessaan. Keskiviikkona Mark lahti, torstaina pojat meni muutaman tutun paikallisen kanssa baariin bilista pelaamaan - taalla maalla naiset ei kay baarissa. Pyh. :P

Ei kai tassa muuta. Tai no varmasti olisi muuta jos olisin ottanut sen alkuperaisen tekstin mukaan, hmmhh. Huomenna mennaan muuten kai Nsoben game parkiin eli pieneen kansallispuiston tapaiseen, siella pitais olla ainakin jotain jannii elaimia. :)

Home sweet home

Ndolassa ollaan, Kalokoon saavuttiin tiistaina iltapaivalla. Majoitutaan nyt eri paikassa kuin viimeksi, tai samaa keittiötä yms. käytetään, mutta nukutaan tällasessa isommassa vierastalossa. Ihan jees, tosin sinne keittiölle on nyt ärsyttävän pitkä matka, eikä tässä pihapiirissä ole kuivahuussia vaan pelkät kuoppakäymälät, snif.
Ciara ja Sammy on molemmat jo lahteneet, tylsää, mutta tiistaina tänne tuli meidän lisäksi Mark ja John Briteistä, toinen tuli järjestönsä tarkastuskäynnille, toinen toteuttamaan pari kyselyä. Eli ei onneksi päästä puhumaan pelkkää suomea täällä vaikka tytot lähtikin. :P

Keskiviikkona oli kokous joka kesti viisi(!) tuntia, huhhuh. Mutta saatiin elokuun aikataulut sovittua mikä on hyvä, jos nyt saatais jotain aikaankin sitten täällä. Torstaina käytiin Kamabayan koululla pitämässä 8.-luokkalaisille oppitunti linnuista, ja loppuun pidettiin vielä improlla tietopläjäys Suomesta. Oltiin valmistauduttu pitämään kolme tuntia, mutta heillä olikin kokeita, joten ei sitten pidetty enempää. Tyypillistä, tai ei ainakaan kauheen yllättävää. :P

Mutta Kalokossa siis kaikki hyvin, naapurin lapset on yhtä ihania kuin muistinkin, ja koirat Heinäturpa, Höyryturpa ja Ruska on kanssa tosi tuitui. Linnut laulaa, aurinko paistaa, tuuli on kova, hämähäkit on isoja, ruoka on hyvää ja halpaa (pussillinen tomaatteja + nippu sipuleita + kurpitsa = 2,5 euroa), auto reistailee, sähköt pätkii, vesi maistuu raudalta, ihmiset on ystävällisiä, jalat on likaiset ja rusketusrajat voimistuu.
Ai niin, yksi aivan mahtava asia on hame jonka teetätin paikallisella ompelijanaisella, kangas maksoi Livingstonessa 20 000 kwachaa ja ompelu 25 000, eli yhteensä sellaset 7,5 euroa. Ja se on ihana ihana! Kummallisinta on että oon ihan fiiliksissä siitä että saan laittaa sen sunnuntaina kirkkoon. :DD Voi että.

Safarilta Lusakaan

24.7.

Maanantaiaamu Livingstonessa alkoi kello 5.30 kun herätyskello soi, kello 6.45 oltiin jo safariautomme kyydissä. Ja ai että oli kylmä! Aurinko oli vasta nousemassa ja tuskin oli montaa astetta lämmintä, minkä lisäksi viima auton kyydissä oli aivan jäätävä, hrr. Mutta perillä Mosi-oa-Tunyan national parkissa saatiin teetä joka lämmitti. Meitä oli meidän neljän lisäksi hollantilainen nainen ja noin 10-vuotias poikansa, sekä sitten autokuski, tosi hyvä opas ja vartijamies aseen kanssa.
Zambezi-joki oli upea, sen rannalla nähtiin apinoita, ei vitsit miten huvittavia ne on pälyillessään ihmisiä. Auto ajoi meidät keskelle savannimetsää, matkalla näkyi paljon erilaisia antilooppeja sekä paljon lintuja. Sitten jonoon mars ja kävely alkoi.

Alkusafari muistutti lähinnä kakkasafaria, nähtiin ties minkä eläinten jätöksiä ja opittiin mm. tunnistamaan uroskirahvin kikkareet. Nähtiin myös kaikkea muuta kuten elefantin järsimä oksa, eri eläinten jälkiä, makkarapuu ja virtahepojen pöyhimis- tai mitälie kuopsuttamisjälkiä. Sitten nähtiin lisää apinoita sekä pahkasikoja (Pumba!) ja lintuja (Zazu!). Ja viimein puiden lomassa häämötti jotain isompaa - kirahveja! Siellä ne löntysteli ja pälyili meitä puiden lomasta. Hetken niitä ihmeteltyämme käveltiin takaisin autoon joka ajoi meidät toiselle puolelle kansallispuistoa. Matkalla pysähdyttiin ihastelemaan valtavaa puhvelilaumaa sekä seeproja. Perillä toisella laidalla käveltiin katsomaa neljää kappaletta eli 50 prosenttia Sambian valkosarvikuonoista, whoo. Ne oli aika valtavia, mutta makoili siellä rennosti vaikka oltiin aika lähellä. Ja lopuksi viela bongattiin pillerinpyorittaja, huvittavaa.
Että semmoi, oli aika jees safari, mieluummin sen 60 euroa tuohon käyttää kuin esimerkiks parturissa käymiseen, kuten järkeiltiin Kaisan kanssa. :D Nyt en oiken malttais odottaa suunniteltua matkaamme Kasankan kansallispuistoon Pohjois-Sambiaan, whii! Siellä pitäis olla virtahepojakin!

Safarin jälkeen oltiin vielä pari tuntia Livingstonessa, käytiin syömässä, ja puoli kahdelta lähti bussi Lusakaan. Matka oli piiiitkä, auringonlasku oli hieno. Perillä Lusakassa otettiin taksi tuttuun hostelliimme, saatiin vieläpä samat huoneet joissa oltiin asuttu ne viimeset pari viikkoa.
Tiistaina aamulla heräsin kuudelta ja lähdin ostamaan meille bussilippuja. Asemalle on noin vartin kävelymatka, aurinko nousi sen aikana ja oli hieno fiilis. Bussissa oli onneksi tilaa ja sain liput, jee. Kymmeneltä lähti sitten bussimme. Vaikeaa ajatella että tästä lähtien loppuaika ollaan siellä puskassa, Kalokossa. Lusakaa tulee vähän ikävä, mutta ei se mitään.

Livingstone ♥

Ei vitsit mä olen kyllä kovasti ihastunut tähän kaupunkiin. Vaikka turisteja on semisti enemmän kuin muualla, niin ei tää mitenkään turismin pilaama paikka ole. Paikalliset on hirmu ystävällisiä, taksikuskitkin esittelee ensin itsensä, sitten kysyy että tarvisko kyytiä, ai ei, no hyvää päivänjatkoa sitten my sister. Ja tänään käveltiin sellasen käsityömarketin läpi, täysin turisteille suunnattuhan se oli ja kaikilla oli taas myyntikikkansa, mutta suurin osa myyjistä oli tosi mukavia ja jäi juttelemaan, toisin kuin esim. Kapirissa jossa sai kuulla olevansa rasisti kun ei ostanut banaaneja (okei, se oli vaan yksi tapaus, mutta kuitenkin).

Tänään siis hieman toivuttuani lähdettiin syömään Lonely Planetista löytämäämme paikkaan joka osoittautui ylihintaiseksi, eikä perinteistä ruokaa ollut paljon nimeksikään. No mutta kyllä meksikolainenkin maistui... Ruuan jälkeen käytiin tosiaan siellä käsityömarketilla, ostin pari chitengeä eli hamekankaita, jeejee, ja vähän tuliaisia taas. Tän viikonlopun aikana on kyllä mennyt aivan tuhottomasti rahaa, varmaan saman verran kuin koko Kalokossa olon aikana yhteensä.


Mutta siis, pointti ja tämän merkinnän tarkoitus oli, että tämä on ihana kaupunki, juuri sopivan kokoinen eikä niin ruuhkainen ja hektinen kuin Lusaka. Voisipa tänne jäädä pidemmäks aikaa, snif.

Livingstone!

Livingstonessa ollaan, mutta palataanpa pari päivään takasin eka.

Torstaina oli vika päivämme ainakin tältä osin Lusakan projektin parissa, kun Marinkan kanssa käytiin kahdessa kotitaloudessa Madimbassa tekemässä kyselyä. Kysymykset oli nyt parempia ja toimivampia ja jee. Sanottiin heipat NECOSin tyypeille, tuskin niitäkään tapaa enää, ken tietää, höh. Tultiin Lydian kanssa minibussilla pois, ja oli muuten bussi täydempi kuin koskaan. Mentiin syömään bussiasemaa vastapäätä olevaan nshima-ravintolaan, omistajat oli ilmeisesti kovin otettuja kun syötiin siellä ja kehuttiin ruokaa, ne kyseli miten ollaan opittu syömään nshimaa ja yksi mies otti meistä kuvankin että voi näyttää veljelleen. Jahas.
Loppupäivä oltiin hostellilla, tehtiin vähän hommia, syötiin ranskalaisia, maksettiin yöpymisemme ja varattiin huoneet vielä ma-ti-yöksi. Latailin illalla sambialaista musiikkia koneelle ja tuli kiire pakkaamisen kanssa. Nähtiin myös erästä hostellilla tapaamaamme skottimiestä ja hänen tuoretta vaimoaan, viime sunnuntaina oli siis häät, onniteltiin kovasti. Oli muuten hauska seurata sivusta häävalmisteluja, mies stressasi mm. kun hänen piti viedä sambialaisen morsiamensa äidille kolmen lehmän arvosta rahaa. :D

Perjantaiaamuna herätys oli puoli kuusi ja seitsemältä lähti bussi ja alkoi viikonloppumatkamme kohti Livingstonea. Jee! Joku pappismies saarnasi ja siunasi bussin siinä alkumatkasta, hauska tapa. Matka meni yllättävän vaivattomasti, vajaa seitsemän tuntia taisi kestää, muutamalla pysähdyksellä. Nähtiin paviaani ylittämässä tietä awww!
Livingstone vaikuttaa kovin mukavalta ja rauhaisalta paikalta. Majoitutaan Jollyboysissa joka on ilmeisen legendaarinen paikka jonka kaikki tietää, valittu Sambian parhaaksi hostelliksi jne. Käytiin pizzalla, mukava italialainen paikka jossa toimi jonkinmoinen nuorten avustusjärjestö, ostin niiden projektin repun. =)
Loppuillasta syötiin vielä vähän tuossa hostellin baariravintolassa, ja otettiin siiderit nam nam. Baarissa soitti paikallinen Yes Rasta Band. :D


Perjantaina herätys oli kuudelta, syötiin hostellin aamupalat, sitten taksiin ja putouksille. Oli kovin kylmä aamu. Noo mutta sitten päästiin alueelle sisälle, käveltiin lähimmälle näköalapaikalle - ja vau. Siellä ne oli, Victorian putoukset, yksi maailman seitsemästä luonnonihmeestä, siellä niin. Oltiin melkein koko päivä siellä, käytiin kaikki neljä reittiä eli ensin yläjuoksulle, sitten putousten vastapäätä sademetsään, kastuttiin, oli siistiä. Upein juttu oli ehkä kun siltaa ylittäessä pystyi näkemään 360-asteisen sateenkaaren! Harmi ettei voinut ottaa kuvia siitä kohtaa, kamera oli visusti minigrip-pussissa sateensuojassa laukussa. Sitten käveltiin vielä vähän kauempana putouksista semmonen näköalareitti kohti Zimbabween vievää isoa siltaa, ja lopuksi kavuttiin alas sademetsään ja Boiling Potiin, jossa putouksilta tuleva vesi vyöryy sellaseen mutkaan ja jatkaa matkaansa.

Paviaanit oli sitten ihan oma lukunsa tällä reissulla. Pidettiin Kaisan kanssa evästaukoa auringossa kuivatellen, niin yksi paviaani tajusi että syön keksiä joten se pinkoi kauheaa vauhtia puusta meidän luokse ja istahti muutaman metrin päähän tuijottamaan että liikeniskö sille yhtään. Jooei, tuli aika kiire pistää eväät piiloon. Mutta se oli huvittava tilanne, siinä se istui kädet ristissä ja pälyili ympärilleen. Kun lähdettiin taas kävelemään, niin vähän matkan päässä yksi toinen paviaani, valtava sellanen, alkoi riuhtoa Kaisan takkia, onneksi tyytyi tyhjään pillimehupurkkiin. Ne oli siis vähän pelottavia ja niitä oli paljon, mutta ihan somia kuitenkin, pikkuiset leikki ja roikkui liaaneissa, ja suurin osa vaan istui ja möllötti rauhassa.
Lopuksi kierreltiin vielä turistikauppoja, ai että ne myyntimiehet osaa hommansa, alkaa jutella mukavia ja haluaa oppia suomea ja kehuu työtä jota tehdään Sambiassa ja "my sister, support me, I'm from a village", joten tulipa sitten ostettua vähän kaikenlaista. :D

Käytiin eilen vielä keskustassa intialaisessa syömässä, ja viiden aikaan oltiin hostellilla ja aivan poikki, huh.
Tänään sai nukkua vähän pidempään, ja aamiaiseksi otin sellasen jogurtti-mysli-banaani -hunaja-annoksen, namnam. Ja kahvia! En oo koko kesänä juonut kuin pari kupillista, oijoi. Ostettiin bussiliput huomiselle ja varattiin walking safari johon ehditään vielä huomisaamuna. Muut lähti museoon, mä jäin hostellille kärsimään vatsakivusta, höh. Mutta kyllä tää tästä.

Muzungu crossing

Tiistaina olikin työntäyteinen päivä, kun mentiin testaamaan myöhään edellisiltana valmiiksi saamaamme vaikuttavuuskyselyä Madimbaan. Noin viiden tunnin aikana käytiin viidessä kotitaloudessa haastattelemassa tulkin avustuksella kolmea kuivakäymälän omistajaa ja kahta joilla ei kuivakäymälää ollut. Oli mielenkiintoista, mukavaa, valaisevaa, vähän turhauttavaa, loppua kohti väsyttävää. Päästiin seuraamaan siinä sivussa mm. vasta tapetun kanan paloittelua, pyykinpesua, lasten leikkejä ja vauvan imetystä (sitä ei muuten paljoa peitellä tai häpeillä täällä). Ihmiset oli mukavia ja ystävällisiä paitsi jotkut vähän epäluuloisia meidän aikeista, onhan se nyt vähän kumma kun kolme muzungua paukahtaa varottamatta pihalle kyselemään hygieniatietämyksestä.


Joo, muzungu-sanaa sai taas kuulla, sitä kuulee lähes kaikkialla alueilla joissa valkoisia näkyy vähemmän, kuten keskustan Cairo Roadilla ja sitä ympäröivillä torikaduilla, ja sitten noilla peri-urban alueilla, "slummeissa", kun lapset ihmettelee meitä ja huutelee "how are you":ta perään. On myös hassu oletus, että kaikki valkoiset on amerikkalaisia tai korkeintaan englantilaisia, ja tietysti rikkaita sellaisia. No, esim. Madimbassa tosi moni elää köyhyysrajan alapuolella, eli kyllä, heihin nähden olemme hyvinkin rikkaita. Tuntuu epäreilulta.
Otsikko muuten juontaa juurensa ainaiseen tienylitys-ongelmaamme, kun ikinä ei oikein uskalla lähteä ohittamaan vilkkaita katuja kuin ehkä parin minuutin odottelun jälkeen, ja paikalliset vaan loikkii sinne autojen sekaan ja länsimaalaisesta tuntuu hölmöltä. :P Kerran yksi kadulla puheaikaa myynyt mies tuli kysymään meiltä, että halutaanko ylittää tie, ja vei meidät turvallisesti toiselle puolelle. Hahah.

Mutta juu. Eilen minibussilla takaisin keskustaan päästyämme käytiin aasialaisessa syömässä, otettiin porukalla kasvisdumplingseja, tofua ja vihanneksia sekä parsakaalia. Tänään käytiin taas Broadsissa (vaihteeks :p) syömässä, mä tilasin ekaa kertaa paistetun kalan, ja ei vitsit oli hyvää! Kaisa tilasi toukkia(!) muttei saanut niitä, sen sijaan pöytään tuotiin lautasellinen spagettia. Hmm.

Tämä päivä pyhitettiin työnteolle, ollaan saatu eiliset haastattelut purettua ja kirjoitettua puhtaaksi, ja niiden perusteella muokattiin haastattelukysymykset uusiksi. Saatiin juuri hommat valmiiksi tältä päivältä, huh miten silmät ristissä -olo. Huomenna vielä Madimbaan. Tosi kummallista että jäljellä on enää yksi kokonainen päivä Lusakassa. Perjantaiaamuna lähdetään siis Livingstoneen, jossa ollaan maanantaihin asti. Sitten yö Lusakassa, ja tiistaina takaisin Kalokoon. Vähän on jo ikävä maaseudun rauhaan, siellä odottaa oma maja ja keittiö ja naapurin lapset ja kaikki. :)

Töitä töitä

Maanantai. Flunssa alkaa helpottaa pikkasen. Ei oo ihan kirjoittamisfiilis mutta kirjoitanpa silti, edellisestä on jo aikaa.

Perjantaina me käytiin Madimbassa tutustumiskierroksella, nähtiin vesipiste, huusseja, puutarhoja, koeviljelmiä, juteltiin ihmisten kanssa, jne. Ollaan lueskeltu myös kaikkea projektisuunnitelmista välievaluaatioihin ja opinnäytetöihin, ja tän kaiken tiedon pohjalta suunnitellaan sitten se pienimuotoinen vaikuttavuustutkimus ja todennäköisesti testataan sitä loppuviikosta, mutta varsinainen toteuttaminen pitää jättää valitettavasti ajanpuutteen takia muille.
Tultiin taas minibussilla sieltä Madimbasta takaisin keskustaan, sitten aasialaiseen syömään. Tofua!! Aika tulista ja hieman hintavaa kyllä, mutta namnam. Eilen eli lauantaina käveltiin Kaisan kanssa Lonely Planetista bongaamaamme Chit Chat -lounaskahvilapaikkaan, joka olikin mielettömän mukava ja listalta löytyi kaikkea kasvisruokaa kuten juustoisa kasvislasagne. =) Taas on hyvä puhua ruuasta kun paljon mitään muuta ei ole tapahtunut, lauantaina ainakaan.

Sunnuntaina raporttien lukemista, pohtimista, suunnittelua, lukemista, sähköpostin kirjoittamista... Käytiin kaupassa, ostin takin! Alennuksesta, noin 14 euroa =) Siitä olen iloinen. Lounaalla käytiin Broadsissa, ei otettu vieläkään toukkia joita löytyy myös listalta. Joku päivä täytyy kyllä kokeilla.
Tänään eli maanantaina ollaan nyt ahkeria, suunniteltiin tutkimuksemme runko ja hahmoteltiin kysymyksiä. Äsken tultiin Broadsista syömästä, mentiin niin myöhään että melkein kaikki oli jo loppu ja kalat jäi saamatta, mutta onneks kasviksia riitti vatsantäytteeksi.
Joo. Nyt takaisin töihin.

Yksittäispakattuja kurkkupastilleja

Ollaan päästy jo vähän tähän Lusakan projektiin kiinni tiistain ja keskiviikon tapaamisten perusteella. Ilmeisesti suunnitellaan ja toteutetaan pienimuotoinen vaikuttavuustutkimus/kartoitus, jossa haastatellaan paikallisia ja selvitetään huussilannoitteen käyttöä pihapuutarhoissa ja kaikenlaista siihen liittyvää. Vaikuttaa ainakin tässä vaiheessa ihan hyvältä, saa nähdä miten saadaan hommat tehtyä ja pysyttyä aikataulussa (7 päivää aikaa!).

Eilinen eli keskiviikko meni siis palaverissa Madimbassa (pienen eksyilyn jälkeen löydettiin jopa perille), lounaalla intialaisessa ravintolassa ja hostellilla raportteja lukiessa ja dataillessa ja keskustellessa. Illallinen tilattiin hostellin keittiöstä, jättikasa riisiä ja pieni mutta herkullinen köntti vihanneksia kera lariam-pillerin. Illalla varattiin vielä kolmeksi yöksi hostellihuone Livingstonesta, viikon päästä perjantaina lähdetään siis Victorian putouksia katseleen, siistiä. :)

Tänään aamulla heräsin karmivaan flunssaoloon. Onneksi lihas- ja päänsärky helpotti buranalla, mutta muuten on vähän kehno ja voimaton fiilis ollut koko päivä. Ollaan nyt silti saatu vähän hommia eteenpäin, luettu vuosiraporttia, pidetty suunnittelupalaveria yms. Lounaalla käytiin Broadsissa ja kuultiin yhdeltä tutulta että flunssaa on liikkeellä, ei huolta mistään sen vakavemmasta siis. Ja saatiin taas kuulla että kaikki hostellilla miettii ollaanko mä ja Kaisa siskoksia, kummaa. :D Kaisa kävi kaupassa ja toi suklaata ja kurkkupastilleja, jotka on yksittäispakattuja, ää. Täällä muovinkäyttö on ihan holtitonta, ruokakaupoissa on joka kassalla pakkaaja joka hyvällä tuurilla saattaa pakata ehkä jopa kuusi ostosta samaan muovipussiin, mutta yleensä tavaroita on pari-kolme per pussi.


Huomenna tutustumaan projektialueeseen.

Arkeen kiinni

Eilen oli taas ihan lorvimispäivä. Tai no ei täysin: aamupäivällä käytiin Kaisan kanssa Levy-ostarilla vaate- ja adapteriostoksilla, iltapäivällä kirjoitettiin pitkä sähköposti meidän harjoittelun ohjaajalle ja soitettiin paikallisen yhteistyöjärjestön johtajalle sopiaksemme tapaamisajan seuraavalle päivälle, ja alkuillasta pesin pyykkiä. 
Lounas syötiin hostellillamme, nshima kasviksilla, ja illallinen taas siellä intialaisessa ravintolassa, tällä kertaa otin ihan listalta jotain enkä vaan sitä thali-annosta, kasvikset ja juusto mausteisessa kastikkeessa naan-leivän kera maistui melkosen hyvälle ja maksoi vaan nelisen euroa.
Muokattiin myös vähän paikallisen kattotiili(?)firman ympäri kaupunkia näkyviä mainoslauseita, "A house without dry toilet is like love without trust."

Tänään aamulla palaveerattiin keskenämme tulevan viikon suunnitelmista, ja Kaisan kanssa muutettiin dormista kahden hengen huoneeseen, joka on kyllä aika pikku koppi mutta mukavempi parin viikon asumiseen kuin dormi jossa asuu kaiken lisäksi outo ranskaa puhuva ja itsekseen hymisevä nainen joka aina öisin soittelee ja tekstailee ja viime yönä pakkasi neljältä laukkunsa ja lähti, mutta oli tänään taas tullut takaisin. Hauska skottimies kysyi ollaanko siskoksia, kuulemma jotkut (ketkä?) oli puhuneet, että ollaankohan me kaksosia. Hahaa. :D
Mutta joo, kahdentoista jälkeen käytiin lounaalla, Broadsissa vaihteeksi, ja ai että miten hyvältä ne kaikki kasvikset ja nshima maistuikaan ("hyvä nshima, parempi mieli"). Ja siis mistään ruuasta ei kyllä koskaan tule niin täysinäistä oloa kuin nshimasta, kestää aina vähän aikaa selvitä siitä tiiliskivi vatsassa -olosta ja väsymyksestä. :'D

Kahdelta lähdettiin Jamesin kyydillä Madimbaan. Siellä tavattiin paikallisen järjestön tyypit, saatiin sovittua hommamme täällä, eli ilmeisesti suunnitellaan ja toteutetaan kysely kuivakäymälähankkeen vaikuttavuudesta paikallisten elämään. Saa nähdä mitä ehditään.
Takaisin tultiin minibussilla eli täkäläisellä paikallisliikennevälineellä, maksoi vain 3 000 kwachaa eli puolisen euroa sieltä Lusakan syrjäseudulta keskustaan. Bussit on sinivalkoisia ja niissä on aina joko jotain jumalaa ylistäviä tekstejä (monet yleensä aika huvittavia), futisjoukkueiden logoja tai muuta mitä nyt onkaan sattunut tulemaan mieleen, ilmeisesti. Mä ja Kaisa päästiin nyt ekaa kertaa tällaisen minibussin kyytiin, oli kyllä mukavempi kyyti kuin mitä oletin, varmaan lähinnä siksi että bussi oli suht tyhjä. Ja siksi että siellä soi Placebo, mitä ihmettä. :D Käveltiin keskustan ja ostoskeskuksen kautta hostellille. Huomenna kymmeneks takasin Madimbaan.


Nyt istutaan hostellimme oleskelutilassa, täällä on kummaa asiakasjoukkoa, ei melkein yhtään länsimaalaisia nuoria reppureissaajia, vaan lähinnä paikallisia bisnesmiehiä tai vastaavia. Hämmentävää. Presidentti Michael Sata puhuu televisiossa. Hämmentävä mies.

Chillin'

Sunnuntai meni ihan turistifiiliksillä.

Heräämisen ja pienessä pyykkikopissa kokatun aamiaisen jälkeen lähdettiin Kaisan kanssa tutun taksikuskin Jamesin kyydillä koillisosaan kaupunkia Arcadesin ostoskeskukselle, jossa on joka viikko Sunday Market. Se oli hieman erilainen kuin oletin, paikallisia ei paljoa näkynyt kuin myyjinä, turisteja riitti, ja käsitöitä ja koruja ja taidetta ja kankaita oli vaikka millä mitalla. Turistihinnoista hieman tingaten ostin korvakorut, kaulakorun, hamekankaan ja vähän tuliaisia. Kankaasta oon erityisen iloinen, siitä saa sitten Kalokossa teetettyä kivan hameen. :)

Käytiin siinä Arcadesin yhdessä kahvilassa syömässä, meikä otti talon sandwichin, oli kasviksia ja avokadoa ja hummusta, namnam! Kirjakaupassa käytiin, ja Sparissa vähän ruoka- ja jälkkäriostoksilla. Sitten napattiin taksi kotiin, täällä on muuten hassua kun takseilla ei ole mitään taksikylttiä vaan ne tunnistaa sinisestä väristä. Matkalla tuli fiilis että Lusaka on kyllä kiva paikka. Harvoin, tuskinpa koskaan missään kaupungissa ulkomailla on viettänyt näin paljon aikaa.

Jumitettiin hostellilla useampi tunti iltapäivällä ja kuuden jälkeen päätettiin lähteä vielä syömään siihen läheiseen intialaiseen paikkaan. Oikeastaan ekaa kertaa oli pieni pelko, kun käveltiin kahdestaan pimeällä, mutta eipä käynyt mitään. Ravintolassa törmättiin, kehenkä muuhunkaan kuin Amariin, Martiniin ja Martinin tyttöystävään. :D Liityttiin sitten heidän seuraansa. Söin taas veg thali -annoksen, ruokalajit vaan oli vähän eri kuin viime kerralla. Niiiiin hyvää.

Huomenna ollaan sitten ahkeria.

Erilainen Lusaka

Tämäpä on ollut jännä päivä.

Aamumme oli hidas, ehkä kymmenen jälkeen keiteltiin puuroa kämäsessä pyykkäyskopissa henkilökunnan keittiön vieressä (lupasivat muuten, että ehkä voitaisiin käyttää ihan oikeeta keittiötä kun kerran ollaan täällä pidempään. ehkä.) ja sitten datailtiin ja oleskeltiin aikamme. Puhuin porukoiden kanssa jonkun hetken puhelimessa, ja yhtäkkiä kello oli jo melkein neljä.

Käveltiin ostoskeskukselle syömään koska tässä ei lähellä ole kauheasti ruokapaikkoja, ainakaan sellaisia joista tietäisimme. Valittiin kalliihko portugalilainen ravintola, herkullinen kermainen kasvispasta maksoi 46 000 eli sellaset 7 euroa. Törmättiin Amariin ja Martiniin, olivat menossa leffaan aikaa tappaakseen, ja me päätettiin mennä kanssa. Elokuvaksi valikoitui paikallisen ilmiselvän laatuleffan Justice @ Staken sijaan Mirror Mirror, joka oli ihan jees ja viihdyttävä, hauska ja hieman hämmentävä paikoittain. Oli kyllä semiouto fiilis mennä elokuviin täällä, varsinkin kun teatteri oli tosi uusi ja siisti ja länsimaalainen, yhh. Leffan jälkeen mentiin vielä iltapalalle pikaruokapizzeriaan, pieni kasvispizza puoliksi Kaisan kanssa oli aika mauton ja hyvin rasvainen.
Mutta kai tämäkin puoli Lusakasta ja Sambiasta on hyvä nähdä, osaa laittaa asioita perspektiiviin ja nähdä koko kuvan. Ja vähän tuulettaa aivoja siinä samalla.

Nyt mun piti vielä vain käydä netissä kun päivältä jäi internet-aikaa käyttämättä puolisen tuntia, nyt olen ollut tässä kohta varmaan tunnin eikä yhteys ole vieläkään katkennut, kummaa. :D

Maaseutuidyllistä länkkärihelvettiin

6.7.2012

Otsikko kertoo vähän fiiliksiä, mutta ei tilanne oikeasti ihan noin paha ole, on Lusakassa ihan mukavaa. Mutta siinä vaiheessa kun astuimme sisään Levy-ostoskeskuksen puhtaanvalkoiseen avaraan aulaan, tuli fiilis, että täältä on aito Sambia aika kaukana.

Mutta hieman ajassa taaksepäin, eiliseen. Käytiin Kaisan kanssa tunnin kävelyllä siinä iltapäivästä, ja meitä vastaan tuli nainen jolla oli apina muovisäkissä. Hyvin hämmentävää. Ja toistaiseksi viimeinen iltamme Kalokossa oli mukava, kokkailtiin porukalla brittityttöjen kanssa nshimaa, impwa-tomaattihöystöä ja kaali-kurpitsa-currypataa. Ciaralle jouduttiin sanomaan hei-heit, hän ehtii lähteä pois tuolta juuri ennen kuin tullaan takaisin Lusakasta.

Tänään herätys oli mukavasti kello 4.45, ja 5.20 lähdettiin pihasta naapurin Jayn kyydillä. Odoteltiin bussiamme noin tunti valtatien risteyksessä, ja sain viimein Leijonakuningas-auringonnousuni kun puoli seitsemän aikaan se punaisena pallona kiipesi savannin ylle. Oi että.
Bussimatka meni melko nopeasti, kymmenen aikaan oltiin Lusakassa. Vietiin rinkat hostellille ja lähdettiin tuttuun ja turvalliseen ja mukavaan Broadsiin syömään, pinaattimuhennos ja pavut ja kurpitsanlehtihöystö nshimalla. <3
Päivä meni oleillessa ja dataillessa, tämä on eri hostelli kuin missä kesäkuussa asuttiin - oleskelu- ja työskentelytilat on paremmat mutta sitten esim. keittiömahdollisuudet on täällä tosi kämäset, käytössä on kaks keittolevyä ja leivänpaahdin. Että täytyy kattoa jäädäänkö tänne vai mennäänkö takaisin tuttuun Kalulu Backpackersiin.
Illalla me käytiin syömässä vielä Amirin ja Martinin kanssa. He on siis Kalokon kämppiksiemme kavereita, joihin tutustuttiin viime viikonloppuna kun olivat Kalokossa käymässä. Intialainen ruoka maistui, otettiin kaikki semmoset all-you-can-eat -kasvisannokset, huh!

Viimeiset päivät maalla

5.7.2012

Eilinen meni Ndolassa, kun piti hakea uudet kuukauden leimat viisumeihimme. Oltiin varauduttu tiukkaan kuulusteluun ja valmisteltu ties mitä tarinoita siitä kuinka olemme turisteja täällä, vierailemassa Copperbeltillä ja maaseudulla - Sambiassa kun on ilmeisesti laitonta tehdä edes vapaaehtoistyötä ilman työlupaa, oho. Mutta ainoa mitä meiltä kysyttiin oli, että moneksiko päiväksi me halutaan se viisuminpidennys. Se meni siis yllättävän helposti.
Muuten Ndolassa oli ihan mukavaa, käytiin italialaisessa(?) länkkärien suosimassa paikassa syömässä ja hyödyntämässä heidän langatonta nettiään. Ja noo, oli se ruokakin melkosen hyvää, halloumjuusto-kasviswrap. =) Ostettiin monen kymmenen tuhannen kwachan edestä hedelmiä torilta, ja sitten kaikenlaista mässyä ruokakaupasta. Kaisan kanssa päätettiin ostaa myös omenasiiderit, Redd's maistui mainiosti illalla. :)

Tänään ollaankin sitten oltu ahkeria. Herättiin kuudelta suihkuun ja puuroa keittämään, puoli kahdeksan jälkeen lähdettiin ajamaan yhteen kylään. No, siellä ei ollutkaan kokousta joka piti olla, joten monitoroitiin vaan kuivakäymälä ja juteltiin yhden opettajan kanssa. Sitten ajettiin yhdelle koululle puhumaan rehtorin kanssa oppitunneista, jotka menemme pitämään heinäkuun vikalla viikolla 8. ja 9. luokille. Aiheena ilmeisesti kasvit ja ravinteiden kierto, siihen kivasti saadaan ujutettua sanitaatio- ja ympäristöasiaa myös. Sitten ajettiin vielä kolmanteen paikkaan, jossa ilmoitettiin tulevamme kahdelta heidän kokoukseensa. No sitten ajettiin vihdoin kotiin, mutta pian käveltiin lähikoululle, ja taas rehtoria tapaamaan ja sopimaan elokuun ekan viikon oppitunneista. Saatiin aikataulutkin ihan hyvin sovitettua, ja kaikki meni muutenkin hyvin, ja kello oli vasta yksitoista! Pyykkäsin vähän ja syötiin soppaa, ja kahdeksi lähdettiin vielä siihen yhteen kokoukseen. Meidän aamupäivän käynnistä huolimatta - surprise surprise - kokousta ei ollut. Kiitti vaan. Hieman alkaa mennä usko koko tämän homman toimivuuteen, paikallinen projektikoordinaattorikin on aika skeptinen hankkeen kestävyyden suhteen, mutta se jää nähtäväksi... Muutaman viikon päästä sitten uudet yritykset mennä osallistumaan tapaamisiin, huomenna nimittäin on suuntana Lusaka.

Mutta hei, kuukausi on jo mennyt täällä! Tosi nopeasti. Kaksi jäljellä. Hui.

Lomailua ja hyvät ruuat

3.7.2012

Sähköt pois, akku melkein loppu läppäristä. Ostettiin viime lauantaina Ndolasta sähköliesi, maksoi vaan 100 000 kwachaa eli noin 15 euroa kai, ja joojoo ihan huijaustouhua joku sähköllä kokkailu, mutta ruuanlaitto vie hiilillä aivan turhan paljon aikaa päivästä ja harjoitteluhommista. Mutta niin, on jotenkin ironista, että nyt lieden hankittuamme sähköt on olleet eilen ja tänään aika paljon pois. Eli tänäänkin kokkailtiin soija-kasvispatamme hiilillä. Ei sillä että tässä nyt ihan kauhea kiire olisi harjoittelunkaan kanssa ollut, nyt maanantaina ja tiistaina on ollut national holiday joten ei olla päästy mihinkään tapaamisiin.

Tänään ostettiin paikallista tosi makeaa hunajaa puoli litraa, viisi mehiläistä oli pullotettu mukan kaupan päälle. Maistettiin myös hunajaviiniä, maistui enemmän kyllä kiljulle kuin viinille. :D Ja tänään osa porukasta kävi valtatien risteyksessä viemässä ihmisiä bussille, varaamassa hostellin meille Lusakasta ja ostoksilla. Uusi herkkumme on kurpitsa - yhdestä isosta riittää moneksi päiväksi ja se maksaa alle 2 euroa lähimarketilta, ja siitä saa pirun hyvää muhennosta tai keittoa punaisten linssien, sipulin, valkosipulin, tomaatin, curryn, inkiväärin ja hunajan kanssa. Myös paikalliset skonssit ja sämpylät on osoittautuneet tosi herkullisiksi. Mitään ei tapahdu mutta ruuasta riittää aina kirjoitettavaa, näköjään.

Tänään on muuten täysikuu, ja jos tähtitaivas on täällä mieletön niin niin on myös kuutamo, ulkona on tosi valoisaa sen ansiosta normaalin sysimustan pimeyden sijasta.
Olen lukenut Afrikan aika - Näkökulmia Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan -kirjaa, suosittelen tosi lämpimästi. Saa ihan uuden näkökulman eurooppalaiseen Afrikka-käsitykseen, joka on monelta osin tosi pielessä.

Sunnuntaipuuhat

2.7.2012

Heinäkuu! Kohta ollaan oltu kuukausi täällä, kylläpä aika taas juoksee. Tuntuu, ettei jäljellä olevassa kahdessa kuukaudessa saa ollenkaan tarpeeksi aikaan, kun kaikki tapahtuu vähän omaa tahtiaan, eikä oikein voida vaikuttaa kokousten ajankohtiin yms.

Eilen käytiin kirkossa. Sain Ciaralta pitkän hameen lainaan, sillä ei oltu ihan varmoja pukukoodista mutta yleensä naisilla pitää olla hameet, ja ainoa mukana oleva hameeni ei peitä polvia, joten sitä ei voi täällä maalla pitää. Kirkkoon valui ihmisiä omaa tahtiaan, hyvin sambialaisittain, ja siinä kymmenen jälkeen kun me mentiin niin seisomaan nousten esiteltiin itsemme. Oli bembankielinen saarna, joka hyvin kiihkeästi ja huutaen puhui kohtalosta ynnä muusta, ja jota toinen mies käänsi englanniksi minkä ehti. Oli hyvin oudolta tuntuvaa impro-rukoilua, kaikki mutisivat tai puhuivat tai huusivat omaa rukoustaan ja kiitostaan ja ylistystään silmät kiinni, jotkut edestakaisin kävellen - siinä meni länsimaalaiset hämilleen, että miten pitäisi toimia. Ja sitten oli laulua, joka oli upeaa, ihmiset lauloi omia ääniään kaikki harmoniassa esilaulajan vetämänä, siis miten paristakymmenestä ihmisestä voi lähteä sellainen sointi, sen enempiä harjoittelematta, en käsitä. Täytyy kyllä mennä joskus uudestaan, melkein ihan vaan tuon laulun takia.

Sunnuntaitekemiset jatkui, kun siivottiin majamme, ja iltapäivällä lähdettiin Kaisan kanssa kävelyretkelle läheiselle padolle. Pari paikallista tyttöä halusi tulla meidän oppaiksi, mikä oli ihan hyvä koska oltaisiin varmaan eksytty muuten, vaikka siellä polut menikin. Oli mukava nähdä vähän enemmän luontoa, miombo-metsää, palanutta ruohikkoa, heinäsirkkoja, perhosia, lintuja. Padon luona oli pieni järventapainen, jonka rannalla istuttiin hetki. Siellä pitää käydä uudestaan.

Ndolassa

Ja nytpa sitten taman paivan kuulumiset viela noiden pohdintojen jalkeen.

Viikko on mennyt hyvin, ollaan tosiaan saatu jo vahan hommia tehtya, vaikka ajoittain on aikatauluongelmia ja muita turhauttavia asioita. Mutta normaalin tapaan taalla elellaan, eipa siina sen ihmeempaa :D Kaisa tuli tanne keskiviikkona, jee! Ja tanaan brittiopiskelijoiden pari kaveria tulee viettamaan pitkaa viikonloppua, taalla on nimittan maanantaina ja tiistaina joku national holiday. Maanantaina me ilmeisesti paastaan lava-auton kyydilla taas Ndolaan, taalla on joku iso trade fair joka pitaa ilmeisesti nahda. Haluaisin loytaa jonkun kivan paikallisen kankaan, josta saisi hameen teetettya.
Keskiviikkona joudutaan taas ajamaan Ndolaan hakemaan viisumeihin leimat, ne kun pitaa uusia kuukauden valein vaikka ne myonnettiinkin kolmeksi kuukaudeksi, holmoa. Ja sitten jo perjantaina on ilmeisesti suuntana Lusaka.

Facebookista loytaa kuvia, ehka jopa uusia, jos saan uploadattua nyt. :)

Sambialainen todellisuus

Torstai 28.6.2012

Torstai-ilta, nshima ja linssi-kasvispata tulossa.
Ollaan päästy jo harjoittelun makuun, eilen oli kokous ja tänään ajettiin lähikouluun juttelemaan rehtorin kanssa ja katsastamaan heidän huussinsa. Oli mukavaa, nähtiin banaanipuuplantaasi josta koulun oppilaat huolehtivat ja jota lannoitetaan huussituotoksilla, ja oppilaat saa syödä banaaneja, joten hienosti tulee tutuksi ravinteiden kierto, jee. Saatiin myös sokeriruokoa kunnon oksat mukaamme, ollaan sitä nyt loppupäivä järsitty naapurin lasten kanssa. :D Ja huomenna pitäisi olla yhdessä kylässä tapaaminen, mutta neljän päivän holiday lähestyy, joten saattavat pitää jo perjantaina vapaata. Että saa nyt nähdä.

Ollaan alettu vähän suunnitella loppukesää, eli ensi viikon perjantaina alkavaa parin viikon siirtoa Lusakaan, sekä sitten reissuja Livingstoneen ja johonkin national parkiin, toivottavasti. Victorian putoukset tahdon kyllä nähdä, ehdottomasti, kaikki sanoo että et ole käynyt Sambiassa jos et ole nähnyt putouksia. Että sinne voitaisiin mennä nyt Lusakan vierailun yhteydessä, ja sitten meidän täytyy nyt selvittää, voidaanko elokuussa pitää vähän vapaata kansallispuistovierailua varten.

Mun täytyy aina välillä muistuttaa itseäni, että tämä on Afrikka. Tarvitsisin varmaan kirahveja, antilooppeja ja virtahepoja, auringonnousun savannilla Leijonakuningas-tyyliin tai vähintään jotain heimotanssijoita lannevaatteissaan, että stereotyyppinen mielikuva Afrikasta kävisi toteen. Ja varmasti se on yksi todellisuus, mutta ei ainoa.
Todellisuus, joka täällä Kalokossa on meille avautunut, on sambialaisten normaalia arkea, kotitöitä, vedenhakureissuja, koulussa käyntiä, kampausten tekoa, vihannesten myyntiä, malariaa, tyhjillä säilyketölkeillä leikkimistä, "How are you?" -tervehdyksiä, kristinuskoa, pitkiä pyöräily- ja kävelymatkoja, hautajaisia, laulamista, tanssimista, musiikin kuuntelua kännykästä, rikkinäisiä kenkiä, värikkäitä hameita, ruohikkopaloja, rahan lainaamista, nshiman syöntiä, kaupunkireissuja lava-auton kyydissä, vanhempien kunnioittamista, nauramista, auttamista, hymyilyä.

Kulttuurikohtaamisia

Sunnntai 24.6.2012

Tänään on sunnuntai, meidän piti mennä kirkkoon muttei mentykään, tuleehan näitä sunnuntaipäiviä vielä, jolloin on mahdollisuus kokea se, ilmeisen merkittävä ja mielenkiintoinen puoli tästä kulttuurista.

Eilen oltiin Ndolassa, tosiaan, siellä pääsin nettiin mutta vain nettikahvilan koneella, joten en saanut blogia päivitettyä kunnolla. Reissu meni ihan ok lukuunottamatta poliisipysäytystä josta jo kirjoitinkin, tosin pysäytti poliisi meidät toisenkin kerran, ne teki rutiinitarkastusta varoituskolmioista, ja meidän kolmiot toimi malliesimerkkinä toiselle autoilijalle, jolla oli vain jotkut muoviset läpyskät. :D Nettikahviloinnin jälkeen käytiin syömässä tosi länsimaisessa ja aika kalliissa ravintolassa, mutta ai että kun ranskalaiset ja feta-pinaatti-foccaccia maistui hyvältä Spriten kera, hahah. Jouduttiin ajamaan takaisinpäin puolet matkasta pimeässä, kun kauppareissu venyi, mutta onneksi päästiin ehjin nahoin kotiin siinä seitsemän aikaan.

Lauantai-ilta olikin sitten ehkä hämmentävin ja huvittavin tähän mennessä. Mentiin koululle, kun oltiin kuultu että siellä on joku kykyilta tai vastaava, tanssia ja muotinäytöstä ja muuta. No, kun saavuttiin paikalle ja löydettiin oikea luokka, siellä istui kymmeniä oppilaita, ehkä 7. luokalta lukioikäisiin, katsoen televisiosta jotain aivan ihme dokumenttia popmusiikin pahuudesta - paholaista löydettiin niin Eminemin lyriikoista kuin Rihannan musiikkivideosta. Tuli melko outo ja karmiva olo, että mitä ihmeen aivopesua tämä on, vaikka ok, täällä kristinusko on tosi vahva tekijä, mutta silti. No, uskontoteema häipyi pian, kun alkoi näytelmä jossa pari jätkää kosi kilvan tyttöjä, ja siitä ilta jatkui tansseilla, jotka tavallaan jatkoi samaa teemaa... Oli nimittäin aikamoista sheikkausta. Taitavia ne lapset (kyllä, sanon lapset, koska vanhimmat esiintyjät oli ehkä 16-vuotiaita) kyllä oli, varsinkin poikien breakdance oli mieletöntä, mutta ainakin suomalaisella mittapuulla tanssit meni melkosen... no, pitkälle. Parin tunnin tanssisessioiden jälkeen päästiin lähtemään kotiin ihmetellen kovasti juuri näkemäämme.

Kulttuurieroja siis löytyy, eivätkä esimerkiksi köyhyys ja kurjuus pysyttele mitenkään piilossa meiltä. Alkuviikosta yhdessä kylässä eräs kehitysvammainen mies pyyteli meiltä kovasti apua, "look at me, help me", mutta mitä ihmettä siinä olisi voinut tehdä, kun ei rahaakaan viitsi antaa, kohta sitä saisi olla jakamassa kaikille, eikä se pitemmän päälle mitään auta kuitenkaan. Kaupungeissa tilanteen näkee vielä paremmin, kun erot on niin suuret, kun esimerkiksi siistin maastoautoja kuhisevan Lusakan pääkadun varrella makaa koditon mies, tai kun resuinen sekavan oloinen mies haluaa väkisin viedä ostoskärryt autolta takaisin kauppaan saadakseen pari tuhatta kwachaa, tai kun noin kahdentoista ikäinen tyttö tulee kaupassa pyytämään tosi kohteliaasti rahaa lounaaseen. Ihmiset jonottaa bensaa, joka on aina välillä kortilla, tankatakseen suunnilleen sen verran että pääsevät seuraavalle bensa-asemalle saakka, kaduilla myydään kaikkea kuivatuista kaloista kaukosäätimiin, maaseudun metsät hakataan olemattomiin koska puusta poltettavasta hiilestä saa Lusakassa hyvän hinnan. Metsäkato on täällä Kalokossakin suuri ongelma, ja toinen on malaria, jonka sairasluvut on kasvussa.

Näin tältä erää. Suosittelen muuten lukemaan Sähköpostia Sambiasta -kirjaa, joka koostuu vuonna 2005 kolme kuukautta Lusakassa vaihdossa olleen suomalaisen kulttuurituotannon opiskelijan sähköposteista, jotka hän lähetti täällä ollessaan Suomeen. Itse löysin sen täältä keittiömme kirjahyllystä, ja se antaa samaan aikaan uutta perspektiiviä Sambian asioihin, ja samalla sitten taas tosi tuttuja huomioita sambialaisten aikakäsityksestä, sosiaalisuudesta, byrokratiasta, liikenteestä, valkoihoisiin suhtautumisesta, kaikesta.

Terveiset Kalokosta

Ndolassa ollaan taas, nettikahvilassa. Sain lainata Kaisan muistitikkua, joten nyt seuraa muutama teksti viime viikkojen ajalta. :)


Perjantai 22.6.2012

Kun kirjoitan tätä, olen Sambian maaseudulla pohjois-luoteisosassa maata Cobberbeltin provinssissa, Kalokossa. Istun keittiömme sohvalla ja kello on kolme perjantaina. On juhannusaatto, ihan kummallista, ei tunnu siltä ollenkaan. Jos Suomessa päivä on pisimmillään niin onko se täällä lyhimmillään? Tuskin paljoa, mutta kuitenkin.

Kaikki on hyvin ja vaihtelevan mukavaa. Tultiin tänne sunnuntaina ja ollaan kotiuduttu jo hyvin. Täällä on kolme paikallisen järjestön omistamaa kahden hengen vierasmajaa, joista minä asun yhdessä, Marinka ja Matti yhdessä sekä kaksi brittiläistä lääketiedeopiskelijaa yhdessä. Keittiörakennus on toisella puolella pihaa, ja tässä on samassa kuisti ja tavallaan olohuone sohvineen, ja kirjahylly täynnä suomen- ja englanninkielisiä kirjoja. Vessat (kuivakäymälä ja pit latrine, mikälie suomeksi, kuoppahuussi :D) ja suihku on pihan reunalla. Juoksevaa vettähän ei kyllä ole, mutta isot vesisäiliöt on keittiössä ja suihkussa, ja suihkuun tulee välillä jopa lämmintä vettä kun toinen säiliö lämmitetään puulla. :) Sähköt on, ja esim. jääkaappi, mutta ruoka kokkaillaan tuossa ulkona hiilillä.
Meidän pihalla on sitruunapuita ja perällä myös pari banaanipuuta. Ja naapuruston koiria ja kanoja pyörii tässä koko ajan, niin ja lapsia! Oi ne on suloisia, ollaan leikitty polttopalloa ja piilosta ynnä muuta, ja ne on aina ihan innoissaan. :D Ja etenkin vanhimmat osaa yllättävän hyvin englantia.

Elämä on muuten aika leppoisaa, kaikkeen ruuanlaitosta pyykinpesuun kuluu monta kertaa enemmän aikaa kuin Suomessa, mutta ei se haittaa. Saadaan perusruokatarpeet kuten leipää, tomaattia ja sipulia sekä hedelmiä tuosta ihan läheltä torilta, tai sitten ainakin muutaman kilometrin päästä valtatien risteyksestä. Muu tarpeellinen saadaan viikottaisilla visiiteillä Ndolaan tai sitten johonkin lähempään, pienempään kaupunkiin.
Päivät on vaihtelevan lämpimiä, välillä kuumia, kesäkuun ylin lämpötila taitaa olla keskimäärin 22-23 astetta. Yöt sitten viileitä - makuupussi ja villasukat on tosi hyvä juttu mukana. Öiseen sirkansiritykseen tottuu aika nopeasti, kanojen ja koirien pitämä ajoittainen meteli onkin sitten toinen juttu. :P Ja pimeä on toden totta aivan pilkkopimeää, kirkkaana loistavaa kuuta lukuunottamatta.

Ollaan päästy myös hyvin harjoitteluhommissa alkuun. Heti tänne tultuamme maanantaina kierreltiin (lähes?) kaikki alueen kylät, noin tusina, paikallisen hankekoordinaattorin kanssa ja välitettiin viestiä tiistaisesta kokouksesta. Niin, kännykkäverkkoahan täällä ei ole, paitsi ihan paikoitellen, joten ajellaan aina välillä tuonne valtatien risteykseen lähettelemään tekstiviestejä. :D
Mutta niin, se harjoittelu. Maanantaiseen ajeluun meni maasturillamme kuutisen tuntia, vaikka etäisyydet ei olleet ihan hirveän pitkiä, mutta suurin osa teistä on tosi kurjassa kunnossa. Tiistaina oli central committeen kokous sitten, siellä toivottivat meidät tervetulleeksi laulaen ja tanssien, ja esittelimme itsemme ja mitä teemme täällä. Ollaan tavattu paikallisen järjestön johtajaa, rehtoria, environmental health officeria, opettajia, kaikenlaisia toimijoita, ja kaikki on ottaneet meidät tosi lämpimästi vastaan, ja ollaan luvattu pitää ties mitä ympäristö- ja terveysoppitunteja kouluilla. Alueella on siis kolme koulua, joista isoimmassa on myös lukio ja yli 1 000 oppilasta, hui.
Nyt ollaan tämä ensimmäinen viikko suunniteltu tulevien viikkojen rupeamaa, jossa kierrämme kyliä ja selvitämme nykyisten kuivakäymälöiden tilanteen ja tulevaisuuden suunnitelmat sekä mahdollisen koulutustarpeen yms.

Välillä täällä tulee epätoivon hetkiä, esimerkiksi pimeällä vessassa käydessä ison hämähäkin livahtaessa taskulampun valokeilasta ja lepakoiden vikistessä ulkona, että täälläkö mun pitää elää ja viettää seuraavat kaksi ja puoli kuukautta. Aikaisin tuleva pimeä ei ole kiva indeed, eivätkä ne jättimäiset hämähäkit, etenkään hämähäkkipelkoiselle. Myös lepakot ja käärmeet on alkaneet karmia, vaikka jälkimmäisistä ei ole kyllä (ainakaan vielä) yhtään havaintoa.
Mutta sitten toisaalta, nuo on niin pieniä miinuksia kuitenkin, ja niihinkin alkaa tottua. Tykkään tästä paikasta, sen rauhallisuudesta Lusakaan verrattuna (vaikka oli Lusakakin kiva), tykkään ihmisistä jotka on tosi ystävällisiä lähes poikkeuksetta. Tykkään laittaa ruokaa ulkona hiilillä, tykkään aidoista kattilassa tehdyistä popcorneista, tykkään hedelmistä, etenkin minibanaaneista, papaijasta, avokadosta ja makeista omenoista, sekä maapähkinöistä. Tykkään paikallisesta ruuasta, käsin syömisestä ja siitä, että lähes kaikki ruoka on tehty tuoreista raaka-aineista. Tykkään mielettömästi Afrikan tähtitaivaasta, huh. Tykkään verkkaisesta elämänrytmistä, laulusta joka kuuluu välillä kylän kirkolta tai jostain muualta läheltä, tykkään cd-levyistä jotka ostettiin Kapirista katukauppiaalta, etenkin yhdestä Chipolopolo- eli futiskannatuslaulusta jonka kertosäe osataan jo melkein laulaa. Tykkään majastani, vaikka yksinolo karmii välillä (onneksi Kaisa tulee pian!) ja vaikka termiitit nakertaa katosta puunpurua lattialle ja tavaroille. Tykkään hassusti laulavista linnuista, kirpeistä tuoreista sitruunoista, seinillä kiipeilevistä gekoista, naapurista kuuluvasta musiikkia (joskus kyseessä on gospel-lauluharjoitukset koskettimien säestyksellä, joskus taas Moves like Jagger). Tykkään korttipeleistä illalla sähkökatkojen aikaan, värikkäistä perhosista, naapurin 3-vuotiaasta Joshuasta joka tulee aina halaamaan, hitaista aamuista, paikallisten naisten värikkäistä vaatteista, kuusta joka on väärinpäin ja näyttää Irvikissan suulta, viileistä öistä, seurasta, melkeinpä kaikesta.

Otuksia

Kapirissa nettikahvilassa. Parempaa selostusta kun paasen lapparin kanssa nettiin, tassa vain patka FB-keskustelusta:

"meilla onki hemmetin pelottavia koiria
tai paivisin ne on lepposia, makaa vaan auringossa, mutta illalla ne vaan vauhkoontuu ja jahtaa ja hyppii ja naykkii etc
en tykkaa

ja vahanko siedatyn taalla hamahakeista ja muista ottiaisista!
ja vessassa on lepakoita
siis niinku down there
eikiva
onneks on kaks vessaa, kaytan pimeella toista, vaik siella on enemman isoi hamiksii
ja katossamme on ilmeisesti hiiri joka paskoo hyttysverkkoon :'D
jee"

Etta tallasta talla kertaa. Kohta Kaisa tulee tanne, tai siis haetaan se yhdesta risteyksesta johon se paasee bussilla. Kaikki on hyvin ja mukavaa vielakin. Ja huomenna alkaa tyot jo kunnolla. :)

Juhannusta!

Heipsan hei, terveiset Ndolasta, johon tultiin lauantaita viettamaan, ostoksille ja netissa kaymaan.

Kirjoitin eilen pitkahkon tekstin lapparillani, mutta en nyt saa sita laitettua tanne, kun ei ainakaan viela loydetty langatonta nettia mistaan, niin etta paasisin omalla koneella nettiin. Joten nettikahvilaan oli tyydyttava.
Matkalla tanne meidat pysaytti poliisi; oltiin ajettu noin 30 km/h ylinopeutta. Oho. Sakko oli ensin 27 000 kwachaa, mutta Matti sai sen tingittya 15 000:en, eli noin 23 euroon! Jotenkin huvittavaa. :D Ja mitaan nopeusrajoituskylttia ei siis nahty, siita johtui ylinopeus.

Kaikki on hyvin, mita nyt kannykkani naytto hajosi sunnuntaina juuri ennen Kalokoon lahtoa. Onneksi Marinkalla oli vanha Nokia 3310 mukana, joten olen kayttanyt nyt sita. Mutta kaikki numerot, kannykkaan tallentamani osoitteet jne. on nyt tavoittamattomissa, etta joo, no ei voi mitaan oikein.

Juhannusta me vietettiin eilen opettelemalla tekemaan nshimaa, syomalla vesimelonia, kuuntelemalla musiikkia ja pelaamalla korttia kahden samassa paikassa asuvan brittiopiskelijan kanssa. Melko villit bileet siis. :D
Ja torstaina saatiin kokkokin, kun pihamme reunalle syttyi ruohikkopalo, oho :D Onneksi saatiin se sammutettua melko nopeasti, mutta kylla siina pieni paniikki tuli hetkeksi kun tuuli kuljetti tulta kohti naapurin taloa...

Harjoittelu on aika alkuvaiheessa viela, ollaan lahinna suunniteltu erilaisia juttuja ja tehty hommia koneella. Ensi viikolla on yksi kokous, ja sitten kun aikataulu selviaa niin paastaan kiertamaan noita alueen kylia ja selvittamaan huussien ja niita hoitavien klubien tilannetta ja suunnitelmia yms. Ollaan luvattu menna ainakin kahteen kouluun pitamaan oppitunteja ymparistoon ja terveyteen liittyen, siita tullee mielenkiintosta. :)

Eipa kummempia, elama on leppoisaa ja mukavaa. Hamahakit on kammottavia, mutta niihin tottuu pikkuhiljaa. Pimea tulee aikaisin ja tahtitaivas on upea. Lusakaan palaamme todennakoisesti 5. tai 6.7. pariksi viikoksi, silloin oon paremmin netin aarella.

Workshop day 2

16.6.2012

Nyt on ollut kyllä kiva päivä! Lähdettiin aamulla takaisin Madimbaan, jossa viimein kymmeneltä alkoi workshop. Se oli koululla, ja paikalla oli alueen asukkaita ja kaikkia kiinnostuneita. Aiheena oli taas paikallisen järjestön projektit sekä sitten kuivakäymälät, joista järjestettiin ryhmäkeskustelut. Kaikki sujui yllättävänkin järjestelmällisesti vaikkei kylläkään ihan aikataulussa, vaikka aluksi valittiin time-keeper ja kaikki :D Ja aina välillä paikallinen teatteriryhmä esitti meille tanssia, laulua ja rummutusta sekä pari näytelmää, nyanjaksi tosin taas, joten ei oikein pysytty kärryillä että mitä tapahtui. Myös koululaiset esitti runojaan ja laulujaan puhtaan ympäristön puolesta. Saatiin lounaaksi ranskalaisia perunoita, kanaa ja jotain kaalisalaattia, "jee". Tutustuttiin yhteen paikalliseen environmental education -opiskelijaan sekä muutamiin koululaisiin, niin ja saatiin myös tanssitunti teatteriryhmältä. :D

Hostellilla sitten kokkailtiin linssimuhennosta ja vihreitä papuja, tai no mä en kauheasti ehtinyt kokkailla kun lupasin pelata biljardia yhden sambialaisen järjestötyöntekijän kanssa. Suomi vs. Zambia, and Zambia won... :D Oho.
No, nyt tultiin sitten läheisen ostoskeskuksen semikalliiseen kahvilaan läppärien kanssa kun hostellin netti ei ole pariin päivään toiminut ollenkaan, tylsää. Mutta sain kahvia piiitkästä aikaa. :D Ja täällä wifi on suht nopea, vaikka pätkii välillä.

Mutta joo, huomenna lähdetään Kalokoon, joka sijaitsee täältä Lusakasta pohjoseen/luoteeseen noin kolmen tunnin ajomatkan päässä. Lähdetään kymmenen aikaan eurooppalaisittain, eli ehkä ennen yhdeltätoista? Vähän harmittaa lähteä, kun ollaan aika hyvin kotiuduttu tuonne hostelliin ja saatu uusia tuttuja, mutta toisaalta kiva päästä varsinaiseen määränpäähämme ja vähän asettua, kun nyt ollaan muutettu huoneesta toiseen vähän koko ajan. :P
Eli en tiedä milloin tulen takaisin Lusakaan, ehkä heinäkuussa, mutta siis ennen sitä en pääse säännöllisesti nettiin kuin ehkä viikonloppuisin jos käydään Ndolassa eli lähimmässä isossa kaupungissa. Jos tulee jotain akuuttia niin mun Sambian numero on +260973977461, ja ainakaan tekstiviestit ei maksa paljoa tietääkseni. :)
Eipä tässä kai muuta, hyvää juhannusta kaikille hahaah. :D Nähdään!

Workshop day 1

15.6.2012

Miten voi olla, että monta päivää kärsitään viileästä ilmasta, ja sitten kun pari tuntia sattuu paistamaan aurinko niin paletaan oikein kunnolla. Minä ja Marinka ollaan nyt ihan tomaatteina täällä, molemmilta unohtui aurinkovoide päivällä, että jee. :P

Lähdettiin aamusta heti jo Madimbaan eli tuonne Lusakan reunamille alueelle, jossa yksi projekti on menossa. Odoteltiin, yllättäen, aika kauan, kunnes workshop tai pikemminkin esitelmien pito alkoi. Oltiin ulkona koulun viereisellä aukiolla, kuulijoina oli alueen 11 koulusta oppilaita ja opettajia, ja puhujina sitten projektin vetäjiä aiheinaan mm. kuivakäymälät, hygienia ja ilmastonmuutos. Opettajat esitteli koulujen eco clubiensa toimintaa, se oli mielenkiintoista. Ja siinä tosiaan sitten aurinko porotti oikein kunnolla ja tarttui naamaan ja kaulaan, jes.
Workshopin jälkeen oppilaat kävi pienissä ryhmissä tutustumassa yhteen kuivakäymälään, kaikille kouluille jaettiin puuntaimia, mm. guavaa ja eukalyptusta, istutettavaksi sekä klooria veden puhdistukseen. Sen jälkeen koululla esiintyi nukketeatteriryhmä jotka esitti näytelmän hygienian tärkeydestä. Esitys oli suurimmaksi osaksi nyanjaksi mutta kyllä juonessa pysyi silti ihan hyvin mukana, kun käsinuket tuli sairaiksi kun ei huolehtineet hygieniasta, ja sitten lääkäri neuvoi miten kädet kuuluu pestä. Se oli tosi hauska esitys kyllä. :D

Yllättäen aikataulut venyi joten kun päästiin syömään tuohon hostellimme lähellä olevaan Broadsiin niin oli jo tosi nälkä. Given opetti mua syömään nshimaa oikeaoppisesti, tapani tökkiä sitä kuumaa maissiklönttiä kuulemma loukkasi häntä. :'DD Ja vessassa oli iso hämähäkki.
Illemmalla ei tehty paljoa mitään, hostellissa oli omistajan pojan 5-vuotissynttärit eri järjettömät bileet dj:tä myöten, mutta meillä oli tulossa aikainen herätys joten vähän katseltiin futista ja syötiin nuudeleita.

Palelua

14.6.2012

Mukava päivä on ollut. Herättiin ennätyksellisen aikaisin eli ennen yhdeksää. On pirun kylmää ja tuulista ja pilvistä, kylmä aamusuihku ei auttanut asiaa. :S Tyhmä Afrikka, täällä piti olla lämmin! Ok ei ehkä edes pitänyt, mutta silti, vähän nyt kaipaan Suomen kesää kyllä. Paitsi Suomen kesässä on hyttysiä, täällä näkee tuurilla yhden inisijän päivässä. No, maaseudulla sekin on sitten toisin, että ei kai tässä turhaan Lariamia napsita...

Aamiaisen jälkeen pesin vähän pyykkiä, sitten käytiin kaupassa ja lähdettiin Marinkan professoria tapaamaan kansallisarkistorakennukselle. Meidän piti mennä taksilla, saatiin ohjeet miten päästään sinne bussilla, joten mentiin kävellen. Käytiin lounaalla, nshima & vegetables, nam. Nshimasta tulee kyllä aina niin överitäyteen ja väsyttää pitkän aikaa sen jälkeen, kun se vielä turpoaa vatsassa.
Käveltiin takaisin vähän eri reittiä ja jäätiin varmaan melkein tunniksi juttelemaan tutun Airtel-myyjän ja kavereidensa kanssa. Iltapäivällä sain excel-taulukkoni valmiiksi, sitten oon lähinnä hengaillut ja lueskellut. Ja kylmä on edelleen, en tiedä pitäisikö ostaa joku paksumpi neule tai tuulenpitävä takki tai jotain. Tai edes kaulahuivi - se on ainoita asioita joiden kotiin unohtuminen oikeesti harmittaa.
Illansuussa projektivastaava tuli miehensä kanssa käymään, juteltiin jokunen hetki. Myöhemmin istuskeltiin tuossa etupihalla, katseltiin Espanjan peliä ja juteltiin yhden paikallisen Suomessa käyneen miehen kanssa mm. saunomisesta. :P

Melkein tehokasta

13.6.2012

Viikko on jo mennyt! Ja hyvin viihdyn. :) Ja vielä vajaa viikko täällä Lusakassa, sitten sinne jumalan selän taakse jee.

Tänään aamiaisen jälkeen jo puoli yhdeltätoista aloitin hommat excelin parissa, haa! Vajaa puolitoista tuntia meni saada yksien lomakkeiden tiedot näpyteltyä, aikamoisia käsialatulkintataitoja tarvii olla välillä... Loppupäivän sitten istuin auringossa takapihalla välillä lueskellen ja välillä lisää taulukoita tehden. Melkein jopa voi sanoa ahkeroineensa. :P
Tehtiin tähän mennessä parasta ruokaa, nimittäin linssejä, sipulia, tomaattia ja mausteita kera vihreiden papujen ja riisin. Aika perusmättöä mutta hyvää. :)

Tässä illemmalla projektikoordinaattori tuli käymään, ja nyt istun ulkona katsomassa Tanska-Portugali -peliä ja tässä datailemassa. Vähän aikaa sitten meni sähköt hetkeksi, toivottavasti ei mene uudestaan. Niin, ja päätettiin muuten että lähdetään sunnuntaina sinne Kalokoon ajamaan, vaikkei auton paperit ilmeisesti olekaan vielä valmiina, äh, voi byrokratia sentään.

Tanska hävisi, höh :(

Töiden aloittelua

12.6.2012

Tänään herättiin sieltä vihreäseinäisestä makuuhuoneestamme naapurin asunnon toisesta kerroksesta. Oli kunnon lämmin suihku ja kaikkea, aika luksusta. :D Aamiaiseksi jo perinteinen puuro, juustovoileipää, papaijaa ja teetä. Ja muutettiin taas, tällä kertaa dormiin numero kaksi.
Suomen järjestön projektivastaava sekä Kalokon hankevastaava tulivat käymään siinä aamupäivällä, juteltiin ja hengailtiin aikamme, ja saatiin vähän lisäkuvaa Kalokon hankkeesta ja sen kuulumisista.

Päivä hostellissa oli tosi hiljainen, joten saatiin rauhassa tehdä ruokaa. Tällä kertaa munakoisotkin onnistui jo paremmin, kun keittämisen jälkeen paistettiin niitä öljyssä sipulin, tomaatin, valkosipulin ja mausteiden kanssa. :) Lisäksi laitettiin riisiä sekä papuja tomaattikastikkeessa.
Tiskauksen jälkeen lähdettiin käymään kaupassa, lähinnä koska vesi oli lopussa. Ostin sambialaisten jogurttia ja jäätelöä, ja sitten ostettiin ihan ruokatarpeita ja leipää. Kävin myös kyselemässä muistitikkua yhdestä elektroniikkaliikkeestä; 16-gigainen tikku yli 30 euroa! Huh. Eipä tullut ostettua.

Ennen auringonlaskua ehdittiin olla vielä hetki ulkona, aloin tehdä vähän harjoitteluhommia eli syöttää yksien arviointilomakkeiden tietoja exceliin. Hieman tylsää, mutta saapa ainakin hyvän kuvan tuosta toiminnasta, ja mikä toimii hyvin ja mikä ei. Aika pian tuli kuitenkin kylmä, joten tulin sisälle ja hain nettiaikaa - ja puolen tunnin jälkeen langaton yhteys katkesi, äh! Ärsyttävää. Lueskeltiin ja tehtiin iltapalaa, persikkajogurtti oli hyvää. Ja nyt tässä yhdeksän jälkeen kun koitin niin netti toimi jälleen, ja mulla oli nettiaikaakin vielä jäljellä. :)

Ollaan kyllä hidastuttu ihan afrikkalaisiksi täällä. Kävellään hitaammin ja tehdään kaikki muukin vähän hitaammin kuin Suomessa. Ja voi tuntea olleensa ahkera jos päivässä saa kaksi-kolme asiaa tehtyä, yhden aamupäivällä, toisen iltapäivällä... Tällaista se taitaapi olla sitten koko kesä. Ei valittamista. :D Paitsi odottelu kyrsii välillä, afrikkalainen 15 minuuttia kun yleensä on se lähemmäs tunti. :P

Odottelua

11.6.2012

Maanantai. Samanlainen hitaahko päivä Lusakassa. :P

Aamiaisen jälkeen jouduttiin taas muuttamaan pienen sekaannuksen takia, tällä kertaa hostellin omistajan omaan kämppään tuohon naapuriin, kun hostelli on täynnä ensi yön, mitäpä ihmettä :D Suomessa ei moinen onnistuisi, mutta omistaja totesi vaan että "it's good for the money" kun saa meidät pidettyä täällä sitten myös ensi viikkoon.
Tosiaan, tänään selvisi että jäädään pariin workshopiin yms. tämän viikon loppuun asti, ja lähdetään aikaisintaa ensi sunnuntaina kohti Kalokoa. Ihan mukavaa, vaikka kyllä ootan maaseudulle pääsyä jo jonkun verran myös. :)

Koko päivä on ollut kyllä aika odottelua... Lounasta syötiin samassa paikassa kuin ekana päivänä täällä, samaa hyvää ruokaa eli nshimaa ja erilaisia lehtikasviksia. Käytiin myös yhdellä torialueella tai semmosella ja ostettiin kaikkia hyviä hedelmiä, kuten valtava avokado, nam.
Nyt istuskellaan hostellin pihalla ja telkasta tulee Englanti-Ranska -peli. Eipä tässä kummempaa. Kylmä on, mulla on kolme paitaa + takki päällä. :D

Lazy Sunday

10.6.2012

Se eilinen sähkökatko kesti parisen tuntia, eli siinä yhdeksän aikaan päästiin iltapalalle (vesimelonia, Suomessa en tykkää, täällä joooo =)) ja pesulle. Jee.
Mutta tänään taas kun siinä yhdeksän aikaan heräilin, niin sähköt ja vesi oli taas pois. Onneksi oli pullovettä jolla pestä hampaat ja naama, ja vähän suklaata aamiaiseksi, hahah. Lueskelin siinä parisen tuntia, ja kahdentoista aikaan sähköt tuli takaisin. Pääsi nettiin, jee :D
Teen näitä päivityksiä muuten ainakin vielä tälleen viiveellä lisäten päivä kerrallaan, mutta tuskin jatkossa jaksan jos pääsen nettiin vain kerran viikossa, hyvä jos niinkään usein.

Tämä päivä meni kyllä aika lojuessa. Mutta lueskelin kyllä kaikkea ihan tarpeellista, sanitaatiojuttuja. :) Muutettiin myös uuteen kolmen hengen huoneeseen, joka on takapihan rakennuksessa. Se on oikein kiva, vaikka dormissa olikin mukava jutella ihmisten kanssa. Pesin takut tuossa iltapäivällä, ja sitten tehtiin ruokaa: riisiä, punaisia linssejä, munakoisoa, sipulia, valkosipulia, mausteita... Ihan hyvää tuli, vaikkei saatu munakoisoista yhtä hyviä kuin mitä Josephin vaimo aiemmin viikolla tarjosi. Tutustuttiin myös saksalaiseen mieheen joka on parin vuoden pyörämatkalla Afrikan halki, oli joutunut mm. tappajamuurahaisten iskun kohteeksi, skorpionin pistämäksi ja etiopialaislasten kivittämäksi. Aikamoista. :D

Nyt tulin tähän ulos dataamaan, kun langaton netti ei ylety tuonne meidän uuteen huoneeseen. On pirun kylmä! Laitoin jopa villasukat jalkaan. :D

Ja kuvia uploadasin muuten facebookiin, tänne en taida jaksaa alkaa pistää.

Go Chipolopolo!

9.6.2012

Tänään oli mukava ja hidas aamu, heräilin siinä ysin aikaan ja aamutoimien jälkeen söin aamupalaa ja luin takapihalla auringonpaisteessa. Yhdentoista jälkeen muut heräsi ja syötiin vielä puuroa ja papaijaa. :) Pestiin myös pyykkiä siinä takapihalla, oltiin ekologisia Ole hyvä -pesuaineella pesten, vaikka siis itsehän en oo mitään tuollaisia tajunnut ottaa mukaan tänne, oho. Onneksi muut ajattelee vähän pidemmälle.

Yhden aikaan paikallinen tuttu kuski lähti ajeluttamaan meitä ympäri kaupunkia. Käytiin ekaa kertaa aivan keskustassa, jossa sattui toisaalta aika hauska tilanne, kun automme kolhaisi siinä ruuhkassa vahingossa edellä ajanutta autoa. Äkkiä autojen ympärillä hyörikin jo kymmenisen miestä ohjaamassa liikennettä, hinkkaamassa autoon tullutta naarmua, neuvomassa ja puhumassa ja kättelemässä meitä. :'D
Ajeltiin myös hieman köyhemmällä alueella, jossa kadut oli täynnä ihmisiä ja autoja ja kaupat alkoi mennä kiinni kun kaikki lähti katsomaan kolmelta alkavaa Sambian futispeliä. Lähes kaikilla oli pelipaidat päällä ja niitä kaupattiin joka kulmassa kuten muutakin krääsää, ihmiset huusi ja hurrasi ja puhalsi pilleihin ja vuvuzeloihin. Automme sai myös Sambian lipun koristamaan konepeltiä. :D

Juuri ennen kolmea tultiin takaisin hostellille, kokkailtiin täällä riisiä ja soijapala-vihannes-currypataa ja katseltiin peli tuossa hostellin baarissa. Ja Sambia voitti, jee!! Voin vaan kuvitella sitä juhlinnan määrää kaupungin kaduilla. Saatiin siitä vähän maistiaisia kauppareissulla, kun kaupan kassakin kysyi katsottiinko peliä. :) Ostin muuten sambialaista suklaajäätelöä, nam. Ja kenialaista suklaata. Ja ostettiin me ihan ruokaakin, esim. munakoisoa, jotka on täällä ihan pieniä ja vaaleita, kummaa!
Juuri kun saavuttiin takaisin tänne hostellille, niin sähköt meni. Ilmeisesti näitä katkoja on päivittäin ympäri kaupunkia sähkön säästämiseksi, mutta tää on nyt ensimmäinen kerta täällä meillä. Nyt katko on kestänyt jo yli puolitoista tuntia, ärsyttävää!

Mutta joo, sellainen lauantai täällä. En tiedä mistä ihmisten oikeasti kiinnostaisi kuulla, jos edes mistään hahah, mutta kunhan nyt lätisen mitä oon tehnyt ja mitä jää erityisesti mieleen päivistäni.

Historiaa ja projekteja

8.6.2012

Mulla on typerä hyttysverkko, se joka yö putoaa vähintään yhdestä kulmasta. Eikä täällä ole paljon ollenkaan hyttysiä, joten sama kai roikkuuko tuo tuossa edes vai ei. Tämän piti olla joku hieno johdatus tämänaamuiseen heräämiseen, mutta nyt ei oikein irtoa hienoja lauseita. Eli joo, heräsin tosiaan aamulla, minkä jälkeen söin aamiaisen (puuroa! kind of) takapihalla auringopaisteessa ja juttelin parin espanjalaisen tytön kanssa jotka oli myös olleet kolme kuukautta jossain kylässä. Sanoivat, että jos joudumme rakennuspuuhiin, niin ei kannata stressata, koska siinä varmasti kestää ja kestää.
Sambiassa ei muuten hirveästi turisteja näy, paitsi tietenkin varmasti Livingstonessa ja Victorian putouksilla. Ja ne harvat jotka näkee on yleensä brittejä, joita tässä mun dormissakin on ollut useampi. Asustellaan täällä muuten ainakin tiistaihin asti, tosin sunnuntaina pitää vaihtaa huonetta.

Jeepjep, takaisin tähän päivään. Lähdettiin siinä aamupäivästä national museumiin, johon oli vajaa puolen tunnin kävelymatka. Sisäänpääsymaksu sambialaisilta 2 000 kwachaa, turisteilta 20 000, kiittii :'D Mutta ei sekään oikeasti ole kuin noin 3,50 euroa. Museo oli mielenkiintoinen ja jees, vaikkakin vähän sekava ja sotkuinen. Alakerrassa oli myös taidemaalauksia ja -veistoksia, jotka oli älyttömän hienoja ja voimakasvärisiä.
Syötiin lounas siinä museon ravintolassa, nshima & vegetables, 7 500 kwachaa. Niin hyvää, jälleen kerran. Sitten käveltiin takaisin hostellille.

Iltapäivällä lähdettiin käymään Lusakan slummialueella, tai ei sitä oikein slummiksi osaa sanoa, se oli sellainen köyhempien laaja asuinalue, jossa on huonot infrat jne. Tutustuttiin siellä sitten paikallisen järjestön projekteihin, kaikki oli lähtenyt kuivakäymälöistä mutta nykyään hommaa riittää aina jätteenkeräyksestä puutarhoihin ja puiden istuttamiseen. :) Siihen liittyen tehdään sit varmaan jotain projektia heinä- tai elokuussa.

Tässä iltasella hengattiin tuossa hostellin baarissa, katselin kun muut pelasi biljardia, ja telkasta tuli vieläpä EM-futista, jee! Saa nähdä kuinka hyvin pystyn seuraamaan pelejä täällä, tuskin kauheasti. Ja huomenna on muuten iso happening, kun Ndolassa eli pohjoisosassa Sambiaa pelataan Sambia-Ghana -futispeli, siitä puhuu kaikki ja tiet on tosi ruuhkaisia kun porukka ajaa Lusakasta Ndolaan, huh :D Eli se peli täytyy päästä katsomaan johonkin.

Päivä numero kaksi

7.6.2012

Nyt jatkan ja päivitän oikean tämänpäiväisen merkinnän samantien!

Mukava päivä siis takana. Heräiltiin, syötiin mukava aamupala auringonvalossa, aamut on täällä ihanan tyyniä ja aurinkoisia :) Ja paahtoleipä juustolla ja tomaatilla kera vihreän teen oli namnam! Käytiin ilmottautumassa Suomen lähetystössä missä meni aikansa. Tavattiin mukava paikallinen, Johnny nimeltään muistaakseni, josta tuli meidän luottokuski, ja hänen kyydillä käväistiinkin sitten parissa kaupassa mm. kirjaostoksilla. Sitten tavattiin matkatovereideni ystävä Joseph, jonka luo lähdettiin käymään. Oli aika mahtavaa päästä paikalliseen kotiin käymään, tavattiin Josephin vaimo ja ujo parivuotias poika, opeteltiin tekemään nshimaa ja syötiin tosi herkullista ruokaa sen kanssa. Käytiin kävelyllä ja aurinko laski, otava oli hassussa kohtaa taivaalla ja sain siitä yllättävän hyvän kuvan. Ja hei, saatiin ekat mzungu-huudot, jee! :'D Sittenpä soitettiin Johnny hakemaan meidät takaisin hostellille, jossa ollaan nyt. :)

Vähän on ikävä kaikkia ihmisiä siellä Suomessa, mutta hyvällä tavalla. Alan pikkuhiljaa tajuta olevani täällä, ja tuntuu ihan oudolta että vasta kaksi päivää on mennyt, 80 vielä tulossa. Me lähdetään Kalokoon muuten vasta aikaisintaan ensi maanantaina, joten siihen asti ainakin oon suht hyvin internetin tavoitettavissa.

Täällä ollaan!

6.6.2012

Jeeei, eli terveiset vaan Sambiasta :)

Kirjoitan tätä keskiviikkoiltana eli 6.6. mutta saan tämän päivitettyä vasta myöhemmin blogiin koska hostellin internetyhteydessä on jotain vikaa tällä hetkellä.

Saavuttiin Lusakaan tiistai-iltana noin 20 tunnin matkaamisen jälkeen. Välilasku oli Amsterdamissa, sain vegaanista ja tosi hyvää lentokoneruokaa ja KLM tarjosi hyviä sarjoja ja leffoja katseltavaks (sain parina viime viikkona hankkimaani Big Bang Theory -riippuvuuteen hieman helpotusta :P). Muutama tunti ennen perille saapumista, taisi olla jossain Kongon kohdilla, sai katsella myös aika upeaa esitystä kun lennettiin valtavan ukkosmyrskyn ohi/yli.

Täällä Lusakassa me siis yövytään vajaa viikko. Asutaan mukavassa hostellissa ilmeisesti aika Lusakan keskustan tuntumassa, mä en vielä oikein hahmota tätä kaupunkia. Mutta so far vaikuttaa kovin mukavalta paikalta, ei yhtään niin suurelta kuin tämä oikeasti taitaa olla, paitsi ehkä isoimpien katujen liikenteen puolesta. Vasemmanpuoleinen liikenne on muuten tosi vaikea muistaa katuja ylittäessä. :P

Niin, hostelli on siis jees, nukun dormissa hyttysverkon alla jonne viime yönä tuli hyttynen. Mitään ällöjä ötököitä ei oo näkynyt, paitsi kuulemma suihkussa oli iiiso hämähäkki mutta kävin sitten toisessa suihkussa. Täällä on myös kaksi kania jotka kirmaa pihalla ja jotka pelästytti mut pahoin kun kävelin äsken pimeässä suihkulta pois.

Mutta joo, tänään ollaan lähinnä totuteltu täällä oloon, käyty ruokaostoksilla ja kierrelty vähän ympäriinsä. Syötiin läheisen hostellin ravintolassa aivan tosihyvääruokaa: nshimaa eli maissipuurojuttua ja erilaisia kasvislisukkeita. Söin myös pari banaania joille olen Suomessa allerginen ja täällä ilmeisesti vain vähän (Laosissa en ollut ollenkaan) sekä papaijaa, nam.

Eipä tässä nyt oikein muuta kerrottavaa vielä ole. Yllättävän kylmä täällä on, vähän päälle 10 astetta nyt pimeän tultua. Ja pimeähän tulee siis siinä kuuden aikaan, ehh. Mutta päivälläkin siis kuljin pitkähihaisessa ja välillä vain tuli kuuma. Että saa nyt  nähdä saanko sitä rusketusta sittenkään tän kesän aikana. :P Niin, ja kuu on hassussa paikkaa aivan ylhäällä taivaalla, ja tähdetkin näyttää erilaisilta.

Jees. Jos tulee jottain asiaa niin kaipa mä vähintään sähköpostia pääsen silloin tällöin tarkasteleen. :) Kuulemisiin! Sendamenipo mukwai!

Kuusi päivää

Matka lähestyy, enää kuusi päivää, tai itse asiassa lähtöön on jäljellä viisi kokonaista päivää.

Eilen ostin rinkan, sandaalit ja vaatteita, tänään aloitin malariakuurin. Lariamilla mennään, sitä söin myös Laosissa helmikuussa eikä paria painajais- ja muutamaa unetonta yötä lukuunottamatta tullut sivuoireita. Vähän silti jännittää ensi yö.

Lainasin kirjastosta Elina Hirvosen kirjan Afrikasta, joka sisältää hänen Vihreään Lankaan kirjoittamia kolumneja pääasiassa Sambiasta. Aika viimetipassa taas olen, mutta ei voi mitään. :D Jonkun mielestä viime tippaan saattaa jäädä myös huominen kauppareissuni, kun ostan loput tarvitsemani tavarat. On hemmetin vaikeaa miettiä, että mitä kaikkea sitä kolmen kuukauden aikana tarvitsee. Kavereilta oon saanut vinkkiä, että mm. villasukat, neula ja lankaa sekä tarpeeksi t-paitoja kannattaa olla. Ja kyllähän aina paikanpäältä saa ostettua lähes kaiken tarpeellisen.

Saan muuten siskoltani hänen iPod nanonsa oman 4-gigaseni lisäksi mukaan, ihan mahtavaa, sillä aika vaikea kuvitella että pärjäis niillä 4 gigaan mahtuvilla biiseillä koko kesän. Että kiitti Iina <3

En muuten ollenkaan tiedä, pääsenkö kuinka usein tai harvoin kirjoittamaan tänne sitten Sambiassa ollessani. Jonkin aikaa, ehkä pari viikkoa, ollaan aluksi pääkaupungissa Lusakassa, niin siellä pääsen varmaan helposti netin ääreen, mutta myöhemmin maaseudulla Kalokossa ei ilmeisesti ole nettiyhteyttä, vaan pääsen käymään internetissä ainoastaan kaupunkireissuilla yms. Mutta se nähään sit :)

31 days to go

Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, olen tasan kuukauden kuluttua Lusakassa, Sambiassa.
Jännittää, vaikka ei sitä vielä oikein tajua todeksi.

Lähden siis tekemään noin kolmen kuukauden pituista työharjoitteluani kuivasanitaatioprojektiin Sambiaan täksi kesäksi. Lähtö kesäkuun alussa, paluu elokuun lopussa tai syyskuun alussa, siitä ei ole vielä täyttä varmuutta koska en ole ostanut (vieläkään!) lentolippuja. Huomenna ryhdistäydyn ja ostan ne. Tiistaina menen ottamaan vahvistusrokotteen a- ja b-hepatiittiin (olin helmikuussa Laosissa, niin sen takia) ja samalla sitten pitää puhua että mitä tarvitsen Sambiaa varten. Keltakuumeen ainakin. Lavantauti on hepatiittien tapaan voimassa Laosin-reissulta.

Eipä tässä muuta tältä erää. Toivottavasti reissu toteutuu ja on varmasti mitä upein, sitä en epäile :) Palailen asiaan lähempänä.