Kulttuurikohtaamisia

Sunnntai 24.6.2012

Tänään on sunnuntai, meidän piti mennä kirkkoon muttei mentykään, tuleehan näitä sunnuntaipäiviä vielä, jolloin on mahdollisuus kokea se, ilmeisen merkittävä ja mielenkiintoinen puoli tästä kulttuurista.

Eilen oltiin Ndolassa, tosiaan, siellä pääsin nettiin mutta vain nettikahvilan koneella, joten en saanut blogia päivitettyä kunnolla. Reissu meni ihan ok lukuunottamatta poliisipysäytystä josta jo kirjoitinkin, tosin pysäytti poliisi meidät toisenkin kerran, ne teki rutiinitarkastusta varoituskolmioista, ja meidän kolmiot toimi malliesimerkkinä toiselle autoilijalle, jolla oli vain jotkut muoviset läpyskät. :D Nettikahviloinnin jälkeen käytiin syömässä tosi länsimaisessa ja aika kalliissa ravintolassa, mutta ai että kun ranskalaiset ja feta-pinaatti-foccaccia maistui hyvältä Spriten kera, hahah. Jouduttiin ajamaan takaisinpäin puolet matkasta pimeässä, kun kauppareissu venyi, mutta onneksi päästiin ehjin nahoin kotiin siinä seitsemän aikaan.

Lauantai-ilta olikin sitten ehkä hämmentävin ja huvittavin tähän mennessä. Mentiin koululle, kun oltiin kuultu että siellä on joku kykyilta tai vastaava, tanssia ja muotinäytöstä ja muuta. No, kun saavuttiin paikalle ja löydettiin oikea luokka, siellä istui kymmeniä oppilaita, ehkä 7. luokalta lukioikäisiin, katsoen televisiosta jotain aivan ihme dokumenttia popmusiikin pahuudesta - paholaista löydettiin niin Eminemin lyriikoista kuin Rihannan musiikkivideosta. Tuli melko outo ja karmiva olo, että mitä ihmeen aivopesua tämä on, vaikka ok, täällä kristinusko on tosi vahva tekijä, mutta silti. No, uskontoteema häipyi pian, kun alkoi näytelmä jossa pari jätkää kosi kilvan tyttöjä, ja siitä ilta jatkui tansseilla, jotka tavallaan jatkoi samaa teemaa... Oli nimittäin aikamoista sheikkausta. Taitavia ne lapset (kyllä, sanon lapset, koska vanhimmat esiintyjät oli ehkä 16-vuotiaita) kyllä oli, varsinkin poikien breakdance oli mieletöntä, mutta ainakin suomalaisella mittapuulla tanssit meni melkosen... no, pitkälle. Parin tunnin tanssisessioiden jälkeen päästiin lähtemään kotiin ihmetellen kovasti juuri näkemäämme.

Kulttuurieroja siis löytyy, eivätkä esimerkiksi köyhyys ja kurjuus pysyttele mitenkään piilossa meiltä. Alkuviikosta yhdessä kylässä eräs kehitysvammainen mies pyyteli meiltä kovasti apua, "look at me, help me", mutta mitä ihmettä siinä olisi voinut tehdä, kun ei rahaakaan viitsi antaa, kohta sitä saisi olla jakamassa kaikille, eikä se pitemmän päälle mitään auta kuitenkaan. Kaupungeissa tilanteen näkee vielä paremmin, kun erot on niin suuret, kun esimerkiksi siistin maastoautoja kuhisevan Lusakan pääkadun varrella makaa koditon mies, tai kun resuinen sekavan oloinen mies haluaa väkisin viedä ostoskärryt autolta takaisin kauppaan saadakseen pari tuhatta kwachaa, tai kun noin kahdentoista ikäinen tyttö tulee kaupassa pyytämään tosi kohteliaasti rahaa lounaaseen. Ihmiset jonottaa bensaa, joka on aina välillä kortilla, tankatakseen suunnilleen sen verran että pääsevät seuraavalle bensa-asemalle saakka, kaduilla myydään kaikkea kuivatuista kaloista kaukosäätimiin, maaseudun metsät hakataan olemattomiin koska puusta poltettavasta hiilestä saa Lusakassa hyvän hinnan. Metsäkato on täällä Kalokossakin suuri ongelma, ja toinen on malaria, jonka sairasluvut on kasvussa.

Näin tältä erää. Suosittelen muuten lukemaan Sähköpostia Sambiasta -kirjaa, joka koostuu vuonna 2005 kolme kuukautta Lusakassa vaihdossa olleen suomalaisen kulttuurituotannon opiskelijan sähköposteista, jotka hän lähetti täällä ollessaan Suomeen. Itse löysin sen täältä keittiömme kirjahyllystä, ja se antaa samaan aikaan uutta perspektiiviä Sambian asioihin, ja samalla sitten taas tosi tuttuja huomioita sambialaisten aikakäsityksestä, sosiaalisuudesta, byrokratiasta, liikenteestä, valkoihoisiin suhtautumisesta, kaikesta.