Home sweet home

Ndolassa ollaan, Kalokoon saavuttiin tiistaina iltapaivalla. Majoitutaan nyt eri paikassa kuin viimeksi, tai samaa keittiötä yms. käytetään, mutta nukutaan tällasessa isommassa vierastalossa. Ihan jees, tosin sinne keittiölle on nyt ärsyttävän pitkä matka, eikä tässä pihapiirissä ole kuivahuussia vaan pelkät kuoppakäymälät, snif.
Ciara ja Sammy on molemmat jo lahteneet, tylsää, mutta tiistaina tänne tuli meidän lisäksi Mark ja John Briteistä, toinen tuli järjestönsä tarkastuskäynnille, toinen toteuttamaan pari kyselyä. Eli ei onneksi päästä puhumaan pelkkää suomea täällä vaikka tytot lähtikin. :P

Keskiviikkona oli kokous joka kesti viisi(!) tuntia, huhhuh. Mutta saatiin elokuun aikataulut sovittua mikä on hyvä, jos nyt saatais jotain aikaankin sitten täällä. Torstaina käytiin Kamabayan koululla pitämässä 8.-luokkalaisille oppitunti linnuista, ja loppuun pidettiin vielä improlla tietopläjäys Suomesta. Oltiin valmistauduttu pitämään kolme tuntia, mutta heillä olikin kokeita, joten ei sitten pidetty enempää. Tyypillistä, tai ei ainakaan kauheen yllättävää. :P

Mutta Kalokossa siis kaikki hyvin, naapurin lapset on yhtä ihania kuin muistinkin, ja koirat Heinäturpa, Höyryturpa ja Ruska on kanssa tosi tuitui. Linnut laulaa, aurinko paistaa, tuuli on kova, hämähäkit on isoja, ruoka on hyvää ja halpaa (pussillinen tomaatteja + nippu sipuleita + kurpitsa = 2,5 euroa), auto reistailee, sähköt pätkii, vesi maistuu raudalta, ihmiset on ystävällisiä, jalat on likaiset ja rusketusrajat voimistuu.
Ai niin, yksi aivan mahtava asia on hame jonka teetätin paikallisella ompelijanaisella, kangas maksoi Livingstonessa 20 000 kwachaa ja ompelu 25 000, eli yhteensä sellaset 7,5 euroa. Ja se on ihana ihana! Kummallisinta on että oon ihan fiiliksissä siitä että saan laittaa sen sunnuntaina kirkkoon. :DD Voi että.