Viimeisia viedaan, viikon paasta taidan olla Amsterdamissa konetta vaihtamassa. Oi voi.
Tultiin Kaisan kanssa Ndolaan, Kaisan piti hakea uusi leima viisumiinsa. Meidan auto on rikki eika Kaloko Trustin kyyti lahtenyt kaupunkiin talla viikolla, joten aamulla kahdeksalta saatiin kyyti valtetien risteykseen, josta napattiin eka sinivalkonen minibussi Ndolaan. Vain 15 000 kwachaa, siis alle kolme euroa, jees. Silla kyydilla paastiin kaupungin laitamille asemalle, josta meidat heti nappasi yksi mies bussiin jolla paasi keskustaa. Joskus on hyotya erottua joukosta valkoihoisena, ei tarvii ainakaan ite kauaa selvitella etta mihin pitais menna.
Kaytiin immigration officessa, bussiasemalla ostamalla paluuliput iltapaivaksi, postissa, ja asken syomassa nshimaa ja ifisashia, talla kertaa ilmeisesti okrasta tehtya, tosi hyvaa. Taa perjantai (vika perjantai!) taitaa siis menna tassa reissussa, toivon mukaan kuuteen mennessa paastaan takas Kalokoon.
Eilinen eli torstai meni ihmetellessa, yritettiin tavoittaa ihmisia, ei onnistuttu, tehtiin munakasta, pelattiin korttia naapurin lasten kanssa. Ja oli onnellinen jalleennakeminen, kun naapurin pikku-Joshua tuli ekaa kertaa kahteen viikkoon kaymaan, han kun on ollut vuodepotilaana saatuaan kiehuvaa vetta jaloilleen. :/ Mutta nyt melkein kavelee taas jo, ja oli ihana oma itsensa, huuteli ainoaa suomenkielista osaamaansa sanaa: korvakoru!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti