Sunnuntaipuuhat

2.7.2012

Heinäkuu! Kohta ollaan oltu kuukausi täällä, kylläpä aika taas juoksee. Tuntuu, ettei jäljellä olevassa kahdessa kuukaudessa saa ollenkaan tarpeeksi aikaan, kun kaikki tapahtuu vähän omaa tahtiaan, eikä oikein voida vaikuttaa kokousten ajankohtiin yms.

Eilen käytiin kirkossa. Sain Ciaralta pitkän hameen lainaan, sillä ei oltu ihan varmoja pukukoodista mutta yleensä naisilla pitää olla hameet, ja ainoa mukana oleva hameeni ei peitä polvia, joten sitä ei voi täällä maalla pitää. Kirkkoon valui ihmisiä omaa tahtiaan, hyvin sambialaisittain, ja siinä kymmenen jälkeen kun me mentiin niin seisomaan nousten esiteltiin itsemme. Oli bembankielinen saarna, joka hyvin kiihkeästi ja huutaen puhui kohtalosta ynnä muusta, ja jota toinen mies käänsi englanniksi minkä ehti. Oli hyvin oudolta tuntuvaa impro-rukoilua, kaikki mutisivat tai puhuivat tai huusivat omaa rukoustaan ja kiitostaan ja ylistystään silmät kiinni, jotkut edestakaisin kävellen - siinä meni länsimaalaiset hämilleen, että miten pitäisi toimia. Ja sitten oli laulua, joka oli upeaa, ihmiset lauloi omia ääniään kaikki harmoniassa esilaulajan vetämänä, siis miten paristakymmenestä ihmisestä voi lähteä sellainen sointi, sen enempiä harjoittelematta, en käsitä. Täytyy kyllä mennä joskus uudestaan, melkein ihan vaan tuon laulun takia.

Sunnuntaitekemiset jatkui, kun siivottiin majamme, ja iltapäivällä lähdettiin Kaisan kanssa kävelyretkelle läheiselle padolle. Pari paikallista tyttöä halusi tulla meidän oppaiksi, mikä oli ihan hyvä koska oltaisiin varmaan eksytty muuten, vaikka siellä polut menikin. Oli mukava nähdä vähän enemmän luontoa, miombo-metsää, palanutta ruohikkoa, heinäsirkkoja, perhosia, lintuja. Padon luona oli pieni järventapainen, jonka rannalla istuttiin hetki. Siellä pitää käydä uudestaan.