Maaseutuidyllistä länkkärihelvettiin

6.7.2012

Otsikko kertoo vähän fiiliksiä, mutta ei tilanne oikeasti ihan noin paha ole, on Lusakassa ihan mukavaa. Mutta siinä vaiheessa kun astuimme sisään Levy-ostoskeskuksen puhtaanvalkoiseen avaraan aulaan, tuli fiilis, että täältä on aito Sambia aika kaukana.

Mutta hieman ajassa taaksepäin, eiliseen. Käytiin Kaisan kanssa tunnin kävelyllä siinä iltapäivästä, ja meitä vastaan tuli nainen jolla oli apina muovisäkissä. Hyvin hämmentävää. Ja toistaiseksi viimeinen iltamme Kalokossa oli mukava, kokkailtiin porukalla brittityttöjen kanssa nshimaa, impwa-tomaattihöystöä ja kaali-kurpitsa-currypataa. Ciaralle jouduttiin sanomaan hei-heit, hän ehtii lähteä pois tuolta juuri ennen kuin tullaan takaisin Lusakasta.

Tänään herätys oli mukavasti kello 4.45, ja 5.20 lähdettiin pihasta naapurin Jayn kyydillä. Odoteltiin bussiamme noin tunti valtatien risteyksessä, ja sain viimein Leijonakuningas-auringonnousuni kun puoli seitsemän aikaan se punaisena pallona kiipesi savannin ylle. Oi että.
Bussimatka meni melko nopeasti, kymmenen aikaan oltiin Lusakassa. Vietiin rinkat hostellille ja lähdettiin tuttuun ja turvalliseen ja mukavaan Broadsiin syömään, pinaattimuhennos ja pavut ja kurpitsanlehtihöystö nshimalla. <3
Päivä meni oleillessa ja dataillessa, tämä on eri hostelli kuin missä kesäkuussa asuttiin - oleskelu- ja työskentelytilat on paremmat mutta sitten esim. keittiömahdollisuudet on täällä tosi kämäset, käytössä on kaks keittolevyä ja leivänpaahdin. Että täytyy kattoa jäädäänkö tänne vai mennäänkö takaisin tuttuun Kalulu Backpackersiin.
Illalla me käytiin syömässä vielä Amirin ja Martinin kanssa. He on siis Kalokon kämppiksiemme kavereita, joihin tutustuttiin viime viikonloppuna kun olivat Kalokossa käymässä. Intialainen ruoka maistui, otettiin kaikki semmoset all-you-can-eat -kasvisannokset, huh!