Viimeiset päivät maalla

5.7.2012

Eilinen meni Ndolassa, kun piti hakea uudet kuukauden leimat viisumeihimme. Oltiin varauduttu tiukkaan kuulusteluun ja valmisteltu ties mitä tarinoita siitä kuinka olemme turisteja täällä, vierailemassa Copperbeltillä ja maaseudulla - Sambiassa kun on ilmeisesti laitonta tehdä edes vapaaehtoistyötä ilman työlupaa, oho. Mutta ainoa mitä meiltä kysyttiin oli, että moneksiko päiväksi me halutaan se viisuminpidennys. Se meni siis yllättävän helposti.
Muuten Ndolassa oli ihan mukavaa, käytiin italialaisessa(?) länkkärien suosimassa paikassa syömässä ja hyödyntämässä heidän langatonta nettiään. Ja noo, oli se ruokakin melkosen hyvää, halloumjuusto-kasviswrap. =) Ostettiin monen kymmenen tuhannen kwachan edestä hedelmiä torilta, ja sitten kaikenlaista mässyä ruokakaupasta. Kaisan kanssa päätettiin ostaa myös omenasiiderit, Redd's maistui mainiosti illalla. :)

Tänään ollaankin sitten oltu ahkeria. Herättiin kuudelta suihkuun ja puuroa keittämään, puoli kahdeksan jälkeen lähdettiin ajamaan yhteen kylään. No, siellä ei ollutkaan kokousta joka piti olla, joten monitoroitiin vaan kuivakäymälä ja juteltiin yhden opettajan kanssa. Sitten ajettiin yhdelle koululle puhumaan rehtorin kanssa oppitunneista, jotka menemme pitämään heinäkuun vikalla viikolla 8. ja 9. luokille. Aiheena ilmeisesti kasvit ja ravinteiden kierto, siihen kivasti saadaan ujutettua sanitaatio- ja ympäristöasiaa myös. Sitten ajettiin vielä kolmanteen paikkaan, jossa ilmoitettiin tulevamme kahdelta heidän kokoukseensa. No sitten ajettiin vihdoin kotiin, mutta pian käveltiin lähikoululle, ja taas rehtoria tapaamaan ja sopimaan elokuun ekan viikon oppitunneista. Saatiin aikataulutkin ihan hyvin sovitettua, ja kaikki meni muutenkin hyvin, ja kello oli vasta yksitoista! Pyykkäsin vähän ja syötiin soppaa, ja kahdeksi lähdettiin vielä siihen yhteen kokoukseen. Meidän aamupäivän käynnistä huolimatta - surprise surprise - kokousta ei ollut. Kiitti vaan. Hieman alkaa mennä usko koko tämän homman toimivuuteen, paikallinen projektikoordinaattorikin on aika skeptinen hankkeen kestävyyden suhteen, mutta se jää nähtäväksi... Muutaman viikon päästä sitten uudet yritykset mennä osallistumaan tapaamisiin, huomenna nimittäin on suuntana Lusaka.

Mutta hei, kuukausi on jo mennyt täällä! Tosi nopeasti. Kaksi jäljellä. Hui.