Safarilta Lusakaan

24.7.

Maanantaiaamu Livingstonessa alkoi kello 5.30 kun herätyskello soi, kello 6.45 oltiin jo safariautomme kyydissä. Ja ai että oli kylmä! Aurinko oli vasta nousemassa ja tuskin oli montaa astetta lämmintä, minkä lisäksi viima auton kyydissä oli aivan jäätävä, hrr. Mutta perillä Mosi-oa-Tunyan national parkissa saatiin teetä joka lämmitti. Meitä oli meidän neljän lisäksi hollantilainen nainen ja noin 10-vuotias poikansa, sekä sitten autokuski, tosi hyvä opas ja vartijamies aseen kanssa.
Zambezi-joki oli upea, sen rannalla nähtiin apinoita, ei vitsit miten huvittavia ne on pälyillessään ihmisiä. Auto ajoi meidät keskelle savannimetsää, matkalla näkyi paljon erilaisia antilooppeja sekä paljon lintuja. Sitten jonoon mars ja kävely alkoi.

Alkusafari muistutti lähinnä kakkasafaria, nähtiin ties minkä eläinten jätöksiä ja opittiin mm. tunnistamaan uroskirahvin kikkareet. Nähtiin myös kaikkea muuta kuten elefantin järsimä oksa, eri eläinten jälkiä, makkarapuu ja virtahepojen pöyhimis- tai mitälie kuopsuttamisjälkiä. Sitten nähtiin lisää apinoita sekä pahkasikoja (Pumba!) ja lintuja (Zazu!). Ja viimein puiden lomassa häämötti jotain isompaa - kirahveja! Siellä ne löntysteli ja pälyili meitä puiden lomasta. Hetken niitä ihmeteltyämme käveltiin takaisin autoon joka ajoi meidät toiselle puolelle kansallispuistoa. Matkalla pysähdyttiin ihastelemaan valtavaa puhvelilaumaa sekä seeproja. Perillä toisella laidalla käveltiin katsomaa neljää kappaletta eli 50 prosenttia Sambian valkosarvikuonoista, whoo. Ne oli aika valtavia, mutta makoili siellä rennosti vaikka oltiin aika lähellä. Ja lopuksi viela bongattiin pillerinpyorittaja, huvittavaa.
Että semmoi, oli aika jees safari, mieluummin sen 60 euroa tuohon käyttää kuin esimerkiks parturissa käymiseen, kuten järkeiltiin Kaisan kanssa. :D Nyt en oiken malttais odottaa suunniteltua matkaamme Kasankan kansallispuistoon Pohjois-Sambiaan, whii! Siellä pitäis olla virtahepojakin!

Safarin jälkeen oltiin vielä pari tuntia Livingstonessa, käytiin syömässä, ja puoli kahdelta lähti bussi Lusakaan. Matka oli piiiitkä, auringonlasku oli hieno. Perillä Lusakassa otettiin taksi tuttuun hostelliimme, saatiin vieläpä samat huoneet joissa oltiin asuttu ne viimeset pari viikkoa.
Tiistaina aamulla heräsin kuudelta ja lähdin ostamaan meille bussilippuja. Asemalle on noin vartin kävelymatka, aurinko nousi sen aikana ja oli hieno fiilis. Bussissa oli onneksi tilaa ja sain liput, jee. Kymmeneltä lähti sitten bussimme. Vaikeaa ajatella että tästä lähtien loppuaika ollaan siellä puskassa, Kalokossa. Lusakaa tulee vähän ikävä, mutta ei se mitään.