En oo paassyt vahaan aikaan nettiin, tassa siis tarinaa parilta viime viikolta.
12.8.
Nyt on sunnuntai, työntäyteinen viikko takana. Ennen sitä, viime viikon lauantaina, vietettiin kuitenkin lomapäivää läheisessä Nsoben game parkissa. Ajeltiin safarireitti omalla autollamme mut päästiin myös käveleen paljon, nähtiin mm. kirahveja tosi läheltä. Oli tosi kiva, lepposa päivä.
Viime sunnuntaina kirkonmenot kesti neljä(!!) tuntia kun siellä oli vieraileva preacher. Se oli jo vähän liikaa, enkä oikein tykännyt miehen tyylistä, hän kun taisi tykätä vähän liikaa omasta äänestään. Supernatural appointment tuli ainakin tutuks. Ja kirkon jälkeen meille tarjottiin outoa maissi-sokerilientä, hyi hemmetti. :P Teetin itselleni muuten jo toisen hameen, nyt saa luvan riittää, ellen löydä jotain tosi hienoa chitengeä vielä.
Tällä viikolla on ollut yksi, parhaimmillaan pari klubitapaamista per päivä plus raporttien kirjoittamista. Ollaan löydetty pari tosi hyvää tulkkia kun projektikoordinaattori on ollut poissa, jee. Fiilikset töiden suhteen menee aika ylä- ja alamäkeä, välillä kun tapaa innokkaita ja aktiivisia ihmisiä niin tulee tosi toiveikas olo, välillä taas mikään ei tunnu toimivan ja koko projekti ja meidän työ täällä tuntuu turhalta. Mutta niin kai se aina menee.
No joo, siinä ne päivät on siis menny, mukavasti ja aivan liian nopeasti. Alkaa itse asiassa vähän jo pelottaa että täältä joutuu lähtemään kohta, vaikka välillä on myös ikävä Suomea ja kotia. Mutta tällä hetkellä asutaan vielä tässä isommassa talossa, tää on ihan jees, meidän ikkunasta näkee auringonnousun, tai ainakin melkein, ja meidän huoneessa on kaksi vakiasukas-hämähäkkiä nimeltään Lari ja Ami. Koirat Heinäturpa, Höyryturpa ja Ruskakoira on huomionkipeitä ja ihania, kanat on huvittavia. Sähkökatkoja on ollut parin viime viikon aikana aika useesti, ja muutamana päivänä sähköä on tullut vain vähän, mitä en tiennyt edes mahdolliseksi. Ollaan siis "jouduttu" taas kokkaileen hiilillä välillä, mutta ei se mitään, menee vaan hitusen enemmän aikaa.
Aterioiden suunnittelu on yleensä aika huvittavaa, kaikki lähtee yleensä yhdestä ainesosasta, että okei, meillä on impwaa (= pieniä keltaisia munakoisoja), keitetäänpä ne, no mitäs niiden kanssa, jaa meillä on kokonainen kaali, oho se on täynnä muurahaisia, hukutetaan ne, noin, jääkaapista löytyi myös porkkanoita, eli jos paistetaan kaali ja porkkanat ja maustetaan inkiväärillä ja sekoitetaan impwat sinne, tai jos sittenkin pidetään impwat erillään ja pistetään sekaan sipulia ja tomaattia, jees, hyvältä kuulostaa. Ja nshimaa lisäks, jep jep.
Täällä on muutamia jänniä ilmiöitä, jotka ollaan huomattu. Yksi oudoin tapa on maalata lattiat ennen kuin tulee vieraita. Siis joo, maalata, tummanpunaisella pahalle haisevalla maalilla. Keittiö ja vessat ja kaikki. Niin kummallista. Kengänpohjat on punaiset aina välillä.
Toinen juttu on bush firet, joita ihmiset sytyttelee pihoilleen ja tienvarsille siivotakseen/raivatakseen/karkottaakseen käärmeet/jonkun muun syyn takia, ja jotka ilmeisen usein vähän leviää minne sattuu, polttaen ilmeisesti joskus myös kasvimaita ja talojen kattoja jos sattuvat tielle. Sambian savannit palaa keskimäärin 1,6 vuoden välein, hullua. Mutta niin se kierto täällä menee.
Viime torstai oli oudoin päivä vähään aikaan. Ensinnäkin taivas oli pilvessä, oli harmaata ja kylmää - ja satoi, mitä ihmettä, täällä ei kuuluisi sataa elokuussa. Tosi kummaa. Saatiin myös swazimaalaisia vieraita torstaina, mukanaan yksi suomalainenkin, ja kaikkia outoja pieniä asioita sattui päivän mittaan. Auton suhteen tehtiin esim. ennätys: siellä oli kuskin lisäksi kaksitoista lasta ja äitinsä sekä kaikkien kamppeet. Jes. Illalla vielä selvisi että tänne oli tulossa uusi vapaaehtoinen britti, Rob.
Perjantai meni experience sharing -workshopissa Emmanuelin kirkossa, ja vetäjänä oli sattumalta Emmanuel joka oli aivan huippu tyyppi, participatory-menetelmien asiantuntija, ja sen huomasi. Paikalla oli Swazimaan huussiekspertit, Kalokon sanitaatioklubilaisia sekä me suomalaiset. Oli tosi onnistunut vaikkakin pitkä päivä, kaikki oppi jotain, tunnelma oli hyvä - tuli fiilis että tässä kaikessa toiminnassa on jotain järkeä ja toivoa. Meidän osuus oli kertoa kuivakäymälöistä Suomessa, meni vähän lonkalta mutta ihan hyvin, ja sitten osallistua ryhmäkeskusteluihin. Lounaaksi oli nshimaa ja village chickenia, mulla oli siipipala, maistui mielettömän hyvältä, ja siinä olikin sitten varmasti lihakiintiö täynnä taas pariksi kolmeksi vuodeksi.
Lauantaina oli kylävierailujen vuoro; käytiin swazimaalaisten kanssa katsomassa neljää hyvin pyörivää klubia. Auto oli taas melkosen täynnä: 8 ihmistä yhteensä, mä ja Kaisa takakontissa. Mikäs siinä. Oli tosi hyvät vierailut, tavattiin vanhoja ja uusia ihmisiä, mm. Sambian vuoden viljelijäksi (?) valittu mies, oho. Ja syötiin maailman parhaita suolattuja, vastapaahdettuja maapähkinöitä.
Sunnuntaiaamuna vieraamme lähtivät takasin kohti Swazimaata. Kirkko oli jees, Lewisin saarna oli jees, laulut oli jees. Loppupäivä meni naapurin lasten kanssa leikkiessä, niitä oli tosi paljon tällä kertaa, olo oli kuin tarhantädillä kun paimensin pienimpiä lapsia - ilman yhteistä kieltä. Lapset on tosin oppineet ehkä tärkeimmät sanat englantia: "come and play" ja "dance". :D
Kuitti tältä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti