Arkeen kiinni

Eilen oli taas ihan lorvimispäivä. Tai no ei täysin: aamupäivällä käytiin Kaisan kanssa Levy-ostarilla vaate- ja adapteriostoksilla, iltapäivällä kirjoitettiin pitkä sähköposti meidän harjoittelun ohjaajalle ja soitettiin paikallisen yhteistyöjärjestön johtajalle sopiaksemme tapaamisajan seuraavalle päivälle, ja alkuillasta pesin pyykkiä. 
Lounas syötiin hostellillamme, nshima kasviksilla, ja illallinen taas siellä intialaisessa ravintolassa, tällä kertaa otin ihan listalta jotain enkä vaan sitä thali-annosta, kasvikset ja juusto mausteisessa kastikkeessa naan-leivän kera maistui melkosen hyvälle ja maksoi vaan nelisen euroa.
Muokattiin myös vähän paikallisen kattotiili(?)firman ympäri kaupunkia näkyviä mainoslauseita, "A house without dry toilet is like love without trust."

Tänään aamulla palaveerattiin keskenämme tulevan viikon suunnitelmista, ja Kaisan kanssa muutettiin dormista kahden hengen huoneeseen, joka on kyllä aika pikku koppi mutta mukavempi parin viikon asumiseen kuin dormi jossa asuu kaiken lisäksi outo ranskaa puhuva ja itsekseen hymisevä nainen joka aina öisin soittelee ja tekstailee ja viime yönä pakkasi neljältä laukkunsa ja lähti, mutta oli tänään taas tullut takaisin. Hauska skottimies kysyi ollaanko siskoksia, kuulemma jotkut (ketkä?) oli puhuneet, että ollaankohan me kaksosia. Hahaa. :D
Mutta joo, kahdentoista jälkeen käytiin lounaalla, Broadsissa vaihteeksi, ja ai että miten hyvältä ne kaikki kasvikset ja nshima maistuikaan ("hyvä nshima, parempi mieli"). Ja siis mistään ruuasta ei kyllä koskaan tule niin täysinäistä oloa kuin nshimasta, kestää aina vähän aikaa selvitä siitä tiiliskivi vatsassa -olosta ja väsymyksestä. :'D

Kahdelta lähdettiin Jamesin kyydillä Madimbaan. Siellä tavattiin paikallisen järjestön tyypit, saatiin sovittua hommamme täällä, eli ilmeisesti suunnitellaan ja toteutetaan kysely kuivakäymälähankkeen vaikuttavuudesta paikallisten elämään. Saa nähdä mitä ehditään.
Takaisin tultiin minibussilla eli täkäläisellä paikallisliikennevälineellä, maksoi vain 3 000 kwachaa eli puolisen euroa sieltä Lusakan syrjäseudulta keskustaan. Bussit on sinivalkoisia ja niissä on aina joko jotain jumalaa ylistäviä tekstejä (monet yleensä aika huvittavia), futisjoukkueiden logoja tai muuta mitä nyt onkaan sattunut tulemaan mieleen, ilmeisesti. Mä ja Kaisa päästiin nyt ekaa kertaa tällaisen minibussin kyytiin, oli kyllä mukavempi kyyti kuin mitä oletin, varmaan lähinnä siksi että bussi oli suht tyhjä. Ja siksi että siellä soi Placebo, mitä ihmettä. :D Käveltiin keskustan ja ostoskeskuksen kautta hostellille. Huomenna kymmeneks takasin Madimbaan.


Nyt istutaan hostellimme oleskelutilassa, täällä on kummaa asiakasjoukkoa, ei melkein yhtään länsimaalaisia nuoria reppureissaajia, vaan lähinnä paikallisia bisnesmiehiä tai vastaavia. Hämmentävää. Presidentti Michael Sata puhuu televisiossa. Hämmentävä mies.