Muzungu crossing

Tiistaina olikin työntäyteinen päivä, kun mentiin testaamaan myöhään edellisiltana valmiiksi saamaamme vaikuttavuuskyselyä Madimbaan. Noin viiden tunnin aikana käytiin viidessä kotitaloudessa haastattelemassa tulkin avustuksella kolmea kuivakäymälän omistajaa ja kahta joilla ei kuivakäymälää ollut. Oli mielenkiintoista, mukavaa, valaisevaa, vähän turhauttavaa, loppua kohti väsyttävää. Päästiin seuraamaan siinä sivussa mm. vasta tapetun kanan paloittelua, pyykinpesua, lasten leikkejä ja vauvan imetystä (sitä ei muuten paljoa peitellä tai häpeillä täällä). Ihmiset oli mukavia ja ystävällisiä paitsi jotkut vähän epäluuloisia meidän aikeista, onhan se nyt vähän kumma kun kolme muzungua paukahtaa varottamatta pihalle kyselemään hygieniatietämyksestä.


Joo, muzungu-sanaa sai taas kuulla, sitä kuulee lähes kaikkialla alueilla joissa valkoisia näkyy vähemmän, kuten keskustan Cairo Roadilla ja sitä ympäröivillä torikaduilla, ja sitten noilla peri-urban alueilla, "slummeissa", kun lapset ihmettelee meitä ja huutelee "how are you":ta perään. On myös hassu oletus, että kaikki valkoiset on amerikkalaisia tai korkeintaan englantilaisia, ja tietysti rikkaita sellaisia. No, esim. Madimbassa tosi moni elää köyhyysrajan alapuolella, eli kyllä, heihin nähden olemme hyvinkin rikkaita. Tuntuu epäreilulta.
Otsikko muuten juontaa juurensa ainaiseen tienylitys-ongelmaamme, kun ikinä ei oikein uskalla lähteä ohittamaan vilkkaita katuja kuin ehkä parin minuutin odottelun jälkeen, ja paikalliset vaan loikkii sinne autojen sekaan ja länsimaalaisesta tuntuu hölmöltä. :P Kerran yksi kadulla puheaikaa myynyt mies tuli kysymään meiltä, että halutaanko ylittää tie, ja vei meidät turvallisesti toiselle puolelle. Hahah.

Mutta juu. Eilen minibussilla takaisin keskustaan päästyämme käytiin aasialaisessa syömässä, otettiin porukalla kasvisdumplingseja, tofua ja vihanneksia sekä parsakaalia. Tänään käytiin taas Broadsissa (vaihteeks :p) syömässä, mä tilasin ekaa kertaa paistetun kalan, ja ei vitsit oli hyvää! Kaisa tilasi toukkia(!) muttei saanut niitä, sen sijaan pöytään tuotiin lautasellinen spagettia. Hmm.

Tämä päivä pyhitettiin työnteolle, ollaan saatu eiliset haastattelut purettua ja kirjoitettua puhtaaksi, ja niiden perusteella muokattiin haastattelukysymykset uusiksi. Saatiin juuri hommat valmiiksi tältä päivältä, huh miten silmät ristissä -olo. Huomenna vielä Madimbaan. Tosi kummallista että jäljellä on enää yksi kokonainen päivä Lusakassa. Perjantaiaamuna lähdetään siis Livingstoneen, jossa ollaan maanantaihin asti. Sitten yö Lusakassa, ja tiistaina takaisin Kalokoon. Vähän on jo ikävä maaseudun rauhaan, siellä odottaa oma maja ja keittiö ja naapurin lapset ja kaikki. :)