perjantai 27. heinäkuuta 2012
Home sweet home
Ndolassa ollaan, Kalokoon saavuttiin tiistaina iltapaivalla. Majoitutaan nyt eri paikassa kuin viimeksi, tai samaa keittiötä yms. käytetään, mutta nukutaan tällasessa isommassa vierastalossa. Ihan jees, tosin sinne keittiölle on nyt ärsyttävän pitkä matka, eikä tässä pihapiirissä ole kuivahuussia vaan pelkät kuoppakäymälät, snif.
Ciara ja Sammy on molemmat jo lahteneet, tylsää, mutta tiistaina tänne tuli meidän lisäksi Mark ja John Briteistä, toinen tuli järjestönsä tarkastuskäynnille, toinen toteuttamaan pari kyselyä. Eli ei onneksi päästä puhumaan pelkkää suomea täällä vaikka tytot lähtikin. :P
Keskiviikkona oli kokous joka kesti viisi(!) tuntia, huhhuh. Mutta saatiin elokuun aikataulut sovittua mikä on hyvä, jos nyt saatais jotain aikaankin sitten täällä. Torstaina käytiin Kamabayan koululla pitämässä 8.-luokkalaisille oppitunti linnuista, ja loppuun pidettiin vielä improlla tietopläjäys Suomesta. Oltiin valmistauduttu pitämään kolme tuntia, mutta heillä olikin kokeita, joten ei sitten pidetty enempää. Tyypillistä, tai ei ainakaan kauheen yllättävää. :P
Mutta Kalokossa siis kaikki hyvin, naapurin lapset on yhtä ihania kuin muistinkin, ja koirat Heinäturpa, Höyryturpa ja Ruska on kanssa tosi tuitui. Linnut laulaa, aurinko paistaa, tuuli on kova, hämähäkit on isoja, ruoka on hyvää ja halpaa (pussillinen tomaatteja + nippu sipuleita + kurpitsa = 2,5 euroa), auto reistailee, sähköt pätkii, vesi maistuu raudalta, ihmiset on ystävällisiä, jalat on likaiset ja rusketusrajat voimistuu.
Ai niin, yksi aivan mahtava asia on hame jonka teetätin paikallisella ompelijanaisella, kangas maksoi Livingstonessa 20 000 kwachaa ja ompelu 25 000, eli yhteensä sellaset 7,5 euroa. Ja se on ihana ihana! Kummallisinta on että oon ihan fiiliksissä siitä että saan laittaa sen sunnuntaina kirkkoon. :DD Voi että.
Safarilta Lusakaan
24.7.
Maanantaiaamu Livingstonessa alkoi kello 5.30 kun herätyskello soi, kello 6.45 oltiin jo safariautomme kyydissä. Ja ai että oli kylmä! Aurinko oli vasta nousemassa ja tuskin oli montaa astetta lämmintä, minkä lisäksi viima auton kyydissä oli aivan jäätävä, hrr. Mutta perillä Mosi-oa-Tunyan national parkissa saatiin teetä joka lämmitti. Meitä oli meidän neljän lisäksi hollantilainen nainen ja noin 10-vuotias poikansa, sekä sitten autokuski, tosi hyvä opas ja vartijamies aseen kanssa.
Zambezi-joki oli upea, sen rannalla nähtiin apinoita, ei vitsit miten huvittavia ne on pälyillessään ihmisiä. Auto ajoi meidät keskelle savannimetsää, matkalla näkyi paljon erilaisia antilooppeja sekä paljon lintuja. Sitten jonoon mars ja kävely alkoi.
Alkusafari muistutti lähinnä kakkasafaria, nähtiin ties minkä eläinten jätöksiä ja opittiin mm. tunnistamaan uroskirahvin kikkareet. Nähtiin myös kaikkea muuta kuten elefantin järsimä oksa, eri eläinten jälkiä, makkarapuu ja virtahepojen pöyhimis- tai mitälie kuopsuttamisjälkiä. Sitten nähtiin lisää apinoita sekä pahkasikoja (Pumba!) ja lintuja (Zazu!). Ja viimein puiden lomassa häämötti jotain isompaa - kirahveja! Siellä ne löntysteli ja pälyili meitä puiden lomasta. Hetken niitä ihmeteltyämme käveltiin takaisin autoon joka ajoi meidät toiselle puolelle kansallispuistoa. Matkalla pysähdyttiin ihastelemaan valtavaa puhvelilaumaa sekä seeproja. Perillä toisella laidalla käveltiin katsomaa neljää kappaletta eli 50 prosenttia Sambian valkosarvikuonoista, whoo. Ne oli aika valtavia, mutta makoili siellä rennosti vaikka oltiin aika lähellä. Ja lopuksi viela bongattiin pillerinpyorittaja, huvittavaa.
Että semmoi, oli aika jees safari, mieluummin sen 60 euroa tuohon käyttää kuin esimerkiks parturissa käymiseen, kuten järkeiltiin Kaisan kanssa. :D Nyt en oiken malttais odottaa suunniteltua matkaamme Kasankan kansallispuistoon Pohjois-Sambiaan, whii! Siellä pitäis olla virtahepojakin!
Safarin jälkeen oltiin vielä pari tuntia Livingstonessa, käytiin syömässä, ja puoli kahdelta lähti bussi Lusakaan. Matka oli piiiitkä, auringonlasku oli hieno. Perillä Lusakassa otettiin taksi tuttuun hostelliimme, saatiin vieläpä samat huoneet joissa oltiin asuttu ne viimeset pari viikkoa.
Tiistaina aamulla heräsin kuudelta ja lähdin ostamaan meille bussilippuja. Asemalle on noin vartin kävelymatka, aurinko nousi sen aikana ja oli hieno fiilis. Bussissa oli onneksi tilaa ja sain liput, jee. Kymmeneltä lähti sitten bussimme. Vaikeaa ajatella että tästä lähtien loppuaika ollaan siellä puskassa, Kalokossa. Lusakaa tulee vähän ikävä, mutta ei se mitään.
Maanantaiaamu Livingstonessa alkoi kello 5.30 kun herätyskello soi, kello 6.45 oltiin jo safariautomme kyydissä. Ja ai että oli kylmä! Aurinko oli vasta nousemassa ja tuskin oli montaa astetta lämmintä, minkä lisäksi viima auton kyydissä oli aivan jäätävä, hrr. Mutta perillä Mosi-oa-Tunyan national parkissa saatiin teetä joka lämmitti. Meitä oli meidän neljän lisäksi hollantilainen nainen ja noin 10-vuotias poikansa, sekä sitten autokuski, tosi hyvä opas ja vartijamies aseen kanssa.
Zambezi-joki oli upea, sen rannalla nähtiin apinoita, ei vitsit miten huvittavia ne on pälyillessään ihmisiä. Auto ajoi meidät keskelle savannimetsää, matkalla näkyi paljon erilaisia antilooppeja sekä paljon lintuja. Sitten jonoon mars ja kävely alkoi.
Alkusafari muistutti lähinnä kakkasafaria, nähtiin ties minkä eläinten jätöksiä ja opittiin mm. tunnistamaan uroskirahvin kikkareet. Nähtiin myös kaikkea muuta kuten elefantin järsimä oksa, eri eläinten jälkiä, makkarapuu ja virtahepojen pöyhimis- tai mitälie kuopsuttamisjälkiä. Sitten nähtiin lisää apinoita sekä pahkasikoja (Pumba!) ja lintuja (Zazu!). Ja viimein puiden lomassa häämötti jotain isompaa - kirahveja! Siellä ne löntysteli ja pälyili meitä puiden lomasta. Hetken niitä ihmeteltyämme käveltiin takaisin autoon joka ajoi meidät toiselle puolelle kansallispuistoa. Matkalla pysähdyttiin ihastelemaan valtavaa puhvelilaumaa sekä seeproja. Perillä toisella laidalla käveltiin katsomaa neljää kappaletta eli 50 prosenttia Sambian valkosarvikuonoista, whoo. Ne oli aika valtavia, mutta makoili siellä rennosti vaikka oltiin aika lähellä. Ja lopuksi viela bongattiin pillerinpyorittaja, huvittavaa.
Että semmoi, oli aika jees safari, mieluummin sen 60 euroa tuohon käyttää kuin esimerkiks parturissa käymiseen, kuten järkeiltiin Kaisan kanssa. :D Nyt en oiken malttais odottaa suunniteltua matkaamme Kasankan kansallispuistoon Pohjois-Sambiaan, whii! Siellä pitäis olla virtahepojakin!
Safarin jälkeen oltiin vielä pari tuntia Livingstonessa, käytiin syömässä, ja puoli kahdelta lähti bussi Lusakaan. Matka oli piiiitkä, auringonlasku oli hieno. Perillä Lusakassa otettiin taksi tuttuun hostelliimme, saatiin vieläpä samat huoneet joissa oltiin asuttu ne viimeset pari viikkoa.
Tiistaina aamulla heräsin kuudelta ja lähdin ostamaan meille bussilippuja. Asemalle on noin vartin kävelymatka, aurinko nousi sen aikana ja oli hieno fiilis. Bussissa oli onneksi tilaa ja sain liput, jee. Kymmeneltä lähti sitten bussimme. Vaikeaa ajatella että tästä lähtien loppuaika ollaan siellä puskassa, Kalokossa. Lusakaa tulee vähän ikävä, mutta ei se mitään.
sunnuntai 22. heinäkuuta 2012
Livingstone ♥
Ei vitsit mä olen kyllä kovasti ihastunut tähän kaupunkiin. Vaikka turisteja on semisti enemmän kuin muualla, niin ei tää mitenkään turismin pilaama paikka ole. Paikalliset on hirmu ystävällisiä, taksikuskitkin esittelee ensin itsensä, sitten kysyy että tarvisko kyytiä, ai ei, no hyvää päivänjatkoa sitten my sister. Ja tänään käveltiin sellasen käsityömarketin läpi, täysin turisteille suunnattuhan se oli ja kaikilla oli taas myyntikikkansa, mutta suurin osa myyjistä oli tosi mukavia ja jäi juttelemaan, toisin kuin esim. Kapirissa jossa sai kuulla olevansa rasisti kun ei ostanut banaaneja (okei, se oli vaan yksi tapaus, mutta kuitenkin).
Tänään siis hieman toivuttuani lähdettiin syömään Lonely Planetista löytämäämme paikkaan joka osoittautui ylihintaiseksi, eikä perinteistä ruokaa ollut paljon nimeksikään. No mutta kyllä meksikolainenkin maistui... Ruuan jälkeen käytiin tosiaan siellä käsityömarketilla, ostin pari chitengeä eli hamekankaita, jeejee, ja vähän tuliaisia taas. Tän viikonlopun aikana on kyllä mennyt aivan tuhottomasti rahaa, varmaan saman verran kuin koko Kalokossa olon aikana yhteensä.
Mutta siis, pointti ja tämän merkinnän tarkoitus oli, että tämä on ihana kaupunki, juuri sopivan kokoinen eikä niin ruuhkainen ja hektinen kuin Lusaka. Voisipa tänne jäädä pidemmäks aikaa, snif.
Livingstone!
Livingstonessa ollaan, mutta palataanpa pari päivään takasin eka.
Torstaina oli vika päivämme ainakin tältä osin Lusakan projektin parissa, kun Marinkan kanssa käytiin kahdessa kotitaloudessa Madimbassa tekemässä kyselyä. Kysymykset oli nyt parempia ja toimivampia ja jee. Sanottiin heipat NECOSin tyypeille, tuskin niitäkään tapaa enää, ken tietää, höh. Tultiin Lydian kanssa minibussilla pois, ja oli muuten bussi täydempi kuin koskaan. Mentiin syömään bussiasemaa vastapäätä olevaan nshima-ravintolaan, omistajat oli ilmeisesti kovin otettuja kun syötiin siellä ja kehuttiin ruokaa, ne kyseli miten ollaan opittu syömään nshimaa ja yksi mies otti meistä kuvankin että voi näyttää veljelleen. Jahas.
Loppupäivä oltiin hostellilla, tehtiin vähän hommia, syötiin ranskalaisia, maksettiin yöpymisemme ja varattiin huoneet vielä ma-ti-yöksi. Latailin illalla sambialaista musiikkia koneelle ja tuli kiire pakkaamisen kanssa. Nähtiin myös erästä hostellilla tapaamaamme skottimiestä ja hänen tuoretta vaimoaan, viime sunnuntaina oli siis häät, onniteltiin kovasti. Oli muuten hauska seurata sivusta häävalmisteluja, mies stressasi mm. kun hänen piti viedä sambialaisen morsiamensa äidille kolmen lehmän arvosta rahaa. :D
Perjantaiaamuna herätys oli puoli kuusi ja seitsemältä lähti bussi ja alkoi viikonloppumatkamme kohti Livingstonea. Jee! Joku pappismies saarnasi ja siunasi bussin siinä alkumatkasta, hauska tapa. Matka meni yllättävän vaivattomasti, vajaa seitsemän tuntia taisi kestää, muutamalla pysähdyksellä. Nähtiin paviaani ylittämässä tietä awww!
Livingstone vaikuttaa kovin mukavalta ja rauhaisalta paikalta. Majoitutaan Jollyboysissa joka on ilmeisen legendaarinen paikka jonka kaikki tietää, valittu Sambian parhaaksi hostelliksi jne. Käytiin pizzalla, mukava italialainen paikka jossa toimi jonkinmoinen nuorten avustusjärjestö, ostin niiden projektin repun. =)
Loppuillasta syötiin vielä vähän tuossa hostellin baariravintolassa, ja otettiin siiderit nam nam. Baarissa soitti paikallinen Yes Rasta Band. :D
Perjantaina herätys oli kuudelta, syötiin hostellin aamupalat, sitten taksiin ja putouksille. Oli kovin kylmä aamu. Noo mutta sitten päästiin alueelle sisälle, käveltiin lähimmälle näköalapaikalle - ja vau. Siellä ne oli, Victorian putoukset, yksi maailman seitsemästä luonnonihmeestä, siellä niin. Oltiin melkein koko päivä siellä, käytiin kaikki neljä reittiä eli ensin yläjuoksulle, sitten putousten vastapäätä sademetsään, kastuttiin, oli siistiä. Upein juttu oli ehkä kun siltaa ylittäessä pystyi näkemään 360-asteisen sateenkaaren! Harmi ettei voinut ottaa kuvia siitä kohtaa, kamera oli visusti minigrip-pussissa sateensuojassa laukussa. Sitten käveltiin vielä vähän kauempana putouksista semmonen näköalareitti kohti Zimbabween vievää isoa siltaa, ja lopuksi kavuttiin alas sademetsään ja Boiling Potiin, jossa putouksilta tuleva vesi vyöryy sellaseen mutkaan ja jatkaa matkaansa.
Paviaanit oli sitten ihan oma lukunsa tällä reissulla. Pidettiin Kaisan kanssa evästaukoa auringossa kuivatellen, niin yksi paviaani tajusi että syön keksiä joten se pinkoi kauheaa vauhtia puusta meidän luokse ja istahti muutaman metrin päähän tuijottamaan että liikeniskö sille yhtään. Jooei, tuli aika kiire pistää eväät piiloon. Mutta se oli huvittava tilanne, siinä se istui kädet ristissä ja pälyili ympärilleen. Kun lähdettiin taas kävelemään, niin vähän matkan päässä yksi toinen paviaani, valtava sellanen, alkoi riuhtoa Kaisan takkia, onneksi tyytyi tyhjään pillimehupurkkiin. Ne oli siis vähän pelottavia ja niitä oli paljon, mutta ihan somia kuitenkin, pikkuiset leikki ja roikkui liaaneissa, ja suurin osa vaan istui ja möllötti rauhassa.
Lopuksi kierreltiin vielä turistikauppoja, ai että ne myyntimiehet osaa hommansa, alkaa jutella mukavia ja haluaa oppia suomea ja kehuu työtä jota tehdään Sambiassa ja "my sister, support me, I'm from a village", joten tulipa sitten ostettua vähän kaikenlaista. :D
Käytiin eilen vielä keskustassa intialaisessa syömässä, ja viiden aikaan oltiin hostellilla ja aivan poikki, huh.
Tänään sai nukkua vähän pidempään, ja aamiaiseksi otin sellasen jogurtti-mysli-banaani -hunaja-annoksen, namnam. Ja kahvia! En oo koko kesänä juonut kuin pari kupillista, oijoi. Ostettiin bussiliput huomiselle ja varattiin walking safari johon ehditään vielä huomisaamuna. Muut lähti museoon, mä jäin hostellille kärsimään vatsakivusta, höh. Mutta kyllä tää tästä.
Torstaina oli vika päivämme ainakin tältä osin Lusakan projektin parissa, kun Marinkan kanssa käytiin kahdessa kotitaloudessa Madimbassa tekemässä kyselyä. Kysymykset oli nyt parempia ja toimivampia ja jee. Sanottiin heipat NECOSin tyypeille, tuskin niitäkään tapaa enää, ken tietää, höh. Tultiin Lydian kanssa minibussilla pois, ja oli muuten bussi täydempi kuin koskaan. Mentiin syömään bussiasemaa vastapäätä olevaan nshima-ravintolaan, omistajat oli ilmeisesti kovin otettuja kun syötiin siellä ja kehuttiin ruokaa, ne kyseli miten ollaan opittu syömään nshimaa ja yksi mies otti meistä kuvankin että voi näyttää veljelleen. Jahas.
Loppupäivä oltiin hostellilla, tehtiin vähän hommia, syötiin ranskalaisia, maksettiin yöpymisemme ja varattiin huoneet vielä ma-ti-yöksi. Latailin illalla sambialaista musiikkia koneelle ja tuli kiire pakkaamisen kanssa. Nähtiin myös erästä hostellilla tapaamaamme skottimiestä ja hänen tuoretta vaimoaan, viime sunnuntaina oli siis häät, onniteltiin kovasti. Oli muuten hauska seurata sivusta häävalmisteluja, mies stressasi mm. kun hänen piti viedä sambialaisen morsiamensa äidille kolmen lehmän arvosta rahaa. :D
Perjantaiaamuna herätys oli puoli kuusi ja seitsemältä lähti bussi ja alkoi viikonloppumatkamme kohti Livingstonea. Jee! Joku pappismies saarnasi ja siunasi bussin siinä alkumatkasta, hauska tapa. Matka meni yllättävän vaivattomasti, vajaa seitsemän tuntia taisi kestää, muutamalla pysähdyksellä. Nähtiin paviaani ylittämässä tietä awww!
Livingstone vaikuttaa kovin mukavalta ja rauhaisalta paikalta. Majoitutaan Jollyboysissa joka on ilmeisen legendaarinen paikka jonka kaikki tietää, valittu Sambian parhaaksi hostelliksi jne. Käytiin pizzalla, mukava italialainen paikka jossa toimi jonkinmoinen nuorten avustusjärjestö, ostin niiden projektin repun. =)
Loppuillasta syötiin vielä vähän tuossa hostellin baariravintolassa, ja otettiin siiderit nam nam. Baarissa soitti paikallinen Yes Rasta Band. :D
Perjantaina herätys oli kuudelta, syötiin hostellin aamupalat, sitten taksiin ja putouksille. Oli kovin kylmä aamu. Noo mutta sitten päästiin alueelle sisälle, käveltiin lähimmälle näköalapaikalle - ja vau. Siellä ne oli, Victorian putoukset, yksi maailman seitsemästä luonnonihmeestä, siellä niin. Oltiin melkein koko päivä siellä, käytiin kaikki neljä reittiä eli ensin yläjuoksulle, sitten putousten vastapäätä sademetsään, kastuttiin, oli siistiä. Upein juttu oli ehkä kun siltaa ylittäessä pystyi näkemään 360-asteisen sateenkaaren! Harmi ettei voinut ottaa kuvia siitä kohtaa, kamera oli visusti minigrip-pussissa sateensuojassa laukussa. Sitten käveltiin vielä vähän kauempana putouksista semmonen näköalareitti kohti Zimbabween vievää isoa siltaa, ja lopuksi kavuttiin alas sademetsään ja Boiling Potiin, jossa putouksilta tuleva vesi vyöryy sellaseen mutkaan ja jatkaa matkaansa.
Paviaanit oli sitten ihan oma lukunsa tällä reissulla. Pidettiin Kaisan kanssa evästaukoa auringossa kuivatellen, niin yksi paviaani tajusi että syön keksiä joten se pinkoi kauheaa vauhtia puusta meidän luokse ja istahti muutaman metrin päähän tuijottamaan että liikeniskö sille yhtään. Jooei, tuli aika kiire pistää eväät piiloon. Mutta se oli huvittava tilanne, siinä se istui kädet ristissä ja pälyili ympärilleen. Kun lähdettiin taas kävelemään, niin vähän matkan päässä yksi toinen paviaani, valtava sellanen, alkoi riuhtoa Kaisan takkia, onneksi tyytyi tyhjään pillimehupurkkiin. Ne oli siis vähän pelottavia ja niitä oli paljon, mutta ihan somia kuitenkin, pikkuiset leikki ja roikkui liaaneissa, ja suurin osa vaan istui ja möllötti rauhassa.
Lopuksi kierreltiin vielä turistikauppoja, ai että ne myyntimiehet osaa hommansa, alkaa jutella mukavia ja haluaa oppia suomea ja kehuu työtä jota tehdään Sambiassa ja "my sister, support me, I'm from a village", joten tulipa sitten ostettua vähän kaikenlaista. :D
Käytiin eilen vielä keskustassa intialaisessa syömässä, ja viiden aikaan oltiin hostellilla ja aivan poikki, huh.
Tänään sai nukkua vähän pidempään, ja aamiaiseksi otin sellasen jogurtti-mysli-banaani -hunaja-annoksen, namnam. Ja kahvia! En oo koko kesänä juonut kuin pari kupillista, oijoi. Ostettiin bussiliput huomiselle ja varattiin walking safari johon ehditään vielä huomisaamuna. Muut lähti museoon, mä jäin hostellille kärsimään vatsakivusta, höh. Mutta kyllä tää tästä.
keskiviikko 18. heinäkuuta 2012
Muzungu crossing
Tiistaina olikin työntäyteinen päivä, kun mentiin testaamaan myöhään edellisiltana valmiiksi saamaamme vaikuttavuuskyselyä Madimbaan. Noin viiden tunnin aikana käytiin viidessä kotitaloudessa haastattelemassa tulkin avustuksella kolmea kuivakäymälän omistajaa ja kahta joilla ei kuivakäymälää ollut. Oli mielenkiintoista, mukavaa, valaisevaa, vähän turhauttavaa, loppua kohti väsyttävää. Päästiin seuraamaan siinä sivussa mm. vasta tapetun kanan paloittelua, pyykinpesua, lasten leikkejä ja vauvan imetystä (sitä ei muuten paljoa peitellä tai häpeillä täällä). Ihmiset oli mukavia ja ystävällisiä paitsi jotkut vähän epäluuloisia meidän aikeista, onhan se nyt vähän kumma kun kolme muzungua paukahtaa varottamatta pihalle kyselemään hygieniatietämyksestä.
Joo, muzungu-sanaa sai taas kuulla, sitä kuulee lähes kaikkialla alueilla joissa valkoisia näkyy vähemmän, kuten keskustan Cairo Roadilla ja sitä ympäröivillä torikaduilla, ja sitten noilla peri-urban alueilla, "slummeissa", kun lapset ihmettelee meitä ja huutelee "how are you":ta perään. On myös hassu oletus, että kaikki valkoiset on amerikkalaisia tai korkeintaan englantilaisia, ja tietysti rikkaita sellaisia. No, esim. Madimbassa tosi moni elää köyhyysrajan alapuolella, eli kyllä, heihin nähden olemme hyvinkin rikkaita. Tuntuu epäreilulta.
Otsikko muuten juontaa juurensa ainaiseen tienylitys-ongelmaamme, kun ikinä ei oikein uskalla lähteä ohittamaan vilkkaita katuja kuin ehkä parin minuutin odottelun jälkeen, ja paikalliset vaan loikkii sinne autojen sekaan ja länsimaalaisesta tuntuu hölmöltä. :P Kerran yksi kadulla puheaikaa myynyt mies tuli kysymään meiltä, että halutaanko ylittää tie, ja vei meidät turvallisesti toiselle puolelle. Hahah.
Mutta juu. Eilen minibussilla takaisin keskustaan päästyämme käytiin aasialaisessa syömässä, otettiin porukalla kasvisdumplingseja, tofua ja vihanneksia sekä parsakaalia. Tänään käytiin taas Broadsissa (vaihteeks :p) syömässä, mä tilasin ekaa kertaa paistetun kalan, ja ei vitsit oli hyvää! Kaisa tilasi toukkia(!) muttei saanut niitä, sen sijaan pöytään tuotiin lautasellinen spagettia. Hmm.
Tämä päivä pyhitettiin työnteolle, ollaan saatu eiliset haastattelut purettua ja kirjoitettua puhtaaksi, ja niiden perusteella muokattiin haastattelukysymykset uusiksi. Saatiin juuri hommat valmiiksi tältä päivältä, huh miten silmät ristissä -olo. Huomenna vielä Madimbaan. Tosi kummallista että jäljellä on enää yksi kokonainen päivä Lusakassa. Perjantaiaamuna lähdetään siis Livingstoneen, jossa ollaan maanantaihin asti. Sitten yö Lusakassa, ja tiistaina takaisin Kalokoon. Vähän on jo ikävä maaseudun rauhaan, siellä odottaa oma maja ja keittiö ja naapurin lapset ja kaikki. :)
maanantai 16. heinäkuuta 2012
Töitä töitä
Maanantai. Flunssa alkaa helpottaa pikkasen. Ei oo ihan kirjoittamisfiilis mutta kirjoitanpa silti, edellisestä on jo aikaa.
Perjantaina me käytiin Madimbassa tutustumiskierroksella, nähtiin vesipiste, huusseja, puutarhoja, koeviljelmiä, juteltiin ihmisten kanssa, jne. Ollaan lueskeltu myös kaikkea projektisuunnitelmista välievaluaatioihin ja opinnäytetöihin, ja tän kaiken tiedon pohjalta suunnitellaan sitten se pienimuotoinen vaikuttavuustutkimus ja todennäköisesti testataan sitä loppuviikosta, mutta varsinainen toteuttaminen pitää jättää valitettavasti ajanpuutteen takia muille.
Tultiin taas minibussilla sieltä Madimbasta takaisin keskustaan, sitten aasialaiseen syömään. Tofua!! Aika tulista ja hieman hintavaa kyllä, mutta namnam. Eilen eli lauantaina käveltiin Kaisan kanssa Lonely Planetista bongaamaamme Chit Chat -lounaskahvilapaikkaan, joka olikin mielettömän mukava ja listalta löytyi kaikkea kasvisruokaa kuten juustoisa kasvislasagne. =) Taas on hyvä puhua ruuasta kun paljon mitään muuta ei ole tapahtunut, lauantaina ainakaan.
Sunnuntaina raporttien lukemista, pohtimista, suunnittelua, lukemista, sähköpostin kirjoittamista... Käytiin kaupassa, ostin takin! Alennuksesta, noin 14 euroa =) Siitä olen iloinen. Lounaalla käytiin Broadsissa, ei otettu vieläkään toukkia joita löytyy myös listalta. Joku päivä täytyy kyllä kokeilla.
Tänään eli maanantaina ollaan nyt ahkeria, suunniteltiin tutkimuksemme runko ja hahmoteltiin kysymyksiä. Äsken tultiin Broadsista syömästä, mentiin niin myöhään että melkein kaikki oli jo loppu ja kalat jäi saamatta, mutta onneks kasviksia riitti vatsantäytteeksi.
Joo. Nyt takaisin töihin.
torstai 12. heinäkuuta 2012
Yksittäispakattuja kurkkupastilleja
Ollaan päästy jo vähän tähän Lusakan projektiin kiinni tiistain ja keskiviikon tapaamisten perusteella. Ilmeisesti suunnitellaan ja toteutetaan pienimuotoinen vaikuttavuustutkimus/kartoitus, jossa haastatellaan paikallisia ja selvitetään huussilannoitteen käyttöä pihapuutarhoissa ja kaikenlaista siihen liittyvää. Vaikuttaa ainakin tässä vaiheessa ihan hyvältä, saa nähdä miten saadaan hommat tehtyä ja pysyttyä aikataulussa (7 päivää aikaa!).
Eilinen eli keskiviikko meni siis palaverissa Madimbassa (pienen eksyilyn jälkeen löydettiin jopa perille), lounaalla intialaisessa ravintolassa ja hostellilla raportteja lukiessa ja dataillessa ja keskustellessa. Illallinen tilattiin hostellin keittiöstä, jättikasa riisiä ja pieni mutta herkullinen köntti vihanneksia kera lariam-pillerin. Illalla varattiin vielä kolmeksi yöksi hostellihuone Livingstonesta, viikon päästä perjantaina lähdetään siis Victorian putouksia katseleen, siistiä. :)
Tänään aamulla heräsin karmivaan flunssaoloon. Onneksi lihas- ja päänsärky helpotti buranalla, mutta muuten on vähän kehno ja voimaton fiilis ollut koko päivä. Ollaan nyt silti saatu vähän hommia eteenpäin, luettu vuosiraporttia, pidetty suunnittelupalaveria yms. Lounaalla käytiin Broadsissa ja kuultiin yhdeltä tutulta että flunssaa on liikkeellä, ei huolta mistään sen vakavemmasta siis. Ja saatiin taas kuulla että kaikki hostellilla miettii ollaanko mä ja Kaisa siskoksia, kummaa. :D Kaisa kävi kaupassa ja toi suklaata ja kurkkupastilleja, jotka on yksittäispakattuja, ää. Täällä muovinkäyttö on ihan holtitonta, ruokakaupoissa on joka kassalla pakkaaja joka hyvällä tuurilla saattaa pakata ehkä jopa kuusi ostosta samaan muovipussiin, mutta yleensä tavaroita on pari-kolme per pussi.
Huomenna tutustumaan projektialueeseen.
tiistai 10. heinäkuuta 2012
Arkeen kiinni
Eilen oli taas ihan lorvimispäivä. Tai no ei täysin: aamupäivällä käytiin Kaisan kanssa Levy-ostarilla vaate- ja adapteriostoksilla, iltapäivällä kirjoitettiin pitkä sähköposti meidän harjoittelun ohjaajalle ja soitettiin paikallisen yhteistyöjärjestön johtajalle sopiaksemme tapaamisajan seuraavalle päivälle, ja alkuillasta pesin pyykkiä.
Lounas syötiin hostellillamme, nshima kasviksilla, ja illallinen taas siellä intialaisessa ravintolassa, tällä kertaa otin ihan listalta jotain enkä vaan sitä thali-annosta, kasvikset ja juusto mausteisessa kastikkeessa naan-leivän kera maistui melkosen hyvälle ja maksoi vaan nelisen euroa.
Muokattiin myös vähän paikallisen kattotiili(?)firman ympäri kaupunkia näkyviä mainoslauseita, "A house without dry toilet is like love without trust."
Tänään aamulla palaveerattiin keskenämme tulevan viikon suunnitelmista, ja Kaisan kanssa muutettiin dormista kahden hengen huoneeseen, joka on kyllä aika pikku koppi mutta mukavempi parin viikon asumiseen kuin dormi jossa asuu kaiken lisäksi outo ranskaa puhuva ja itsekseen hymisevä nainen joka aina öisin soittelee ja tekstailee ja viime yönä pakkasi neljältä laukkunsa ja lähti, mutta oli tänään taas tullut takaisin. Hauska skottimies kysyi ollaanko siskoksia, kuulemma jotkut (ketkä?) oli puhuneet, että ollaankohan me kaksosia. Hahaa. :D
Mutta joo, kahdentoista jälkeen käytiin lounaalla, Broadsissa vaihteeksi, ja ai että miten hyvältä ne kaikki kasvikset ja nshima maistuikaan ("hyvä nshima, parempi mieli"). Ja siis mistään ruuasta ei kyllä koskaan tule niin täysinäistä oloa kuin nshimasta, kestää aina vähän aikaa selvitä siitä tiiliskivi vatsassa -olosta ja väsymyksestä. :'D
Kahdelta lähdettiin Jamesin kyydillä Madimbaan. Siellä tavattiin paikallisen järjestön tyypit, saatiin sovittua hommamme täällä, eli ilmeisesti suunnitellaan ja toteutetaan kysely kuivakäymälähankkeen vaikuttavuudesta paikallisten elämään. Saa nähdä mitä ehditään.
Takaisin tultiin minibussilla eli täkäläisellä paikallisliikennevälineellä, maksoi vain 3 000 kwachaa eli puolisen euroa sieltä Lusakan syrjäseudulta keskustaan. Bussit on sinivalkoisia ja niissä on aina joko jotain jumalaa ylistäviä tekstejä (monet yleensä aika huvittavia), futisjoukkueiden logoja tai muuta mitä nyt onkaan sattunut tulemaan mieleen, ilmeisesti. Mä ja Kaisa päästiin nyt ekaa kertaa tällaisen minibussin kyytiin, oli kyllä mukavempi kyyti kuin mitä oletin, varmaan lähinnä siksi että bussi oli suht tyhjä. Ja siksi että siellä soi Placebo, mitä ihmettä. :D Käveltiin keskustan ja ostoskeskuksen kautta hostellille. Huomenna kymmeneks takasin Madimbaan.
Nyt istutaan hostellimme oleskelutilassa, täällä on kummaa asiakasjoukkoa, ei melkein yhtään länsimaalaisia nuoria reppureissaajia, vaan lähinnä paikallisia bisnesmiehiä tai vastaavia. Hämmentävää. Presidentti Michael Sata puhuu televisiossa. Hämmentävä mies.
sunnuntai 8. heinäkuuta 2012
Chillin'
Sunnuntai meni ihan turistifiiliksillä.
Heräämisen ja pienessä pyykkikopissa kokatun aamiaisen jälkeen lähdettiin Kaisan kanssa tutun taksikuskin Jamesin kyydillä koillisosaan kaupunkia Arcadesin ostoskeskukselle, jossa on joka viikko Sunday Market. Se oli hieman erilainen kuin oletin, paikallisia ei paljoa näkynyt kuin myyjinä, turisteja riitti, ja käsitöitä ja koruja ja taidetta ja kankaita oli vaikka millä mitalla. Turistihinnoista hieman tingaten ostin korvakorut, kaulakorun, hamekankaan ja vähän tuliaisia. Kankaasta oon erityisen iloinen, siitä saa sitten Kalokossa teetettyä kivan hameen. :)
Käytiin siinä Arcadesin yhdessä kahvilassa syömässä, meikä otti talon sandwichin, oli kasviksia ja avokadoa ja hummusta, namnam! Kirjakaupassa käytiin, ja Sparissa vähän ruoka- ja jälkkäriostoksilla. Sitten napattiin taksi kotiin, täällä on muuten hassua kun takseilla ei ole mitään taksikylttiä vaan ne tunnistaa sinisestä väristä. Matkalla tuli fiilis että Lusaka on kyllä kiva paikka. Harvoin, tuskinpa koskaan missään kaupungissa ulkomailla on viettänyt näin paljon aikaa.
Jumitettiin hostellilla useampi tunti iltapäivällä ja kuuden jälkeen päätettiin lähteä vielä syömään siihen läheiseen intialaiseen paikkaan. Oikeastaan ekaa kertaa oli pieni pelko, kun käveltiin kahdestaan pimeällä, mutta eipä käynyt mitään. Ravintolassa törmättiin, kehenkä muuhunkaan kuin Amariin, Martiniin ja Martinin tyttöystävään. :D Liityttiin sitten heidän seuraansa. Söin taas veg thali -annoksen, ruokalajit vaan oli vähän eri kuin viime kerralla. Niiiiin hyvää.
Huomenna ollaan sitten ahkeria.
Heräämisen ja pienessä pyykkikopissa kokatun aamiaisen jälkeen lähdettiin Kaisan kanssa tutun taksikuskin Jamesin kyydillä koillisosaan kaupunkia Arcadesin ostoskeskukselle, jossa on joka viikko Sunday Market. Se oli hieman erilainen kuin oletin, paikallisia ei paljoa näkynyt kuin myyjinä, turisteja riitti, ja käsitöitä ja koruja ja taidetta ja kankaita oli vaikka millä mitalla. Turistihinnoista hieman tingaten ostin korvakorut, kaulakorun, hamekankaan ja vähän tuliaisia. Kankaasta oon erityisen iloinen, siitä saa sitten Kalokossa teetettyä kivan hameen. :)
Käytiin siinä Arcadesin yhdessä kahvilassa syömässä, meikä otti talon sandwichin, oli kasviksia ja avokadoa ja hummusta, namnam! Kirjakaupassa käytiin, ja Sparissa vähän ruoka- ja jälkkäriostoksilla. Sitten napattiin taksi kotiin, täällä on muuten hassua kun takseilla ei ole mitään taksikylttiä vaan ne tunnistaa sinisestä väristä. Matkalla tuli fiilis että Lusaka on kyllä kiva paikka. Harvoin, tuskinpa koskaan missään kaupungissa ulkomailla on viettänyt näin paljon aikaa.
Jumitettiin hostellilla useampi tunti iltapäivällä ja kuuden jälkeen päätettiin lähteä vielä syömään siihen läheiseen intialaiseen paikkaan. Oikeastaan ekaa kertaa oli pieni pelko, kun käveltiin kahdestaan pimeällä, mutta eipä käynyt mitään. Ravintolassa törmättiin, kehenkä muuhunkaan kuin Amariin, Martiniin ja Martinin tyttöystävään. :D Liityttiin sitten heidän seuraansa. Söin taas veg thali -annoksen, ruokalajit vaan oli vähän eri kuin viime kerralla. Niiiiin hyvää.
Huomenna ollaan sitten ahkeria.
lauantai 7. heinäkuuta 2012
Erilainen Lusaka
Tämäpä on ollut jännä päivä.
Aamumme oli hidas, ehkä kymmenen jälkeen keiteltiin puuroa kämäsessä pyykkäyskopissa henkilökunnan keittiön vieressä (lupasivat muuten, että ehkä voitaisiin käyttää ihan oikeeta keittiötä kun kerran ollaan täällä pidempään. ehkä.) ja sitten datailtiin ja oleskeltiin aikamme. Puhuin porukoiden kanssa jonkun hetken puhelimessa, ja yhtäkkiä kello oli jo melkein neljä.
Käveltiin ostoskeskukselle syömään koska tässä ei lähellä ole kauheasti ruokapaikkoja, ainakaan sellaisia joista tietäisimme. Valittiin kalliihko portugalilainen ravintola, herkullinen kermainen kasvispasta maksoi 46 000 eli sellaset 7 euroa. Törmättiin Amariin ja Martiniin, olivat menossa leffaan aikaa tappaakseen, ja me päätettiin mennä kanssa. Elokuvaksi valikoitui paikallisen ilmiselvän laatuleffan Justice @ Staken sijaan Mirror Mirror, joka oli ihan jees ja viihdyttävä, hauska ja hieman hämmentävä paikoittain. Oli kyllä semiouto fiilis mennä elokuviin täällä, varsinkin kun teatteri oli tosi uusi ja siisti ja länsimaalainen, yhh. Leffan jälkeen mentiin vielä iltapalalle pikaruokapizzeriaan, pieni kasvispizza puoliksi Kaisan kanssa oli aika mauton ja hyvin rasvainen.
Mutta kai tämäkin puoli Lusakasta ja Sambiasta on hyvä nähdä, osaa laittaa asioita perspektiiviin ja nähdä koko kuvan. Ja vähän tuulettaa aivoja siinä samalla.
Nyt mun piti vielä vain käydä netissä kun päivältä jäi internet-aikaa käyttämättä puolisen tuntia, nyt olen ollut tässä kohta varmaan tunnin eikä yhteys ole vieläkään katkennut, kummaa. :D
Aamumme oli hidas, ehkä kymmenen jälkeen keiteltiin puuroa kämäsessä pyykkäyskopissa henkilökunnan keittiön vieressä (lupasivat muuten, että ehkä voitaisiin käyttää ihan oikeeta keittiötä kun kerran ollaan täällä pidempään. ehkä.) ja sitten datailtiin ja oleskeltiin aikamme. Puhuin porukoiden kanssa jonkun hetken puhelimessa, ja yhtäkkiä kello oli jo melkein neljä.
Käveltiin ostoskeskukselle syömään koska tässä ei lähellä ole kauheasti ruokapaikkoja, ainakaan sellaisia joista tietäisimme. Valittiin kalliihko portugalilainen ravintola, herkullinen kermainen kasvispasta maksoi 46 000 eli sellaset 7 euroa. Törmättiin Amariin ja Martiniin, olivat menossa leffaan aikaa tappaakseen, ja me päätettiin mennä kanssa. Elokuvaksi valikoitui paikallisen ilmiselvän laatuleffan Justice @ Staken sijaan Mirror Mirror, joka oli ihan jees ja viihdyttävä, hauska ja hieman hämmentävä paikoittain. Oli kyllä semiouto fiilis mennä elokuviin täällä, varsinkin kun teatteri oli tosi uusi ja siisti ja länsimaalainen, yhh. Leffan jälkeen mentiin vielä iltapalalle pikaruokapizzeriaan, pieni kasvispizza puoliksi Kaisan kanssa oli aika mauton ja hyvin rasvainen.
Mutta kai tämäkin puoli Lusakasta ja Sambiasta on hyvä nähdä, osaa laittaa asioita perspektiiviin ja nähdä koko kuvan. Ja vähän tuulettaa aivoja siinä samalla.
Nyt mun piti vielä vain käydä netissä kun päivältä jäi internet-aikaa käyttämättä puolisen tuntia, nyt olen ollut tässä kohta varmaan tunnin eikä yhteys ole vieläkään katkennut, kummaa. :D
Maaseutuidyllistä länkkärihelvettiin
6.7.2012
Otsikko kertoo vähän fiiliksiä, mutta ei tilanne oikeasti ihan noin paha ole, on Lusakassa ihan mukavaa. Mutta siinä vaiheessa kun astuimme sisään Levy-ostoskeskuksen puhtaanvalkoiseen avaraan aulaan, tuli fiilis, että täältä on aito Sambia aika kaukana.
Mutta hieman ajassa taaksepäin, eiliseen. Käytiin Kaisan kanssa tunnin kävelyllä siinä iltapäivästä, ja meitä vastaan tuli nainen jolla oli apina muovisäkissä. Hyvin hämmentävää. Ja toistaiseksi viimeinen iltamme Kalokossa oli mukava, kokkailtiin porukalla brittityttöjen kanssa nshimaa, impwa-tomaattihöystöä ja kaali-kurpitsa-currypataa. Ciaralle jouduttiin sanomaan hei-heit, hän ehtii lähteä pois tuolta juuri ennen kuin tullaan takaisin Lusakasta.
Tänään herätys oli mukavasti kello 4.45, ja 5.20 lähdettiin pihasta naapurin Jayn kyydillä. Odoteltiin bussiamme noin tunti valtatien risteyksessä, ja sain viimein Leijonakuningas-auringonnousuni kun puoli seitsemän aikaan se punaisena pallona kiipesi savannin ylle. Oi että.
Bussimatka meni melko nopeasti, kymmenen aikaan oltiin Lusakassa. Vietiin rinkat hostellille ja lähdettiin tuttuun ja turvalliseen ja mukavaan Broadsiin syömään, pinaattimuhennos ja pavut ja kurpitsanlehtihöystö nshimalla. <3
Päivä meni oleillessa ja dataillessa, tämä on eri hostelli kuin missä kesäkuussa asuttiin - oleskelu- ja työskentelytilat on paremmat mutta sitten esim. keittiömahdollisuudet on täällä tosi kämäset, käytössä on kaks keittolevyä ja leivänpaahdin. Että täytyy kattoa jäädäänkö tänne vai mennäänkö takaisin tuttuun Kalulu Backpackersiin.
Illalla me käytiin syömässä vielä Amirin ja Martinin kanssa. He on siis Kalokon kämppiksiemme kavereita, joihin tutustuttiin viime viikonloppuna kun olivat Kalokossa käymässä. Intialainen ruoka maistui, otettiin kaikki semmoset all-you-can-eat -kasvisannokset, huh!
Viimeiset päivät maalla
5.7.2012
Eilinen meni Ndolassa, kun piti hakea uudet kuukauden leimat viisumeihimme. Oltiin varauduttu tiukkaan kuulusteluun ja valmisteltu ties mitä tarinoita siitä kuinka olemme turisteja täällä, vierailemassa Copperbeltillä ja maaseudulla - Sambiassa kun on ilmeisesti laitonta tehdä edes vapaaehtoistyötä ilman työlupaa, oho. Mutta ainoa mitä meiltä kysyttiin oli, että moneksiko päiväksi me halutaan se viisuminpidennys. Se meni siis yllättävän helposti.
Muuten Ndolassa oli ihan mukavaa, käytiin italialaisessa(?) länkkärien suosimassa paikassa syömässä ja hyödyntämässä heidän langatonta nettiään. Ja noo, oli se ruokakin melkosen hyvää, halloumjuusto-kasviswrap. =) Ostettiin monen kymmenen tuhannen kwachan edestä hedelmiä torilta, ja sitten kaikenlaista mässyä ruokakaupasta. Kaisan kanssa päätettiin ostaa myös omenasiiderit, Redd's maistui mainiosti illalla. :)
Tänään ollaankin sitten oltu ahkeria. Herättiin kuudelta suihkuun ja puuroa keittämään, puoli kahdeksan jälkeen lähdettiin ajamaan yhteen kylään. No, siellä ei ollutkaan kokousta joka piti olla, joten monitoroitiin vaan kuivakäymälä ja juteltiin yhden opettajan kanssa. Sitten ajettiin yhdelle koululle puhumaan rehtorin kanssa oppitunneista, jotka menemme pitämään heinäkuun vikalla viikolla 8. ja 9. luokille. Aiheena ilmeisesti kasvit ja ravinteiden kierto, siihen kivasti saadaan ujutettua sanitaatio- ja ympäristöasiaa myös. Sitten ajettiin vielä kolmanteen paikkaan, jossa ilmoitettiin tulevamme kahdelta heidän kokoukseensa. No sitten ajettiin vihdoin kotiin, mutta pian käveltiin lähikoululle, ja taas rehtoria tapaamaan ja sopimaan elokuun ekan viikon oppitunneista. Saatiin aikataulutkin ihan hyvin sovitettua, ja kaikki meni muutenkin hyvin, ja kello oli vasta yksitoista! Pyykkäsin vähän ja syötiin soppaa, ja kahdeksi lähdettiin vielä siihen yhteen kokoukseen. Meidän aamupäivän käynnistä huolimatta - surprise surprise - kokousta ei ollut. Kiitti vaan. Hieman alkaa mennä usko koko tämän homman toimivuuteen, paikallinen projektikoordinaattorikin on aika skeptinen hankkeen kestävyyden suhteen, mutta se jää nähtäväksi... Muutaman viikon päästä sitten uudet yritykset mennä osallistumaan tapaamisiin, huomenna nimittäin on suuntana Lusaka.
Mutta hei, kuukausi on jo mennyt täällä! Tosi nopeasti. Kaksi jäljellä. Hui.
Lomailua ja hyvät ruuat
3.7.2012
Sähköt pois, akku melkein loppu läppäristä. Ostettiin viime lauantaina Ndolasta sähköliesi, maksoi vaan 100 000 kwachaa eli noin 15 euroa kai, ja joojoo ihan huijaustouhua joku sähköllä kokkailu, mutta ruuanlaitto vie hiilillä aivan turhan paljon aikaa päivästä ja harjoitteluhommista. Mutta niin, on jotenkin ironista, että nyt lieden hankittuamme sähköt on olleet eilen ja tänään aika paljon pois. Eli tänäänkin kokkailtiin soija-kasvispatamme hiilillä. Ei sillä että tässä nyt ihan kauhea kiire olisi harjoittelunkaan kanssa ollut, nyt maanantaina ja tiistaina on ollut national holiday joten ei olla päästy mihinkään tapaamisiin.
Tänään ostettiin paikallista tosi makeaa hunajaa puoli litraa, viisi mehiläistä oli pullotettu mukan kaupan päälle. Maistettiin myös hunajaviiniä, maistui enemmän kyllä kiljulle kuin viinille. :D Ja tänään osa porukasta kävi valtatien risteyksessä viemässä ihmisiä bussille, varaamassa hostellin meille Lusakasta ja ostoksilla. Uusi herkkumme on kurpitsa - yhdestä isosta riittää moneksi päiväksi ja se maksaa alle 2 euroa lähimarketilta, ja siitä saa pirun hyvää muhennosta tai keittoa punaisten linssien, sipulin, valkosipulin, tomaatin, curryn, inkiväärin ja hunajan kanssa. Myös paikalliset skonssit ja sämpylät on osoittautuneet tosi herkullisiksi. Mitään ei tapahdu mutta ruuasta riittää aina kirjoitettavaa, näköjään.
Tänään on muuten täysikuu, ja jos tähtitaivas on täällä mieletön niin niin on myös kuutamo, ulkona on tosi valoisaa sen ansiosta normaalin sysimustan pimeyden sijasta.
Olen lukenut Afrikan aika - Näkökulmia Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan -kirjaa, suosittelen tosi lämpimästi. Saa ihan uuden näkökulman eurooppalaiseen Afrikka-käsitykseen, joka on monelta osin tosi pielessä.
Sunnuntaipuuhat
2.7.2012
Heinäkuu! Kohta ollaan oltu kuukausi täällä, kylläpä aika taas juoksee. Tuntuu, ettei jäljellä olevassa kahdessa kuukaudessa saa ollenkaan tarpeeksi aikaan, kun kaikki tapahtuu vähän omaa tahtiaan, eikä oikein voida vaikuttaa kokousten ajankohtiin yms.
Eilen käytiin kirkossa. Sain Ciaralta pitkän hameen lainaan, sillä ei oltu ihan varmoja pukukoodista mutta yleensä naisilla pitää olla hameet, ja ainoa mukana oleva hameeni ei peitä polvia, joten sitä ei voi täällä maalla pitää. Kirkkoon valui ihmisiä omaa tahtiaan, hyvin sambialaisittain, ja siinä kymmenen jälkeen kun me mentiin niin seisomaan nousten esiteltiin itsemme. Oli bembankielinen saarna, joka hyvin kiihkeästi ja huutaen puhui kohtalosta ynnä muusta, ja jota toinen mies käänsi englanniksi minkä ehti. Oli hyvin oudolta tuntuvaa impro-rukoilua, kaikki mutisivat tai puhuivat tai huusivat omaa rukoustaan ja kiitostaan ja ylistystään silmät kiinni, jotkut edestakaisin kävellen - siinä meni länsimaalaiset hämilleen, että miten pitäisi toimia. Ja sitten oli laulua, joka oli upeaa, ihmiset lauloi omia ääniään kaikki harmoniassa esilaulajan vetämänä, siis miten paristakymmenestä ihmisestä voi lähteä sellainen sointi, sen enempiä harjoittelematta, en käsitä. Täytyy kyllä mennä joskus uudestaan, melkein ihan vaan tuon laulun takia.
Sunnuntaitekemiset jatkui, kun siivottiin majamme, ja iltapäivällä lähdettiin Kaisan kanssa kävelyretkelle läheiselle padolle. Pari paikallista tyttöä halusi tulla meidän oppaiksi, mikä oli ihan hyvä koska oltaisiin varmaan eksytty muuten, vaikka siellä polut menikin. Oli mukava nähdä vähän enemmän luontoa, miombo-metsää, palanutta ruohikkoa, heinäsirkkoja, perhosia, lintuja. Padon luona oli pieni järventapainen, jonka rannalla istuttiin hetki. Siellä pitää käydä uudestaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)