Syyskuu

Yli kuudentoista tunnin ja kahdeksan tuhannen kilometrin päässä on harmaata ja haikeaa.

Lusakassa viimeinen päivä meni työn touhussa, raporttia lukiessa ja illalla vielä kokoustaessa. Tuttu taksikuski James vei mut lentokentälle, sanoi että nähdään sitten kun seuraavan kerran tulen Sambiaan. Näin toivon. Lennot meni hyvin, kasvisruoka oli hyvää, komediasarjat hauskoja, sain nukuttuakin. Amsterdamissa neljän tunnin vaihto, käteistä 2 euroa, eväänä pähkinöitä. Lennolla Helsinkiin mun vieressä istui hollantilais-intialainen mies jota oli varoitettu siitä että suomalaiset voi olla tunninkin samassa huoneessa puhumatta mitään, häntä pelotti että miten selviää kolme päivää Suomessa.

Nyt olen Lammilla, kotona. En vielä osaa käsittää että kaikki on ohi, miten voi olla kolme kuukautta jossain paikassa ja sitten alle vuorokaudessa se kaikki on poissa. Ikävä on kova. Mutta ehkä goodbye olikin vain see you later, tai ainakin toivon niin. Myös suomalaisista matkatovereista oli aika haikeaa erota, Marinka ja Matti kun lähti Keniaan, ja Kaisa jatkaa Sambiassa oleskelua Malawin-visiitin jälkeen. Oi että.

Oli siis mahtava kesä, ihanassa Sambiassa. Vaikea tiivistää mitenkään sanoiksi, tuntuu että kaikki on yhtenä isona könttinä päässä. Kai se tästä.

"See you in Heaven"

Lusakassa ollaan, mutta palaanpa alkuviikkoon.

Tiistaina kierrettiin koululla ja marketilla hoitamassa vielä viimesiä asioita ja sanomassa hyvästejä ihmisille. Myöhemmin muutama tuttu tuli käymään, Giftin sanoja mukaillen, see you in heaven. Käytiin naapurissa viemässä valokuvia kiitokseksi ja muistoksi, pala kurkussa. Illalla viimeinen ateria, tosi hyvä sellainen, oli vastajauhetusta maissijauhosta tehtyä nshimaa, linssi-kurpitsacurrya ja vihanneshöystöä. Ai että. Valokuvia, vikat korttipelit vielä, sitten nukkumaan.

Keskiviikkona herättiin aikaisin, pakattiin vikat tavarat, odoteltiin, otettiin vielä viimeset ryhmäkuvat naapurin lasten kanssa, hei-heit parille tutulle, sitten piipahdettiin central committeen kokouksessa jossa kiittelivät kovasti meitä. Tavarat auton lavalle, hyvästit lapsille Joelille, Mumbille ja Joshualle, nieleskelin kyyneleitä, voi miten kova ikävä tuleekaan, kaikkia, etenkin Mumbia. <3 Vietiin avaimet toimistolle, vielä muutamat hyvästit, sitten autoon ja lähdettiin. Itku.
Kapirissa odoteltiin bussia aika kauan, sanottiin pojille heipat, sitten se viimein tuli ja sählättiin itsemme kyytiin, Beverly saattoi ovelle. Matka Lusakaan oli hikinen mutta meni yllättävän nopeasti, oltiin vähän ennen pimeän tuloa perillä. Tultiin Kalulu Backpackersiin, nähtiin samantien pari tuttua, hauskaa. Käytiin intialaisessa syömässä, vikat special thalit mmm, sitten takaisin hostellille jossa tavattiin Madimban ja Kalokon projektien vastaavia, juuri Suomesta palanneita.

Nyt viimeinen päivä Lusakassa, lento lähtee joskus keskiyöllä. Vatsa on täynnä nshimaa ja kasviksia, niitä makuja tulee kyllä ikävä. Nyt olis vielä hommia.

Viimeisiä viedään

28.8.

Viime perjantaista jos lähdetään liikkeelle... Saatiin Kaisan kanssa siis kaikki hommat Ndolassa tehtyä. Bussia odoteltiin kauan, onneksi saatiin seuraa hassusta muusikkopojasta. Päästiin siis bussilla takasin Mpongwen risteykseen, ja hetken odottelun jälkeen saatiin kyyti vielä kotiinkin, auton lavalla, juuri pimeän koittaessa.

Lauantai oli kovin kiva. Lähdettiin lounaan jälkeen neljän suomalaisen, kahden britin ja kahden koiran voimin kävelemään kohti meidän tulkin Beverlyn farmia. Reilun tunnin kävelyn (n. 6 km), metsäpalon ja ötököiden ihmettelyn jälkeen päästiin perille, ja pian käveltiin toiset kuutisen kilometriä "läheiselle" padolle, ja oli kyllä kaiken sen kävelyn arvoista, istuskeltiin rannalla, osa porukasta ui, syötiin leipää ja papuja, juotiin spritea joka ei oo varmaan koskaan maistunut niin hyvälle. Ai että. Ennen kuutta lähdettiin takaisin, aurinko laski, hämärä koitti, käveltiin käveltiin käveltiin, kuu valaisi matkaamme, ja viimein jalkasärkyisenä päästiin kotiin, iltapalaksi pancakes, baked beans, pop corn, papaya, ja paljon vettä.

Sunnuntaiaamupäivä meni lauluharjoituksissa, oltiin nimittäin luvattu laulaa vikalla kerrallamme kirkossa. Vedettiin suomalaisvoimin Tilkkutäkki joka osoittautui menestykseksi, lähinnä taputusten ja halleluja-sanan takia, ja Jonin ja Robin kanssa laulettiin Amazing grace. Kovasti ne kiitteli ja rukoili meidän puolesta.

Maanantaina semionnistunut kokous Kandulwen koululla, loppupäivästä naapurin lasten kanssa pelailua, voi eiii miten ikävä mulla tulee niitä. Joshuakin oli taas käymässä. :) Tiistaina epäonnistunut kokous Lumombwessa, eli 12/13 klubivierailua onnistui. Ihan hyvä saldo kahdessa kuukaudessa, eh.

Viela kerran Ndola

Viimeisia viedaan, viikon paasta taidan olla Amsterdamissa konetta vaihtamassa. Oi voi.

Tultiin Kaisan kanssa Ndolaan, Kaisan piti hakea uusi leima viisumiinsa. Meidan auto on rikki eika Kaloko Trustin kyyti lahtenyt kaupunkiin talla viikolla, joten aamulla kahdeksalta saatiin kyyti valtetien risteykseen, josta napattiin eka sinivalkonen minibussi Ndolaan. Vain 15 000 kwachaa, siis alle kolme euroa, jees. Silla kyydilla paastiin kaupungin laitamille asemalle, josta meidat heti nappasi yksi mies bussiin jolla paasi keskustaa. Joskus on hyotya erottua joukosta valkoihoisena, ei tarvii ainakaan ite kauaa selvitella etta mihin pitais menna.
Kaytiin immigration officessa, bussiasemalla ostamalla paluuliput iltapaivaksi, postissa, ja asken syomassa nshimaa ja ifisashia, talla kertaa ilmeisesti okrasta tehtya, tosi hyvaa. Taa perjantai (vika perjantai!) taitaa siis menna tassa reissussa, toivon mukaan kuuteen mennessa paastaan takas Kalokoon.

Eilinen eli torstai meni ihmetellessa, yritettiin tavoittaa ihmisia, ei onnistuttu, tehtiin munakasta, pelattiin korttia naapurin lasten kanssa. Ja oli onnellinen jalleennakeminen, kun naapurin pikku-Joshua tuli ekaa kertaa kahteen viikkoon kaymaan, han kun on ollut vuodepotilaana saatuaan kiehuvaa vetta jaloilleen. :/ Mutta nyt melkein kavelee taas jo, ja oli ihana oma itsensa, huuteli ainoaa suomenkielista osaamaansa sanaa: korvakoru!

Week to go

22.8.

Keskiviikko, Rob paistaa lettuja, me muut dataillaan. Kello on yhdeksän illalla, on pirun kuuma ainakin sisällä, onneks ikkunoista tuulee läpi.

Joo-o.
Tiistaina oli hämmentävä päivä, auto mm. hajosi keskelle puskia. Täällä on myös koko alueen päällikkö käymässä, tossa aika lähellä Luesangassa jossa hänelle on rakennettu omat väliaikaiset puitteet ja kaikkea, ja jossa oli ilmeisesti melkein ympäri vuorokauden bileet meneillään. No, me käveltiin sitten tiistaina aamupäivästä sinne, tulkkimme Beverly mukana auttamassa. Kävi ilmi ettei päällikkö ollut paikalla (strange...) mutta päästiin tapaamaan hänen edustajaansa. Luettiin valmistelemamme briiffaus projektista, annettiin 100 000 kwachaa kirjekuoressa, juteltiin nshimasta, juotiin munkoijoa eli maissijuomaa, oli ihan mukavaa. Päällikökin kuulemma haluis dry toiletin, hehee. :)
Tiistai-iltaa oltiin odotettu: puuseppänaapurimme kokkaili koko porukalle kapentaa eli paistettuja kuivattuja pikkukaloja, ifisashia eli kasvis-maapähkinäjauhemössöä (mun lempiruoka tällä hetkellä), papuja ja kaalia kera nshiman. Me autettiin sen verran, että aiemmin päivällä käytiin Kaisan kanssa jauhamassa pähkinät toisella naapurillamme jolla on mortteli, ja sekoiteltiin me myös nshimaa. Mutta oli ehkä parhaat pöperöt tällä reissulla. Loppuilta meni korttia pelatessa.

Tanaan käveltiin Kaisan kanssa tienvarteen Kaloko Junctioniin, noin 45 minuutin kävelymatka suuntaansa. Vietiin vähän taas chitengejä ompelijalle. Ja huh, oli muuten kuuma, täällä on nyt päivät ja myös yöt selvästi alkaneet lämmetä, ellei noita muutamia kummia pilvisiä ja jopa sateisia päiviä oteta huomioon. Loppupäivä meni ilmeisesti pienestä nestehukasta selvitessä, oho, onneks muut pääsi marketin kokoukseen. Vielä kaksi klubitapaamista jäljellä.

Seitsemän päivää Kalokossa jäljellä. Kummaa, tosi kummaa. Haluun ja en halua lähteä.

Viikonloput

20.8.

Maanantai-ilta Kalokossa, late dinner tulossa, ilta vietetty pähkinöitä syöden ja sambialaisia ja suomalaisia hääkäytäntöjä vertaillen.

Viime perjantaina Ndolassa meni hyvin, päästiin nettiin, syötiin nshimaa, käytiin postissa, tehtiin ruokaostokset, ostettiin chintengejä. Paluumatka lava-auton kyydissä oli samaan aikaan hieno ja epämukava; ensin auringonlasku ja hämärtyvä ilta, loppumatkasta pimeää ja tähtitaivas, ihan siinä yläpuolella, ja viima ja kylmä ja epämukava puupenkki.

Lauantaina tehtiin vähän hommia, vähän enemmän kaikkea muuta kuten kortinpeluuta ja lasten kanssa leikkimistä. Sunnuntaina kirkko, luvattiin opetella joku bembankielinen laulu ens kerraks. Maanantaina yksi klubivierailu ja pari muuta visiittiä, saatiin yhdestä paikasta kaksi isoa kaalia ja jättikassillinen maapähkinöitä mukaamme. Ja satoi vettä kaatamalla! Mitähän ihmettä.

Ndola, baby

Ndolassa, jee! Tultiin Kaloko Trustin lava-autolla, oma automme ei toimi, että jeps.

Taa viikko on ollut kanssa jees. Maanantaina ja tiistaina oli klubivierailuja, joista yksi ei toteutunut, yksi oli marketilla Mpongwe Junctionilla jossa on ihan kauhea tilanne vessojen suhteen, ja yhdessä oli paikalla yli 20 jäsentä plus melkein saman verran lapsia, ja ne lauloi ja tanssi meille ja kiitteli paljon. On aina jotenkin hämmentävää kun ihmiset on niin kiitollisia meidän visiiteistä, apuriippuvuussuhde on pelottava. Parhaamme yritetään kuitenkin tehdä että klubit keräis itse rahaa ja toiminta olis kestävää.

Maanantaina käytiin myös Kapirissa iltapäivällä, ja 20 minuuttia nettikahvilassa istuttuamme sähköt meni. Äääääääh. Saatiin kuitenkin ruokaostokset tehtyä.
Tiistaina klubivierailun lisäksi pyykkäsin ja käytiin ostamassa hunajaa ja hunajaviiniä (purkki hunajaa 1 e, pullo viiniä alle 50 senttiä). Auto myös alkoi hajota käsiin, jee. Keskiviikkona kirjoteltiin raportteja ja syötettiin exceliin klinikan tautitilastoja. Illalla kaytiin Mpongwe Junctionilla lahettamassa sahkopostia ja ostamassa ruokaa. Olipa reissu. :D

Torstaina oli rento päivä, tehtiin jotain hommia koneella, selviteltiin tulkki- ja kuljetusongelmia, rapsuteltiin koiria, tavattiin ympäristöterveysviranomaista. Iltapäivällä käveltiin Kaisan kanssa padolle, ja sieltä palattuamme selvisi että perjantain tapaaminen on siirretty joten päästiin lähtemään Ndolaan, jee. Illalla oli ennatysmaara illallistajia: 9. Kurpitsa ja linssit maistui; sovittiin naapurissa asuvan ndolalaisen puusepan kanssa etta tehaan joskus porukalla nshimaa.

Kaksi viikkoa enää! Kamalaa ja ihanaa.

Kalokossa kaikki hyvin

En oo paassyt vahaan aikaan nettiin, tassa siis tarinaa parilta viime viikolta.

12.8.

Nyt on sunnuntai, työntäyteinen viikko takana. Ennen sitä, viime viikon lauantaina, vietettiin kuitenkin lomapäivää läheisessä Nsoben game parkissa. Ajeltiin safarireitti omalla autollamme mut päästiin myös käveleen paljon, nähtiin mm. kirahveja tosi läheltä. Oli tosi kiva, lepposa päivä.
Viime sunnuntaina kirkonmenot kesti neljä(!!) tuntia kun siellä oli vieraileva preacher. Se oli jo vähän liikaa, enkä oikein tykännyt miehen tyylistä, hän kun taisi tykätä vähän liikaa omasta äänestään. Supernatural appointment tuli ainakin tutuks. Ja kirkon jälkeen meille tarjottiin outoa maissi-sokerilientä, hyi hemmetti. :P Teetin itselleni muuten jo toisen hameen, nyt saa luvan riittää, ellen löydä jotain tosi hienoa chitengeä vielä.

Tällä viikolla on ollut yksi, parhaimmillaan pari klubitapaamista per päivä plus raporttien kirjoittamista. Ollaan löydetty pari tosi hyvää tulkkia kun projektikoordinaattori on ollut poissa, jee. Fiilikset töiden suhteen menee aika ylä- ja alamäkeä, välillä kun tapaa innokkaita ja aktiivisia ihmisiä niin tulee tosi toiveikas olo, välillä taas mikään ei tunnu toimivan ja koko projekti ja meidän työ täällä tuntuu turhalta. Mutta niin kai se aina menee.

No joo, siinä ne päivät on siis menny, mukavasti ja aivan liian nopeasti. Alkaa itse asiassa vähän jo pelottaa että täältä joutuu lähtemään kohta, vaikka välillä on myös ikävä Suomea ja kotia. Mutta tällä hetkellä asutaan vielä tässä isommassa talossa, tää on ihan jees, meidän ikkunasta näkee auringonnousun, tai ainakin melkein, ja meidän huoneessa on kaksi vakiasukas-hämähäkkiä nimeltään Lari ja Ami. Koirat Heinäturpa, Höyryturpa ja Ruskakoira on huomionkipeitä ja ihania, kanat on huvittavia. Sähkökatkoja on ollut parin viime viikon aikana aika useesti, ja muutamana päivänä sähköä on tullut vain vähän, mitä en tiennyt edes mahdolliseksi. Ollaan siis "jouduttu" taas kokkaileen hiilillä välillä, mutta ei se mitään, menee vaan hitusen enemmän aikaa.
Aterioiden suunnittelu on yleensä aika huvittavaa, kaikki lähtee yleensä yhdestä ainesosasta, että okei, meillä on impwaa (= pieniä keltaisia munakoisoja), keitetäänpä ne, no mitäs niiden kanssa, jaa meillä on kokonainen kaali, oho se on täynnä muurahaisia, hukutetaan ne, noin, jääkaapista löytyi myös porkkanoita, eli jos paistetaan kaali ja porkkanat ja maustetaan inkiväärillä ja sekoitetaan impwat sinne, tai jos sittenkin pidetään impwat erillään ja pistetään sekaan sipulia ja tomaattia, jees, hyvältä kuulostaa. Ja nshimaa lisäks, jep jep.

Täällä on muutamia jänniä ilmiöitä, jotka ollaan huomattu. Yksi oudoin tapa on maalata lattiat ennen kuin tulee vieraita. Siis joo, maalata, tummanpunaisella pahalle haisevalla maalilla. Keittiö ja vessat ja kaikki. Niin kummallista. Kengänpohjat on punaiset aina välillä.
Toinen juttu on bush firet, joita ihmiset sytyttelee pihoilleen ja tienvarsille siivotakseen/raivatakseen/karkottaakseen käärmeet/jonkun muun syyn takia, ja jotka ilmeisen usein vähän leviää minne sattuu, polttaen ilmeisesti joskus myös kasvimaita ja talojen kattoja jos sattuvat tielle. Sambian savannit palaa keskimäärin 1,6 vuoden välein, hullua. Mutta niin se kierto täällä menee.

Viime torstai oli oudoin päivä vähään aikaan. Ensinnäkin taivas oli pilvessä, oli harmaata ja kylmää - ja satoi, mitä ihmettä, täällä ei kuuluisi sataa elokuussa. Tosi kummaa. Saatiin myös swazimaalaisia vieraita torstaina, mukanaan yksi suomalainenkin, ja kaikkia outoja pieniä asioita sattui päivän mittaan. Auton suhteen tehtiin esim. ennätys: siellä oli kuskin lisäksi kaksitoista lasta ja äitinsä sekä kaikkien kamppeet. Jes. Illalla vielä selvisi että tänne oli tulossa uusi vapaaehtoinen britti, Rob.

Perjantai meni experience sharing -workshopissa Emmanuelin kirkossa, ja vetäjänä oli sattumalta Emmanuel joka oli aivan huippu tyyppi, participatory-menetelmien asiantuntija, ja sen huomasi. Paikalla oli Swazimaan huussiekspertit, Kalokon sanitaatioklubilaisia sekä me suomalaiset. Oli tosi onnistunut vaikkakin pitkä päivä, kaikki oppi jotain, tunnelma oli hyvä - tuli fiilis että tässä kaikessa toiminnassa on jotain järkeä ja toivoa. Meidän osuus oli kertoa kuivakäymälöistä Suomessa, meni vähän lonkalta mutta ihan hyvin, ja sitten osallistua ryhmäkeskusteluihin. Lounaaksi oli nshimaa ja village chickenia, mulla oli siipipala, maistui mielettömän hyvältä, ja siinä olikin sitten varmasti lihakiintiö täynnä taas pariksi kolmeksi vuodeksi.

Lauantaina oli kylävierailujen vuoro; käytiin swazimaalaisten kanssa katsomassa neljää hyvin pyörivää klubia. Auto oli taas melkosen täynnä: 8 ihmistä yhteensä, mä ja Kaisa takakontissa. Mikäs siinä. Oli tosi hyvät vierailut, tavattiin vanhoja ja uusia ihmisiä, mm. Sambian vuoden viljelijäksi (?) valittu mies, oho. Ja syötiin maailman parhaita suolattuja, vastapaahdettuja maapähkinöitä.
Sunnuntaiaamuna vieraamme lähtivät takasin kohti Swazimaata. Kirkko oli jees, Lewisin saarna oli jees, laulut oli jees. Loppupäivä meni naapurin lasten kanssa leikkiessä, niitä oli tosi paljon tällä kertaa, olo oli kuin tarhantädillä kun paimensin pienimpiä lapsia - ilman yhteistä kieltä. Lapset on tosin oppineet ehkä tärkeimmät sanat englantia: "come and play" ja "dance". :D

Kuitti tältä kertaa.

Viikot vierii

Ai etta nyt arsyttaa.
Kirjoitin viikon aikana piiitkan blogipostauksen ja eilen illalla valvoin viela viimeistelemassa sita - ja sitten unohdin ilmeisesti laittaa sen muistitikulle. Etta siella ne mun kuulumiset nyt on, lapparilla Kalokossa. Typera typera typera.

No, ehka voin kertoa lyhyesti kuluneesta viikosta.
Perjantaina tosiaan ostin Ndolasta viela uuden kannykan, vanha kun meni rikki jo kesakuussa. Kotimatkalla poikettiin Mpongwe Junctionin perjantaimarketilla.
Lauantaina meidat kutsuttiin lounaalle paikallisen jarjeston board meetingin tyyppien kanssa. Soin kanaa. Village chicken, maistuu muuten melkolailla paremmalta kuin lansimainen teollisuusbroileri. Mutta se maistui normaalia paremmalta ehka myos siksi, etta tiesin etten saisi syoda sita.
Sunnuntaina kaytiin kirkossa, talla kertaa oli koskettimet ja mikrofoni, aikamoista. Tykkasin.

Maanantaina pidettiin Luansoben koululla oppitunti ilmastonmuutoksesta. Se meni ihan hyvin, osaa 10.-12.-luokkalaisista kiinnosti, osaa ei. Mutta oon iloinen jos saatiin edes pieni muutos aikaan jonkun ajattelussa.
Tiistaina, keskiviikkona ja torstaina oli sanitaatioklubien tapaamisia, osa onnistui, osa ei, ihan hyva saldo ja fiilis niista kokonaisuudessaan. Keskiviikkona Mark lahti, torstaina pojat meni muutaman tutun paikallisen kanssa baariin bilista pelaamaan - taalla maalla naiset ei kay baarissa. Pyh. :P

Ei kai tassa muuta. Tai no varmasti olisi muuta jos olisin ottanut sen alkuperaisen tekstin mukaan, hmmhh. Huomenna mennaan muuten kai Nsoben game parkiin eli pieneen kansallispuiston tapaiseen, siella pitais olla ainakin jotain jannii elaimia. :)

Home sweet home

Ndolassa ollaan, Kalokoon saavuttiin tiistaina iltapaivalla. Majoitutaan nyt eri paikassa kuin viimeksi, tai samaa keittiötä yms. käytetään, mutta nukutaan tällasessa isommassa vierastalossa. Ihan jees, tosin sinne keittiölle on nyt ärsyttävän pitkä matka, eikä tässä pihapiirissä ole kuivahuussia vaan pelkät kuoppakäymälät, snif.
Ciara ja Sammy on molemmat jo lahteneet, tylsää, mutta tiistaina tänne tuli meidän lisäksi Mark ja John Briteistä, toinen tuli järjestönsä tarkastuskäynnille, toinen toteuttamaan pari kyselyä. Eli ei onneksi päästä puhumaan pelkkää suomea täällä vaikka tytot lähtikin. :P

Keskiviikkona oli kokous joka kesti viisi(!) tuntia, huhhuh. Mutta saatiin elokuun aikataulut sovittua mikä on hyvä, jos nyt saatais jotain aikaankin sitten täällä. Torstaina käytiin Kamabayan koululla pitämässä 8.-luokkalaisille oppitunti linnuista, ja loppuun pidettiin vielä improlla tietopläjäys Suomesta. Oltiin valmistauduttu pitämään kolme tuntia, mutta heillä olikin kokeita, joten ei sitten pidetty enempää. Tyypillistä, tai ei ainakaan kauheen yllättävää. :P

Mutta Kalokossa siis kaikki hyvin, naapurin lapset on yhtä ihania kuin muistinkin, ja koirat Heinäturpa, Höyryturpa ja Ruska on kanssa tosi tuitui. Linnut laulaa, aurinko paistaa, tuuli on kova, hämähäkit on isoja, ruoka on hyvää ja halpaa (pussillinen tomaatteja + nippu sipuleita + kurpitsa = 2,5 euroa), auto reistailee, sähköt pätkii, vesi maistuu raudalta, ihmiset on ystävällisiä, jalat on likaiset ja rusketusrajat voimistuu.
Ai niin, yksi aivan mahtava asia on hame jonka teetätin paikallisella ompelijanaisella, kangas maksoi Livingstonessa 20 000 kwachaa ja ompelu 25 000, eli yhteensä sellaset 7,5 euroa. Ja se on ihana ihana! Kummallisinta on että oon ihan fiiliksissä siitä että saan laittaa sen sunnuntaina kirkkoon. :DD Voi että.