Ja nytpa sitten taman paivan kuulumiset viela noiden pohdintojen jalkeen.
Viikko on mennyt hyvin, ollaan tosiaan saatu jo vahan hommia tehtya, vaikka ajoittain on aikatauluongelmia ja muita turhauttavia asioita. Mutta normaalin tapaan taalla elellaan, eipa siina sen ihmeempaa :D Kaisa tuli tanne keskiviikkona, jee! Ja tanaan brittiopiskelijoiden pari kaveria tulee viettamaan pitkaa viikonloppua, taalla on nimittan maanantaina ja tiistaina joku national holiday. Maanantaina me ilmeisesti paastaan lava-auton kyydilla taas Ndolaan, taalla on joku iso trade fair joka pitaa ilmeisesti nahda. Haluaisin loytaa jonkun kivan paikallisen kankaan, josta saisi hameen teetettya.
Keskiviikkona joudutaan taas ajamaan Ndolaan hakemaan viisumeihin leimat, ne kun pitaa uusia kuukauden valein vaikka ne myonnettiinkin kolmeksi kuukaudeksi, holmoa. Ja sitten jo perjantaina on ilmeisesti suuntana Lusaka.
Facebookista loytaa kuvia, ehka jopa uusia, jos saan uploadattua nyt. :)
lauantai 30. kesäkuuta 2012
Sambialainen todellisuus
Torstai 28.6.2012
Torstai-ilta, nshima ja linssi-kasvispata tulossa.
Ollaan päästy jo harjoittelun makuun, eilen oli kokous ja tänään ajettiin lähikouluun juttelemaan rehtorin kanssa ja katsastamaan heidän huussinsa. Oli mukavaa, nähtiin banaanipuuplantaasi josta koulun oppilaat huolehtivat ja jota lannoitetaan huussituotoksilla, ja oppilaat saa syödä banaaneja, joten hienosti tulee tutuksi ravinteiden kierto, jee. Saatiin myös sokeriruokoa kunnon oksat mukaamme, ollaan sitä nyt loppupäivä järsitty naapurin lasten kanssa. :D Ja huomenna pitäisi olla yhdessä kylässä tapaaminen, mutta neljän päivän holiday lähestyy, joten saattavat pitää jo perjantaina vapaata. Että saa nyt nähdä.
Ollaan alettu vähän suunnitella loppukesää, eli ensi viikon perjantaina alkavaa parin viikon siirtoa Lusakaan, sekä sitten reissuja Livingstoneen ja johonkin national parkiin, toivottavasti. Victorian putoukset tahdon kyllä nähdä, ehdottomasti, kaikki sanoo että et ole käynyt Sambiassa jos et ole nähnyt putouksia. Että sinne voitaisiin mennä nyt Lusakan vierailun yhteydessä, ja sitten meidän täytyy nyt selvittää, voidaanko elokuussa pitää vähän vapaata kansallispuistovierailua varten.
Mun täytyy aina välillä muistuttaa itseäni, että tämä on Afrikka. Tarvitsisin varmaan kirahveja, antilooppeja ja virtahepoja, auringonnousun savannilla Leijonakuningas-tyyliin tai vähintään jotain heimotanssijoita lannevaatteissaan, että stereotyyppinen mielikuva Afrikasta kävisi toteen. Ja varmasti se on yksi todellisuus, mutta ei ainoa.
Todellisuus, joka täällä Kalokossa on meille avautunut, on sambialaisten normaalia arkea, kotitöitä, vedenhakureissuja, koulussa käyntiä, kampausten tekoa, vihannesten myyntiä, malariaa, tyhjillä säilyketölkeillä leikkimistä, "How are you?" -tervehdyksiä, kristinuskoa, pitkiä pyöräily- ja kävelymatkoja, hautajaisia, laulamista, tanssimista, musiikin kuuntelua kännykästä, rikkinäisiä kenkiä, värikkäitä hameita, ruohikkopaloja, rahan lainaamista, nshiman syöntiä, kaupunkireissuja lava-auton kyydissä, vanhempien kunnioittamista, nauramista, auttamista, hymyilyä.
Torstai-ilta, nshima ja linssi-kasvispata tulossa.
Ollaan päästy jo harjoittelun makuun, eilen oli kokous ja tänään ajettiin lähikouluun juttelemaan rehtorin kanssa ja katsastamaan heidän huussinsa. Oli mukavaa, nähtiin banaanipuuplantaasi josta koulun oppilaat huolehtivat ja jota lannoitetaan huussituotoksilla, ja oppilaat saa syödä banaaneja, joten hienosti tulee tutuksi ravinteiden kierto, jee. Saatiin myös sokeriruokoa kunnon oksat mukaamme, ollaan sitä nyt loppupäivä järsitty naapurin lasten kanssa. :D Ja huomenna pitäisi olla yhdessä kylässä tapaaminen, mutta neljän päivän holiday lähestyy, joten saattavat pitää jo perjantaina vapaata. Että saa nyt nähdä.
Ollaan alettu vähän suunnitella loppukesää, eli ensi viikon perjantaina alkavaa parin viikon siirtoa Lusakaan, sekä sitten reissuja Livingstoneen ja johonkin national parkiin, toivottavasti. Victorian putoukset tahdon kyllä nähdä, ehdottomasti, kaikki sanoo että et ole käynyt Sambiassa jos et ole nähnyt putouksia. Että sinne voitaisiin mennä nyt Lusakan vierailun yhteydessä, ja sitten meidän täytyy nyt selvittää, voidaanko elokuussa pitää vähän vapaata kansallispuistovierailua varten.
Mun täytyy aina välillä muistuttaa itseäni, että tämä on Afrikka. Tarvitsisin varmaan kirahveja, antilooppeja ja virtahepoja, auringonnousun savannilla Leijonakuningas-tyyliin tai vähintään jotain heimotanssijoita lannevaatteissaan, että stereotyyppinen mielikuva Afrikasta kävisi toteen. Ja varmasti se on yksi todellisuus, mutta ei ainoa.
Todellisuus, joka täällä Kalokossa on meille avautunut, on sambialaisten normaalia arkea, kotitöitä, vedenhakureissuja, koulussa käyntiä, kampausten tekoa, vihannesten myyntiä, malariaa, tyhjillä säilyketölkeillä leikkimistä, "How are you?" -tervehdyksiä, kristinuskoa, pitkiä pyöräily- ja kävelymatkoja, hautajaisia, laulamista, tanssimista, musiikin kuuntelua kännykästä, rikkinäisiä kenkiä, värikkäitä hameita, ruohikkopaloja, rahan lainaamista, nshiman syöntiä, kaupunkireissuja lava-auton kyydissä, vanhempien kunnioittamista, nauramista, auttamista, hymyilyä.
Kulttuurikohtaamisia
Sunnntai 24.6.2012
Tänään on sunnuntai, meidän piti mennä kirkkoon muttei mentykään, tuleehan näitä sunnuntaipäiviä vielä, jolloin on mahdollisuus kokea se, ilmeisen merkittävä ja mielenkiintoinen puoli tästä kulttuurista.
Eilen oltiin Ndolassa, tosiaan, siellä pääsin nettiin mutta vain nettikahvilan koneella, joten en saanut blogia päivitettyä kunnolla. Reissu meni ihan ok lukuunottamatta poliisipysäytystä josta jo kirjoitinkin, tosin pysäytti poliisi meidät toisenkin kerran, ne teki rutiinitarkastusta varoituskolmioista, ja meidän kolmiot toimi malliesimerkkinä toiselle autoilijalle, jolla oli vain jotkut muoviset läpyskät. :D Nettikahviloinnin jälkeen käytiin syömässä tosi länsimaisessa ja aika kalliissa ravintolassa, mutta ai että kun ranskalaiset ja feta-pinaatti-foccaccia maistui hyvältä Spriten kera, hahah. Jouduttiin ajamaan takaisinpäin puolet matkasta pimeässä, kun kauppareissu venyi, mutta onneksi päästiin ehjin nahoin kotiin siinä seitsemän aikaan.
Lauantai-ilta olikin sitten ehkä hämmentävin ja huvittavin tähän mennessä. Mentiin koululle, kun oltiin kuultu että siellä on joku kykyilta tai vastaava, tanssia ja muotinäytöstä ja muuta. No, kun saavuttiin paikalle ja löydettiin oikea luokka, siellä istui kymmeniä oppilaita, ehkä 7. luokalta lukioikäisiin, katsoen televisiosta jotain aivan ihme dokumenttia popmusiikin pahuudesta - paholaista löydettiin niin Eminemin lyriikoista kuin Rihannan musiikkivideosta. Tuli melko outo ja karmiva olo, että mitä ihmeen aivopesua tämä on, vaikka ok, täällä kristinusko on tosi vahva tekijä, mutta silti. No, uskontoteema häipyi pian, kun alkoi näytelmä jossa pari jätkää kosi kilvan tyttöjä, ja siitä ilta jatkui tansseilla, jotka tavallaan jatkoi samaa teemaa... Oli nimittäin aikamoista sheikkausta. Taitavia ne lapset (kyllä, sanon lapset, koska vanhimmat esiintyjät oli ehkä 16-vuotiaita) kyllä oli, varsinkin poikien breakdance oli mieletöntä, mutta ainakin suomalaisella mittapuulla tanssit meni melkosen... no, pitkälle. Parin tunnin tanssisessioiden jälkeen päästiin lähtemään kotiin ihmetellen kovasti juuri näkemäämme.
Kulttuurieroja siis löytyy, eivätkä esimerkiksi köyhyys ja kurjuus pysyttele mitenkään piilossa meiltä. Alkuviikosta yhdessä kylässä eräs kehitysvammainen mies pyyteli meiltä kovasti apua, "look at me, help me", mutta mitä ihmettä siinä olisi voinut tehdä, kun ei rahaakaan viitsi antaa, kohta sitä saisi olla jakamassa kaikille, eikä se pitemmän päälle mitään auta kuitenkaan. Kaupungeissa tilanteen näkee vielä paremmin, kun erot on niin suuret, kun esimerkiksi siistin maastoautoja kuhisevan Lusakan pääkadun varrella makaa koditon mies, tai kun resuinen sekavan oloinen mies haluaa väkisin viedä ostoskärryt autolta takaisin kauppaan saadakseen pari tuhatta kwachaa, tai kun noin kahdentoista ikäinen tyttö tulee kaupassa pyytämään tosi kohteliaasti rahaa lounaaseen. Ihmiset jonottaa bensaa, joka on aina välillä kortilla, tankatakseen suunnilleen sen verran että pääsevät seuraavalle bensa-asemalle saakka, kaduilla myydään kaikkea kuivatuista kaloista kaukosäätimiin, maaseudun metsät hakataan olemattomiin koska puusta poltettavasta hiilestä saa Lusakassa hyvän hinnan. Metsäkato on täällä Kalokossakin suuri ongelma, ja toinen on malaria, jonka sairasluvut on kasvussa.
Näin tältä erää. Suosittelen muuten lukemaan Sähköpostia Sambiasta -kirjaa, joka koostuu vuonna 2005 kolme kuukautta Lusakassa vaihdossa olleen suomalaisen kulttuurituotannon opiskelijan sähköposteista, jotka hän lähetti täällä ollessaan Suomeen. Itse löysin sen täältä keittiömme kirjahyllystä, ja se antaa samaan aikaan uutta perspektiiviä Sambian asioihin, ja samalla sitten taas tosi tuttuja huomioita sambialaisten aikakäsityksestä, sosiaalisuudesta, byrokratiasta, liikenteestä, valkoihoisiin suhtautumisesta, kaikesta.
Tänään on sunnuntai, meidän piti mennä kirkkoon muttei mentykään, tuleehan näitä sunnuntaipäiviä vielä, jolloin on mahdollisuus kokea se, ilmeisen merkittävä ja mielenkiintoinen puoli tästä kulttuurista.
Eilen oltiin Ndolassa, tosiaan, siellä pääsin nettiin mutta vain nettikahvilan koneella, joten en saanut blogia päivitettyä kunnolla. Reissu meni ihan ok lukuunottamatta poliisipysäytystä josta jo kirjoitinkin, tosin pysäytti poliisi meidät toisenkin kerran, ne teki rutiinitarkastusta varoituskolmioista, ja meidän kolmiot toimi malliesimerkkinä toiselle autoilijalle, jolla oli vain jotkut muoviset läpyskät. :D Nettikahviloinnin jälkeen käytiin syömässä tosi länsimaisessa ja aika kalliissa ravintolassa, mutta ai että kun ranskalaiset ja feta-pinaatti-foccaccia maistui hyvältä Spriten kera, hahah. Jouduttiin ajamaan takaisinpäin puolet matkasta pimeässä, kun kauppareissu venyi, mutta onneksi päästiin ehjin nahoin kotiin siinä seitsemän aikaan.
Lauantai-ilta olikin sitten ehkä hämmentävin ja huvittavin tähän mennessä. Mentiin koululle, kun oltiin kuultu että siellä on joku kykyilta tai vastaava, tanssia ja muotinäytöstä ja muuta. No, kun saavuttiin paikalle ja löydettiin oikea luokka, siellä istui kymmeniä oppilaita, ehkä 7. luokalta lukioikäisiin, katsoen televisiosta jotain aivan ihme dokumenttia popmusiikin pahuudesta - paholaista löydettiin niin Eminemin lyriikoista kuin Rihannan musiikkivideosta. Tuli melko outo ja karmiva olo, että mitä ihmeen aivopesua tämä on, vaikka ok, täällä kristinusko on tosi vahva tekijä, mutta silti. No, uskontoteema häipyi pian, kun alkoi näytelmä jossa pari jätkää kosi kilvan tyttöjä, ja siitä ilta jatkui tansseilla, jotka tavallaan jatkoi samaa teemaa... Oli nimittäin aikamoista sheikkausta. Taitavia ne lapset (kyllä, sanon lapset, koska vanhimmat esiintyjät oli ehkä 16-vuotiaita) kyllä oli, varsinkin poikien breakdance oli mieletöntä, mutta ainakin suomalaisella mittapuulla tanssit meni melkosen... no, pitkälle. Parin tunnin tanssisessioiden jälkeen päästiin lähtemään kotiin ihmetellen kovasti juuri näkemäämme.
Kulttuurieroja siis löytyy, eivätkä esimerkiksi köyhyys ja kurjuus pysyttele mitenkään piilossa meiltä. Alkuviikosta yhdessä kylässä eräs kehitysvammainen mies pyyteli meiltä kovasti apua, "look at me, help me", mutta mitä ihmettä siinä olisi voinut tehdä, kun ei rahaakaan viitsi antaa, kohta sitä saisi olla jakamassa kaikille, eikä se pitemmän päälle mitään auta kuitenkaan. Kaupungeissa tilanteen näkee vielä paremmin, kun erot on niin suuret, kun esimerkiksi siistin maastoautoja kuhisevan Lusakan pääkadun varrella makaa koditon mies, tai kun resuinen sekavan oloinen mies haluaa väkisin viedä ostoskärryt autolta takaisin kauppaan saadakseen pari tuhatta kwachaa, tai kun noin kahdentoista ikäinen tyttö tulee kaupassa pyytämään tosi kohteliaasti rahaa lounaaseen. Ihmiset jonottaa bensaa, joka on aina välillä kortilla, tankatakseen suunnilleen sen verran että pääsevät seuraavalle bensa-asemalle saakka, kaduilla myydään kaikkea kuivatuista kaloista kaukosäätimiin, maaseudun metsät hakataan olemattomiin koska puusta poltettavasta hiilestä saa Lusakassa hyvän hinnan. Metsäkato on täällä Kalokossakin suuri ongelma, ja toinen on malaria, jonka sairasluvut on kasvussa.
Näin tältä erää. Suosittelen muuten lukemaan Sähköpostia Sambiasta -kirjaa, joka koostuu vuonna 2005 kolme kuukautta Lusakassa vaihdossa olleen suomalaisen kulttuurituotannon opiskelijan sähköposteista, jotka hän lähetti täällä ollessaan Suomeen. Itse löysin sen täältä keittiömme kirjahyllystä, ja se antaa samaan aikaan uutta perspektiiviä Sambian asioihin, ja samalla sitten taas tosi tuttuja huomioita sambialaisten aikakäsityksestä, sosiaalisuudesta, byrokratiasta, liikenteestä, valkoihoisiin suhtautumisesta, kaikesta.
Terveiset Kalokosta
Ndolassa ollaan taas, nettikahvilassa. Sain lainata Kaisan muistitikkua, joten nyt seuraa muutama teksti viime viikkojen ajalta. :)
Perjantai 22.6.2012
Kun kirjoitan tätä, olen Sambian maaseudulla pohjois-luoteisosassa maata Cobberbeltin provinssissa, Kalokossa. Istun keittiömme sohvalla ja kello on kolme perjantaina. On juhannusaatto, ihan kummallista, ei tunnu siltä ollenkaan. Jos Suomessa päivä on pisimmillään niin onko se täällä lyhimmillään? Tuskin paljoa, mutta kuitenkin.
Kaikki on hyvin ja vaihtelevan mukavaa. Tultiin tänne sunnuntaina ja ollaan kotiuduttu jo hyvin. Täällä on kolme paikallisen järjestön omistamaa kahden hengen vierasmajaa, joista minä asun yhdessä, Marinka ja Matti yhdessä sekä kaksi brittiläistä lääketiedeopiskelijaa yhdessä. Keittiörakennus on toisella puolella pihaa, ja tässä on samassa kuisti ja tavallaan olohuone sohvineen, ja kirjahylly täynnä suomen- ja englanninkielisiä kirjoja. Vessat (kuivakäymälä ja pit latrine, mikälie suomeksi, kuoppahuussi :D) ja suihku on pihan reunalla. Juoksevaa vettähän ei kyllä ole, mutta isot vesisäiliöt on keittiössä ja suihkussa, ja suihkuun tulee välillä jopa lämmintä vettä kun toinen säiliö lämmitetään puulla. :) Sähköt on, ja esim. jääkaappi, mutta ruoka kokkaillaan tuossa ulkona hiilillä.
Meidän pihalla on sitruunapuita ja perällä myös pari banaanipuuta. Ja naapuruston koiria ja kanoja pyörii tässä koko ajan, niin ja lapsia! Oi ne on suloisia, ollaan leikitty polttopalloa ja piilosta ynnä muuta, ja ne on aina ihan innoissaan. :D Ja etenkin vanhimmat osaa yllättävän hyvin englantia.
Elämä on muuten aika leppoisaa, kaikkeen ruuanlaitosta pyykinpesuun kuluu monta kertaa enemmän aikaa kuin Suomessa, mutta ei se haittaa. Saadaan perusruokatarpeet kuten leipää, tomaattia ja sipulia sekä hedelmiä tuosta ihan läheltä torilta, tai sitten ainakin muutaman kilometrin päästä valtatien risteyksestä. Muu tarpeellinen saadaan viikottaisilla visiiteillä Ndolaan tai sitten johonkin lähempään, pienempään kaupunkiin.
Päivät on vaihtelevan lämpimiä, välillä kuumia, kesäkuun ylin lämpötila taitaa olla keskimäärin 22-23 astetta. Yöt sitten viileitä - makuupussi ja villasukat on tosi hyvä juttu mukana. Öiseen sirkansiritykseen tottuu aika nopeasti, kanojen ja koirien pitämä ajoittainen meteli onkin sitten toinen juttu. :P Ja pimeä on toden totta aivan pilkkopimeää, kirkkaana loistavaa kuuta lukuunottamatta.
Ollaan päästy myös hyvin harjoitteluhommissa alkuun. Heti tänne tultuamme maanantaina kierreltiin (lähes?) kaikki alueen kylät, noin tusina, paikallisen hankekoordinaattorin kanssa ja välitettiin viestiä tiistaisesta kokouksesta. Niin, kännykkäverkkoahan täällä ei ole, paitsi ihan paikoitellen, joten ajellaan aina välillä tuonne valtatien risteykseen lähettelemään tekstiviestejä. :D
Mutta niin, se harjoittelu. Maanantaiseen ajeluun meni maasturillamme kuutisen tuntia, vaikka etäisyydet ei olleet ihan hirveän pitkiä, mutta suurin osa teistä on tosi kurjassa kunnossa. Tiistaina oli central committeen kokous sitten, siellä toivottivat meidät tervetulleeksi laulaen ja tanssien, ja esittelimme itsemme ja mitä teemme täällä. Ollaan tavattu paikallisen järjestön johtajaa, rehtoria, environmental health officeria, opettajia, kaikenlaisia toimijoita, ja kaikki on ottaneet meidät tosi lämpimästi vastaan, ja ollaan luvattu pitää ties mitä ympäristö- ja terveysoppitunteja kouluilla. Alueella on siis kolme koulua, joista isoimmassa on myös lukio ja yli 1 000 oppilasta, hui.
Nyt ollaan tämä ensimmäinen viikko suunniteltu tulevien viikkojen rupeamaa, jossa kierrämme kyliä ja selvitämme nykyisten kuivakäymälöiden tilanteen ja tulevaisuuden suunnitelmat sekä mahdollisen koulutustarpeen yms.
Välillä täällä tulee epätoivon hetkiä, esimerkiksi pimeällä vessassa käydessä ison hämähäkin livahtaessa taskulampun valokeilasta ja lepakoiden vikistessä ulkona, että täälläkö mun pitää elää ja viettää seuraavat kaksi ja puoli kuukautta. Aikaisin tuleva pimeä ei ole kiva indeed, eivätkä ne jättimäiset hämähäkit, etenkään hämähäkkipelkoiselle. Myös lepakot ja käärmeet on alkaneet karmia, vaikka jälkimmäisistä ei ole kyllä (ainakaan vielä) yhtään havaintoa.
Mutta sitten toisaalta, nuo on niin pieniä miinuksia kuitenkin, ja niihinkin alkaa tottua. Tykkään tästä paikasta, sen rauhallisuudesta Lusakaan verrattuna (vaikka oli Lusakakin kiva), tykkään ihmisistä jotka on tosi ystävällisiä lähes poikkeuksetta. Tykkään laittaa ruokaa ulkona hiilillä, tykkään aidoista kattilassa tehdyistä popcorneista, tykkään hedelmistä, etenkin minibanaaneista, papaijasta, avokadosta ja makeista omenoista, sekä maapähkinöistä. Tykkään paikallisesta ruuasta, käsin syömisestä ja siitä, että lähes kaikki ruoka on tehty tuoreista raaka-aineista. Tykkään mielettömästi Afrikan tähtitaivaasta, huh. Tykkään verkkaisesta elämänrytmistä, laulusta joka kuuluu välillä kylän kirkolta tai jostain muualta läheltä, tykkään cd-levyistä jotka ostettiin Kapirista katukauppiaalta, etenkin yhdestä Chipolopolo- eli futiskannatuslaulusta jonka kertosäe osataan jo melkein laulaa. Tykkään majastani, vaikka yksinolo karmii välillä (onneksi Kaisa tulee pian!) ja vaikka termiitit nakertaa katosta puunpurua lattialle ja tavaroille. Tykkään hassusti laulavista linnuista, kirpeistä tuoreista sitruunoista, seinillä kiipeilevistä gekoista, naapurista kuuluvasta musiikkia (joskus kyseessä on gospel-lauluharjoitukset koskettimien säestyksellä, joskus taas Moves like Jagger). Tykkään korttipeleistä illalla sähkökatkojen aikaan, värikkäistä perhosista, naapurin 3-vuotiaasta Joshuasta joka tulee aina halaamaan, hitaista aamuista, paikallisten naisten värikkäistä vaatteista, kuusta joka on väärinpäin ja näyttää Irvikissan suulta, viileistä öistä, seurasta, melkeinpä kaikesta.
Perjantai 22.6.2012
Kun kirjoitan tätä, olen Sambian maaseudulla pohjois-luoteisosassa maata Cobberbeltin provinssissa, Kalokossa. Istun keittiömme sohvalla ja kello on kolme perjantaina. On juhannusaatto, ihan kummallista, ei tunnu siltä ollenkaan. Jos Suomessa päivä on pisimmillään niin onko se täällä lyhimmillään? Tuskin paljoa, mutta kuitenkin.
Kaikki on hyvin ja vaihtelevan mukavaa. Tultiin tänne sunnuntaina ja ollaan kotiuduttu jo hyvin. Täällä on kolme paikallisen järjestön omistamaa kahden hengen vierasmajaa, joista minä asun yhdessä, Marinka ja Matti yhdessä sekä kaksi brittiläistä lääketiedeopiskelijaa yhdessä. Keittiörakennus on toisella puolella pihaa, ja tässä on samassa kuisti ja tavallaan olohuone sohvineen, ja kirjahylly täynnä suomen- ja englanninkielisiä kirjoja. Vessat (kuivakäymälä ja pit latrine, mikälie suomeksi, kuoppahuussi :D) ja suihku on pihan reunalla. Juoksevaa vettähän ei kyllä ole, mutta isot vesisäiliöt on keittiössä ja suihkussa, ja suihkuun tulee välillä jopa lämmintä vettä kun toinen säiliö lämmitetään puulla. :) Sähköt on, ja esim. jääkaappi, mutta ruoka kokkaillaan tuossa ulkona hiilillä.
Meidän pihalla on sitruunapuita ja perällä myös pari banaanipuuta. Ja naapuruston koiria ja kanoja pyörii tässä koko ajan, niin ja lapsia! Oi ne on suloisia, ollaan leikitty polttopalloa ja piilosta ynnä muuta, ja ne on aina ihan innoissaan. :D Ja etenkin vanhimmat osaa yllättävän hyvin englantia.
Elämä on muuten aika leppoisaa, kaikkeen ruuanlaitosta pyykinpesuun kuluu monta kertaa enemmän aikaa kuin Suomessa, mutta ei se haittaa. Saadaan perusruokatarpeet kuten leipää, tomaattia ja sipulia sekä hedelmiä tuosta ihan läheltä torilta, tai sitten ainakin muutaman kilometrin päästä valtatien risteyksestä. Muu tarpeellinen saadaan viikottaisilla visiiteillä Ndolaan tai sitten johonkin lähempään, pienempään kaupunkiin.
Päivät on vaihtelevan lämpimiä, välillä kuumia, kesäkuun ylin lämpötila taitaa olla keskimäärin 22-23 astetta. Yöt sitten viileitä - makuupussi ja villasukat on tosi hyvä juttu mukana. Öiseen sirkansiritykseen tottuu aika nopeasti, kanojen ja koirien pitämä ajoittainen meteli onkin sitten toinen juttu. :P Ja pimeä on toden totta aivan pilkkopimeää, kirkkaana loistavaa kuuta lukuunottamatta.
Ollaan päästy myös hyvin harjoitteluhommissa alkuun. Heti tänne tultuamme maanantaina kierreltiin (lähes?) kaikki alueen kylät, noin tusina, paikallisen hankekoordinaattorin kanssa ja välitettiin viestiä tiistaisesta kokouksesta. Niin, kännykkäverkkoahan täällä ei ole, paitsi ihan paikoitellen, joten ajellaan aina välillä tuonne valtatien risteykseen lähettelemään tekstiviestejä. :D
Mutta niin, se harjoittelu. Maanantaiseen ajeluun meni maasturillamme kuutisen tuntia, vaikka etäisyydet ei olleet ihan hirveän pitkiä, mutta suurin osa teistä on tosi kurjassa kunnossa. Tiistaina oli central committeen kokous sitten, siellä toivottivat meidät tervetulleeksi laulaen ja tanssien, ja esittelimme itsemme ja mitä teemme täällä. Ollaan tavattu paikallisen järjestön johtajaa, rehtoria, environmental health officeria, opettajia, kaikenlaisia toimijoita, ja kaikki on ottaneet meidät tosi lämpimästi vastaan, ja ollaan luvattu pitää ties mitä ympäristö- ja terveysoppitunteja kouluilla. Alueella on siis kolme koulua, joista isoimmassa on myös lukio ja yli 1 000 oppilasta, hui.
Nyt ollaan tämä ensimmäinen viikko suunniteltu tulevien viikkojen rupeamaa, jossa kierrämme kyliä ja selvitämme nykyisten kuivakäymälöiden tilanteen ja tulevaisuuden suunnitelmat sekä mahdollisen koulutustarpeen yms.
Välillä täällä tulee epätoivon hetkiä, esimerkiksi pimeällä vessassa käydessä ison hämähäkin livahtaessa taskulampun valokeilasta ja lepakoiden vikistessä ulkona, että täälläkö mun pitää elää ja viettää seuraavat kaksi ja puoli kuukautta. Aikaisin tuleva pimeä ei ole kiva indeed, eivätkä ne jättimäiset hämähäkit, etenkään hämähäkkipelkoiselle. Myös lepakot ja käärmeet on alkaneet karmia, vaikka jälkimmäisistä ei ole kyllä (ainakaan vielä) yhtään havaintoa.
Mutta sitten toisaalta, nuo on niin pieniä miinuksia kuitenkin, ja niihinkin alkaa tottua. Tykkään tästä paikasta, sen rauhallisuudesta Lusakaan verrattuna (vaikka oli Lusakakin kiva), tykkään ihmisistä jotka on tosi ystävällisiä lähes poikkeuksetta. Tykkään laittaa ruokaa ulkona hiilillä, tykkään aidoista kattilassa tehdyistä popcorneista, tykkään hedelmistä, etenkin minibanaaneista, papaijasta, avokadosta ja makeista omenoista, sekä maapähkinöistä. Tykkään paikallisesta ruuasta, käsin syömisestä ja siitä, että lähes kaikki ruoka on tehty tuoreista raaka-aineista. Tykkään mielettömästi Afrikan tähtitaivaasta, huh. Tykkään verkkaisesta elämänrytmistä, laulusta joka kuuluu välillä kylän kirkolta tai jostain muualta läheltä, tykkään cd-levyistä jotka ostettiin Kapirista katukauppiaalta, etenkin yhdestä Chipolopolo- eli futiskannatuslaulusta jonka kertosäe osataan jo melkein laulaa. Tykkään majastani, vaikka yksinolo karmii välillä (onneksi Kaisa tulee pian!) ja vaikka termiitit nakertaa katosta puunpurua lattialle ja tavaroille. Tykkään hassusti laulavista linnuista, kirpeistä tuoreista sitruunoista, seinillä kiipeilevistä gekoista, naapurista kuuluvasta musiikkia (joskus kyseessä on gospel-lauluharjoitukset koskettimien säestyksellä, joskus taas Moves like Jagger). Tykkään korttipeleistä illalla sähkökatkojen aikaan, värikkäistä perhosista, naapurin 3-vuotiaasta Joshuasta joka tulee aina halaamaan, hitaista aamuista, paikallisten naisten värikkäistä vaatteista, kuusta joka on väärinpäin ja näyttää Irvikissan suulta, viileistä öistä, seurasta, melkeinpä kaikesta.
tiistai 26. kesäkuuta 2012
Otuksia
Kapirissa nettikahvilassa. Parempaa selostusta kun paasen lapparin kanssa nettiin, tassa vain patka FB-keskustelusta:
"meilla onki hemmetin pelottavia koiria
tai paivisin ne on lepposia, makaa vaan auringossa, mutta illalla ne vaan vauhkoontuu ja jahtaa ja hyppii ja naykkii etc
en tykkaa
tai paivisin ne on lepposia, makaa vaan auringossa, mutta illalla ne vaan vauhkoontuu ja jahtaa ja hyppii ja naykkii etc
en tykkaa
ja vahanko siedatyn taalla hamahakeista ja muista ottiaisista!
ja vessassa on lepakoita
siis niinku down there
eikiva
onneks on kaks vessaa, kaytan pimeella toista, vaik siella on enemman isoi hamiksii
ja katossamme on ilmeisesti hiiri joka paskoo hyttysverkkoon :'D
jee"
ja vessassa on lepakoita
siis niinku down there
eikiva
onneks on kaks vessaa, kaytan pimeella toista, vaik siella on enemman isoi hamiksii
ja katossamme on ilmeisesti hiiri joka paskoo hyttysverkkoon :'D
jee"
lauantai 23. kesäkuuta 2012
Juhannusta!
Heipsan hei, terveiset Ndolasta, johon tultiin lauantaita viettamaan, ostoksille ja netissa kaymaan.
Kirjoitin eilen pitkahkon tekstin lapparillani, mutta en nyt saa sita laitettua tanne, kun ei ainakaan viela loydetty langatonta nettia mistaan, niin etta paasisin omalla koneella nettiin. Joten nettikahvilaan oli tyydyttava.
Matkalla tanne meidat pysaytti poliisi; oltiin ajettu noin 30 km/h ylinopeutta. Oho. Sakko oli ensin 27 000 kwachaa, mutta Matti sai sen tingittya 15 000:en, eli noin 23 euroon! Jotenkin huvittavaa. :D Ja mitaan nopeusrajoituskylttia ei siis nahty, siita johtui ylinopeus.
Kaikki on hyvin, mita nyt kannykkani naytto hajosi sunnuntaina juuri ennen Kalokoon lahtoa. Onneksi Marinkalla oli vanha Nokia 3310 mukana, joten olen kayttanyt nyt sita. Mutta kaikki numerot, kannykkaan tallentamani osoitteet jne. on nyt tavoittamattomissa, etta joo, no ei voi mitaan oikein.
Juhannusta me vietettiin eilen opettelemalla tekemaan nshimaa, syomalla vesimelonia, kuuntelemalla musiikkia ja pelaamalla korttia kahden samassa paikassa asuvan brittiopiskelijan kanssa. Melko villit bileet siis. :D
Ja torstaina saatiin kokkokin, kun pihamme reunalle syttyi ruohikkopalo, oho :D Onneksi saatiin se sammutettua melko nopeasti, mutta kylla siina pieni paniikki tuli hetkeksi kun tuuli kuljetti tulta kohti naapurin taloa...
Harjoittelu on aika alkuvaiheessa viela, ollaan lahinna suunniteltu erilaisia juttuja ja tehty hommia koneella. Ensi viikolla on yksi kokous, ja sitten kun aikataulu selviaa niin paastaan kiertamaan noita alueen kylia ja selvittamaan huussien ja niita hoitavien klubien tilannetta ja suunnitelmia yms. Ollaan luvattu menna ainakin kahteen kouluun pitamaan oppitunteja ymparistoon ja terveyteen liittyen, siita tullee mielenkiintosta. :)
Eipa kummempia, elama on leppoisaa ja mukavaa. Hamahakit on kammottavia, mutta niihin tottuu pikkuhiljaa. Pimea tulee aikaisin ja tahtitaivas on upea. Lusakaan palaamme todennakoisesti 5. tai 6.7. pariksi viikoksi, silloin oon paremmin netin aarella.
Kirjoitin eilen pitkahkon tekstin lapparillani, mutta en nyt saa sita laitettua tanne, kun ei ainakaan viela loydetty langatonta nettia mistaan, niin etta paasisin omalla koneella nettiin. Joten nettikahvilaan oli tyydyttava.
Matkalla tanne meidat pysaytti poliisi; oltiin ajettu noin 30 km/h ylinopeutta. Oho. Sakko oli ensin 27 000 kwachaa, mutta Matti sai sen tingittya 15 000:en, eli noin 23 euroon! Jotenkin huvittavaa. :D Ja mitaan nopeusrajoituskylttia ei siis nahty, siita johtui ylinopeus.
Kaikki on hyvin, mita nyt kannykkani naytto hajosi sunnuntaina juuri ennen Kalokoon lahtoa. Onneksi Marinkalla oli vanha Nokia 3310 mukana, joten olen kayttanyt nyt sita. Mutta kaikki numerot, kannykkaan tallentamani osoitteet jne. on nyt tavoittamattomissa, etta joo, no ei voi mitaan oikein.
Juhannusta me vietettiin eilen opettelemalla tekemaan nshimaa, syomalla vesimelonia, kuuntelemalla musiikkia ja pelaamalla korttia kahden samassa paikassa asuvan brittiopiskelijan kanssa. Melko villit bileet siis. :D
Ja torstaina saatiin kokkokin, kun pihamme reunalle syttyi ruohikkopalo, oho :D Onneksi saatiin se sammutettua melko nopeasti, mutta kylla siina pieni paniikki tuli hetkeksi kun tuuli kuljetti tulta kohti naapurin taloa...
Harjoittelu on aika alkuvaiheessa viela, ollaan lahinna suunniteltu erilaisia juttuja ja tehty hommia koneella. Ensi viikolla on yksi kokous, ja sitten kun aikataulu selviaa niin paastaan kiertamaan noita alueen kylia ja selvittamaan huussien ja niita hoitavien klubien tilannetta ja suunnitelmia yms. Ollaan luvattu menna ainakin kahteen kouluun pitamaan oppitunteja ymparistoon ja terveyteen liittyen, siita tullee mielenkiintosta. :)
Eipa kummempia, elama on leppoisaa ja mukavaa. Hamahakit on kammottavia, mutta niihin tottuu pikkuhiljaa. Pimea tulee aikaisin ja tahtitaivas on upea. Lusakaan palaamme todennakoisesti 5. tai 6.7. pariksi viikoksi, silloin oon paremmin netin aarella.
lauantai 16. kesäkuuta 2012
Workshop day 2
16.6.2012
Nyt on ollut kyllä kiva päivä! Lähdettiin aamulla takaisin Madimbaan, jossa viimein kymmeneltä alkoi workshop. Se oli koululla, ja paikalla oli alueen asukkaita ja kaikkia kiinnostuneita. Aiheena oli taas paikallisen järjestön projektit sekä sitten kuivakäymälät, joista järjestettiin ryhmäkeskustelut. Kaikki sujui yllättävänkin järjestelmällisesti vaikkei kylläkään ihan aikataulussa, vaikka aluksi valittiin time-keeper ja kaikki :D Ja aina välillä paikallinen teatteriryhmä esitti meille tanssia, laulua ja rummutusta sekä pari näytelmää, nyanjaksi tosin taas, joten ei oikein pysytty kärryillä että mitä tapahtui. Myös koululaiset esitti runojaan ja laulujaan puhtaan ympäristön puolesta. Saatiin lounaaksi ranskalaisia perunoita, kanaa ja jotain kaalisalaattia, "jee". Tutustuttiin yhteen paikalliseen environmental education -opiskelijaan sekä muutamiin koululaisiin, niin ja saatiin myös tanssitunti teatteriryhmältä. :D
Hostellilla sitten kokkailtiin linssimuhennosta ja vihreitä papuja, tai no mä en kauheasti ehtinyt kokkailla kun lupasin pelata biljardia yhden sambialaisen järjestötyöntekijän kanssa. Suomi vs. Zambia, and Zambia won... :D Oho.
No, nyt tultiin sitten läheisen ostoskeskuksen semikalliiseen kahvilaan läppärien kanssa kun hostellin netti ei ole pariin päivään toiminut ollenkaan, tylsää. Mutta sain kahvia piiitkästä aikaa. :D Ja täällä wifi on suht nopea, vaikka pätkii välillä.
Mutta joo, huomenna lähdetään Kalokoon, joka sijaitsee täältä Lusakasta pohjoseen/luoteeseen noin kolmen tunnin ajomatkan päässä. Lähdetään kymmenen aikaan eurooppalaisittain, eli ehkä ennen yhdeltätoista? Vähän harmittaa lähteä, kun ollaan aika hyvin kotiuduttu tuonne hostelliin ja saatu uusia tuttuja, mutta toisaalta kiva päästä varsinaiseen määränpäähämme ja vähän asettua, kun nyt ollaan muutettu huoneesta toiseen vähän koko ajan. :P
Eli en tiedä milloin tulen takaisin Lusakaan, ehkä heinäkuussa, mutta siis ennen sitä en pääse säännöllisesti nettiin kuin ehkä viikonloppuisin jos käydään Ndolassa eli lähimmässä isossa kaupungissa. Jos tulee jotain akuuttia niin mun Sambian numero on +260973977461, ja ainakaan tekstiviestit ei maksa paljoa tietääkseni. :)
Eipä tässä kai muuta, hyvää juhannusta kaikille hahaah. :D Nähdään!
Workshop day 1
15.6.2012
Miten voi olla, että monta päivää kärsitään viileästä ilmasta, ja sitten kun pari tuntia sattuu paistamaan aurinko niin paletaan oikein kunnolla. Minä ja Marinka ollaan nyt ihan tomaatteina täällä, molemmilta unohtui aurinkovoide päivällä, että jee. :P
Lähdettiin aamusta heti jo Madimbaan eli tuonne Lusakan reunamille alueelle, jossa yksi projekti on menossa. Odoteltiin, yllättäen, aika kauan, kunnes workshop tai pikemminkin esitelmien pito alkoi. Oltiin ulkona koulun viereisellä aukiolla, kuulijoina oli alueen 11 koulusta oppilaita ja opettajia, ja puhujina sitten projektin vetäjiä aiheinaan mm. kuivakäymälät, hygienia ja ilmastonmuutos. Opettajat esitteli koulujen eco clubiensa toimintaa, se oli mielenkiintoista. Ja siinä tosiaan sitten aurinko porotti oikein kunnolla ja tarttui naamaan ja kaulaan, jes.
Workshopin jälkeen oppilaat kävi pienissä ryhmissä tutustumassa yhteen kuivakäymälään, kaikille kouluille jaettiin puuntaimia, mm. guavaa ja eukalyptusta, istutettavaksi sekä klooria veden puhdistukseen. Sen jälkeen koululla esiintyi nukketeatteriryhmä jotka esitti näytelmän hygienian tärkeydestä. Esitys oli suurimmaksi osaksi nyanjaksi mutta kyllä juonessa pysyi silti ihan hyvin mukana, kun käsinuket tuli sairaiksi kun ei huolehtineet hygieniasta, ja sitten lääkäri neuvoi miten kädet kuuluu pestä. Se oli tosi hauska esitys kyllä. :D
Yllättäen aikataulut venyi joten kun päästiin syömään tuohon hostellimme lähellä olevaan Broadsiin niin oli jo tosi nälkä. Given opetti mua syömään nshimaa oikeaoppisesti, tapani tökkiä sitä kuumaa maissiklönttiä kuulemma loukkasi häntä. :'DD Ja vessassa oli iso hämähäkki.
Illemmalla ei tehty paljoa mitään, hostellissa oli omistajan pojan 5-vuotissynttärit eri järjettömät bileet dj:tä myöten, mutta meillä oli tulossa aikainen herätys joten vähän katseltiin futista ja syötiin nuudeleita.
Palelua
14.6.2012
Mukava päivä on ollut. Herättiin ennätyksellisen aikaisin eli ennen yhdeksää. On pirun kylmää ja tuulista ja pilvistä, kylmä aamusuihku ei auttanut asiaa. :S Tyhmä Afrikka, täällä piti olla lämmin! Ok ei ehkä edes pitänyt, mutta silti, vähän nyt kaipaan Suomen kesää kyllä. Paitsi Suomen kesässä on hyttysiä, täällä näkee tuurilla yhden inisijän päivässä. No, maaseudulla sekin on sitten toisin, että ei kai tässä turhaan Lariamia napsita...
Aamiaisen jälkeen pesin vähän pyykkiä, sitten käytiin kaupassa ja lähdettiin Marinkan professoria tapaamaan kansallisarkistorakennukselle. Meidän piti mennä taksilla, saatiin ohjeet miten päästään sinne bussilla, joten mentiin kävellen. Käytiin lounaalla, nshima & vegetables, nam. Nshimasta tulee kyllä aina niin överitäyteen ja väsyttää pitkän aikaa sen jälkeen, kun se vielä turpoaa vatsassa.
Käveltiin takaisin vähän eri reittiä ja jäätiin varmaan melkein tunniksi juttelemaan tutun Airtel-myyjän ja kavereidensa kanssa. Iltapäivällä sain excel-taulukkoni valmiiksi, sitten oon lähinnä hengaillut ja lueskellut. Ja kylmä on edelleen, en tiedä pitäisikö ostaa joku paksumpi neule tai tuulenpitävä takki tai jotain. Tai edes kaulahuivi - se on ainoita asioita joiden kotiin unohtuminen oikeesti harmittaa.
Illansuussa projektivastaava tuli miehensä kanssa käymään, juteltiin jokunen hetki. Myöhemmin istuskeltiin tuossa etupihalla, katseltiin Espanjan peliä ja juteltiin yhden paikallisen Suomessa käyneen miehen kanssa mm. saunomisesta. :P
keskiviikko 13. kesäkuuta 2012
Melkein tehokasta
13.6.2012
Viikko on jo mennyt! Ja hyvin viihdyn. :) Ja vielä vajaa viikko täällä Lusakassa, sitten sinne jumalan selän taakse jee.
Tänään aamiaisen jälkeen jo puoli yhdeltätoista aloitin hommat excelin parissa, haa! Vajaa puolitoista tuntia meni saada yksien lomakkeiden tiedot näpyteltyä, aikamoisia käsialatulkintataitoja tarvii olla välillä... Loppupäivän sitten istuin auringossa takapihalla välillä lueskellen ja välillä lisää taulukoita tehden. Melkein jopa voi sanoa ahkeroineensa. :P
Tehtiin tähän mennessä parasta ruokaa, nimittäin linssejä, sipulia, tomaattia ja mausteita kera vihreiden papujen ja riisin. Aika perusmättöä mutta hyvää. :)
Tässä illemmalla projektikoordinaattori tuli käymään, ja nyt istun ulkona katsomassa Tanska-Portugali -peliä ja tässä datailemassa. Vähän aikaa sitten meni sähköt hetkeksi, toivottavasti ei mene uudestaan. Niin, ja päätettiin muuten että lähdetään sunnuntaina sinne Kalokoon ajamaan, vaikkei auton paperit ilmeisesti olekaan vielä valmiina, äh, voi byrokratia sentään.
Tanska hävisi, höh :(
tiistai 12. kesäkuuta 2012
Töiden aloittelua
12.6.2012
Tänään herättiin sieltä vihreäseinäisestä makuuhuoneestamme naapurin asunnon toisesta kerroksesta. Oli kunnon lämmin suihku ja kaikkea, aika luksusta. :D Aamiaiseksi jo perinteinen puuro, juustovoileipää, papaijaa ja teetä. Ja muutettiin taas, tällä kertaa dormiin numero kaksi.
Suomen järjestön projektivastaava sekä Kalokon hankevastaava tulivat käymään siinä aamupäivällä, juteltiin ja hengailtiin aikamme, ja saatiin vähän lisäkuvaa Kalokon hankkeesta ja sen kuulumisista.
Päivä hostellissa oli tosi hiljainen, joten saatiin rauhassa tehdä ruokaa. Tällä kertaa munakoisotkin onnistui jo paremmin, kun keittämisen jälkeen paistettiin niitä öljyssä sipulin, tomaatin, valkosipulin ja mausteiden kanssa. :) Lisäksi laitettiin riisiä sekä papuja tomaattikastikkeessa.
Tiskauksen jälkeen lähdettiin käymään kaupassa, lähinnä koska vesi oli lopussa. Ostin sambialaisten jogurttia ja jäätelöä, ja sitten ostettiin ihan ruokatarpeita ja leipää. Kävin myös kyselemässä muistitikkua yhdestä elektroniikkaliikkeestä; 16-gigainen tikku yli 30 euroa! Huh. Eipä tullut ostettua.
Ennen auringonlaskua ehdittiin olla vielä hetki ulkona, aloin tehdä vähän harjoitteluhommia eli syöttää yksien arviointilomakkeiden tietoja exceliin. Hieman tylsää, mutta saapa ainakin hyvän kuvan tuosta toiminnasta, ja mikä toimii hyvin ja mikä ei. Aika pian tuli kuitenkin kylmä, joten tulin sisälle ja hain nettiaikaa - ja puolen tunnin jälkeen langaton yhteys katkesi, äh! Ärsyttävää. Lueskeltiin ja tehtiin iltapalaa, persikkajogurtti oli hyvää. Ja nyt tässä yhdeksän jälkeen kun koitin niin netti toimi jälleen, ja mulla oli nettiaikaakin vielä jäljellä. :)
Ollaan kyllä hidastuttu ihan afrikkalaisiksi täällä. Kävellään hitaammin ja tehdään kaikki muukin vähän hitaammin kuin Suomessa. Ja voi tuntea olleensa ahkera jos päivässä saa kaksi-kolme asiaa tehtyä, yhden aamupäivällä, toisen iltapäivällä... Tällaista se taitaapi olla sitten koko kesä. Ei valittamista. :D Paitsi odottelu kyrsii välillä, afrikkalainen 15 minuuttia kun yleensä on se lähemmäs tunti. :P
maanantai 11. kesäkuuta 2012
Odottelua
11.6.2012
Maanantai. Samanlainen hitaahko päivä Lusakassa. :P
Aamiaisen jälkeen jouduttiin taas muuttamaan pienen sekaannuksen takia, tällä kertaa hostellin omistajan omaan kämppään tuohon naapuriin, kun hostelli on täynnä ensi yön, mitäpä ihmettä :D Suomessa ei moinen onnistuisi, mutta omistaja totesi vaan että "it's good for the money" kun saa meidät pidettyä täällä sitten myös ensi viikkoon.
Tosiaan, tänään selvisi että jäädään pariin workshopiin yms. tämän viikon loppuun asti, ja lähdetään aikaisintaa ensi sunnuntaina kohti Kalokoa. Ihan mukavaa, vaikka kyllä ootan maaseudulle pääsyä jo jonkun verran myös. :)
Koko päivä on ollut kyllä aika odottelua... Lounasta syötiin samassa paikassa kuin ekana päivänä täällä, samaa hyvää ruokaa eli nshimaa ja erilaisia lehtikasviksia. Käytiin myös yhdellä torialueella tai semmosella ja ostettiin kaikkia hyviä hedelmiä, kuten valtava avokado, nam.
Nyt istuskellaan hostellin pihalla ja telkasta tulee Englanti-Ranska -peli. Eipä tässä kummempaa. Kylmä on, mulla on kolme paitaa + takki päällä. :D
Maanantai. Samanlainen hitaahko päivä Lusakassa. :P
Aamiaisen jälkeen jouduttiin taas muuttamaan pienen sekaannuksen takia, tällä kertaa hostellin omistajan omaan kämppään tuohon naapuriin, kun hostelli on täynnä ensi yön, mitäpä ihmettä :D Suomessa ei moinen onnistuisi, mutta omistaja totesi vaan että "it's good for the money" kun saa meidät pidettyä täällä sitten myös ensi viikkoon.
Tosiaan, tänään selvisi että jäädään pariin workshopiin yms. tämän viikon loppuun asti, ja lähdetään aikaisintaa ensi sunnuntaina kohti Kalokoa. Ihan mukavaa, vaikka kyllä ootan maaseudulle pääsyä jo jonkun verran myös. :)
Koko päivä on ollut kyllä aika odottelua... Lounasta syötiin samassa paikassa kuin ekana päivänä täällä, samaa hyvää ruokaa eli nshimaa ja erilaisia lehtikasviksia. Käytiin myös yhdellä torialueella tai semmosella ja ostettiin kaikkia hyviä hedelmiä, kuten valtava avokado, nam.
Nyt istuskellaan hostellin pihalla ja telkasta tulee Englanti-Ranska -peli. Eipä tässä kummempaa. Kylmä on, mulla on kolme paitaa + takki päällä. :D
sunnuntai 10. kesäkuuta 2012
Lazy Sunday
10.6.2012
Se eilinen sähkökatko kesti parisen tuntia, eli siinä yhdeksän aikaan päästiin iltapalalle (vesimelonia, Suomessa en tykkää, täällä joooo =)) ja pesulle. Jee.
Mutta tänään taas kun siinä yhdeksän aikaan heräilin, niin sähköt ja vesi oli taas pois. Onneksi oli pullovettä jolla pestä hampaat ja naama, ja vähän suklaata aamiaiseksi, hahah. Lueskelin siinä parisen tuntia, ja kahdentoista aikaan sähköt tuli takaisin. Pääsi nettiin, jee :D
Teen näitä päivityksiä muuten ainakin vielä tälleen viiveellä lisäten päivä kerrallaan, mutta tuskin jatkossa jaksan jos pääsen nettiin vain kerran viikossa, hyvä jos niinkään usein.
Tämä päivä meni kyllä aika lojuessa. Mutta lueskelin kyllä kaikkea ihan tarpeellista, sanitaatiojuttuja. :) Muutettiin myös uuteen kolmen hengen huoneeseen, joka on takapihan rakennuksessa. Se on oikein kiva, vaikka dormissa olikin mukava jutella ihmisten kanssa. Pesin takut tuossa iltapäivällä, ja sitten tehtiin ruokaa: riisiä, punaisia linssejä, munakoisoa, sipulia, valkosipulia, mausteita... Ihan hyvää tuli, vaikkei saatu munakoisoista yhtä hyviä kuin mitä Josephin vaimo aiemmin viikolla tarjosi. Tutustuttiin myös saksalaiseen mieheen joka on parin vuoden pyörämatkalla Afrikan halki, oli joutunut mm. tappajamuurahaisten iskun kohteeksi, skorpionin pistämäksi ja etiopialaislasten kivittämäksi. Aikamoista. :D
Nyt tulin tähän ulos dataamaan, kun langaton netti ei ylety tuonne meidän uuteen huoneeseen. On pirun kylmä! Laitoin jopa villasukat jalkaan. :D
Ja kuvia uploadasin muuten facebookiin, tänne en taida jaksaa alkaa pistää.
Go Chipolopolo!
9.6.2012
Tänään oli mukava ja hidas aamu, heräilin siinä ysin aikaan ja aamutoimien jälkeen söin aamupalaa ja luin takapihalla auringonpaisteessa. Yhdentoista jälkeen muut heräsi ja syötiin vielä puuroa ja papaijaa. :) Pestiin myös pyykkiä siinä takapihalla, oltiin ekologisia Ole hyvä -pesuaineella pesten, vaikka siis itsehän en oo mitään tuollaisia tajunnut ottaa mukaan tänne, oho. Onneksi muut ajattelee vähän pidemmälle.
Yhden aikaan paikallinen tuttu kuski lähti ajeluttamaan meitä ympäri kaupunkia. Käytiin ekaa kertaa aivan keskustassa, jossa sattui toisaalta aika hauska tilanne, kun automme kolhaisi siinä ruuhkassa vahingossa edellä ajanutta autoa. Äkkiä autojen ympärillä hyörikin jo kymmenisen miestä ohjaamassa liikennettä, hinkkaamassa autoon tullutta naarmua, neuvomassa ja puhumassa ja kättelemässä meitä. :'D
Ajeltiin myös hieman köyhemmällä alueella, jossa kadut oli täynnä ihmisiä ja autoja ja kaupat alkoi mennä kiinni kun kaikki lähti katsomaan kolmelta alkavaa Sambian futispeliä. Lähes kaikilla oli pelipaidat päällä ja niitä kaupattiin joka kulmassa kuten muutakin krääsää, ihmiset huusi ja hurrasi ja puhalsi pilleihin ja vuvuzeloihin. Automme sai myös Sambian lipun koristamaan konepeltiä. :D
Juuri ennen kolmea tultiin takaisin hostellille, kokkailtiin täällä riisiä ja soijapala-vihannes-currypataa ja katseltiin peli tuossa hostellin baarissa. Ja Sambia voitti, jee!! Voin vaan kuvitella sitä juhlinnan määrää kaupungin kaduilla. Saatiin siitä vähän maistiaisia kauppareissulla, kun kaupan kassakin kysyi katsottiinko peliä. :) Ostin muuten sambialaista suklaajäätelöä, nam. Ja kenialaista suklaata. Ja ostettiin me ihan ruokaakin, esim. munakoisoa, jotka on täällä ihan pieniä ja vaaleita, kummaa!
Juuri kun saavuttiin takaisin tänne hostellille, niin sähköt meni. Ilmeisesti näitä katkoja on päivittäin ympäri kaupunkia sähkön säästämiseksi, mutta tää on nyt ensimmäinen kerta täällä meillä. Nyt katko on kestänyt jo yli puolitoista tuntia, ärsyttävää!
Mutta joo, sellainen lauantai täällä. En tiedä mistä ihmisten oikeasti kiinnostaisi kuulla, jos edes mistään hahah, mutta kunhan nyt lätisen mitä oon tehnyt ja mitä jää erityisesti mieleen päivistäni.
Tänään oli mukava ja hidas aamu, heräilin siinä ysin aikaan ja aamutoimien jälkeen söin aamupalaa ja luin takapihalla auringonpaisteessa. Yhdentoista jälkeen muut heräsi ja syötiin vielä puuroa ja papaijaa. :) Pestiin myös pyykkiä siinä takapihalla, oltiin ekologisia Ole hyvä -pesuaineella pesten, vaikka siis itsehän en oo mitään tuollaisia tajunnut ottaa mukaan tänne, oho. Onneksi muut ajattelee vähän pidemmälle.
Yhden aikaan paikallinen tuttu kuski lähti ajeluttamaan meitä ympäri kaupunkia. Käytiin ekaa kertaa aivan keskustassa, jossa sattui toisaalta aika hauska tilanne, kun automme kolhaisi siinä ruuhkassa vahingossa edellä ajanutta autoa. Äkkiä autojen ympärillä hyörikin jo kymmenisen miestä ohjaamassa liikennettä, hinkkaamassa autoon tullutta naarmua, neuvomassa ja puhumassa ja kättelemässä meitä. :'D
Ajeltiin myös hieman köyhemmällä alueella, jossa kadut oli täynnä ihmisiä ja autoja ja kaupat alkoi mennä kiinni kun kaikki lähti katsomaan kolmelta alkavaa Sambian futispeliä. Lähes kaikilla oli pelipaidat päällä ja niitä kaupattiin joka kulmassa kuten muutakin krääsää, ihmiset huusi ja hurrasi ja puhalsi pilleihin ja vuvuzeloihin. Automme sai myös Sambian lipun koristamaan konepeltiä. :D
Juuri ennen kolmea tultiin takaisin hostellille, kokkailtiin täällä riisiä ja soijapala-vihannes-currypataa ja katseltiin peli tuossa hostellin baarissa. Ja Sambia voitti, jee!! Voin vaan kuvitella sitä juhlinnan määrää kaupungin kaduilla. Saatiin siitä vähän maistiaisia kauppareissulla, kun kaupan kassakin kysyi katsottiinko peliä. :) Ostin muuten sambialaista suklaajäätelöä, nam. Ja kenialaista suklaata. Ja ostettiin me ihan ruokaakin, esim. munakoisoa, jotka on täällä ihan pieniä ja vaaleita, kummaa!
Juuri kun saavuttiin takaisin tänne hostellille, niin sähköt meni. Ilmeisesti näitä katkoja on päivittäin ympäri kaupunkia sähkön säästämiseksi, mutta tää on nyt ensimmäinen kerta täällä meillä. Nyt katko on kestänyt jo yli puolitoista tuntia, ärsyttävää!
Mutta joo, sellainen lauantai täällä. En tiedä mistä ihmisten oikeasti kiinnostaisi kuulla, jos edes mistään hahah, mutta kunhan nyt lätisen mitä oon tehnyt ja mitä jää erityisesti mieleen päivistäni.
Historiaa ja projekteja
8.6.2012
Mulla on typerä hyttysverkko, se joka yö putoaa vähintään yhdestä kulmasta. Eikä täällä ole paljon ollenkaan hyttysiä, joten sama kai roikkuuko tuo tuossa edes vai ei. Tämän piti olla joku hieno johdatus tämänaamuiseen heräämiseen, mutta nyt ei oikein irtoa hienoja lauseita. Eli joo, heräsin tosiaan aamulla, minkä jälkeen söin aamiaisen (puuroa! kind of) takapihalla auringopaisteessa ja juttelin parin espanjalaisen tytön kanssa jotka oli myös olleet kolme kuukautta jossain kylässä. Sanoivat, että jos joudumme rakennuspuuhiin, niin ei kannata stressata, koska siinä varmasti kestää ja kestää.
Sambiassa ei muuten hirveästi turisteja näy, paitsi tietenkin varmasti Livingstonessa ja Victorian putouksilla. Ja ne harvat jotka näkee on yleensä brittejä, joita tässä mun dormissakin on ollut useampi. Asustellaan täällä muuten ainakin tiistaihin asti, tosin sunnuntaina pitää vaihtaa huonetta.
Jeepjep, takaisin tähän päivään. Lähdettiin siinä aamupäivästä national museumiin, johon oli vajaa puolen tunnin kävelymatka. Sisäänpääsymaksu sambialaisilta 2 000 kwachaa, turisteilta 20 000, kiittii :'D Mutta ei sekään oikeasti ole kuin noin 3,50 euroa. Museo oli mielenkiintoinen ja jees, vaikkakin vähän sekava ja sotkuinen. Alakerrassa oli myös taidemaalauksia ja -veistoksia, jotka oli älyttömän hienoja ja voimakasvärisiä.
Syötiin lounas siinä museon ravintolassa, nshima & vegetables, 7 500 kwachaa. Niin hyvää, jälleen kerran. Sitten käveltiin takaisin hostellille.
Iltapäivällä lähdettiin käymään Lusakan slummialueella, tai ei sitä oikein slummiksi osaa sanoa, se oli sellainen köyhempien laaja asuinalue, jossa on huonot infrat jne. Tutustuttiin siellä sitten paikallisen järjestön projekteihin, kaikki oli lähtenyt kuivakäymälöistä mutta nykyään hommaa riittää aina jätteenkeräyksestä puutarhoihin ja puiden istuttamiseen. :) Siihen liittyen tehdään sit varmaan jotain projektia heinä- tai elokuussa.
Tässä iltasella hengattiin tuossa hostellin baarissa, katselin kun muut pelasi biljardia, ja telkasta tuli vieläpä EM-futista, jee! Saa nähdä kuinka hyvin pystyn seuraamaan pelejä täällä, tuskin kauheasti. Ja huomenna on muuten iso happening, kun Ndolassa eli pohjoisosassa Sambiaa pelataan Sambia-Ghana -futispeli, siitä puhuu kaikki ja tiet on tosi ruuhkaisia kun porukka ajaa Lusakasta Ndolaan, huh :D Eli se peli täytyy päästä katsomaan johonkin.
Mulla on typerä hyttysverkko, se joka yö putoaa vähintään yhdestä kulmasta. Eikä täällä ole paljon ollenkaan hyttysiä, joten sama kai roikkuuko tuo tuossa edes vai ei. Tämän piti olla joku hieno johdatus tämänaamuiseen heräämiseen, mutta nyt ei oikein irtoa hienoja lauseita. Eli joo, heräsin tosiaan aamulla, minkä jälkeen söin aamiaisen (puuroa! kind of) takapihalla auringopaisteessa ja juttelin parin espanjalaisen tytön kanssa jotka oli myös olleet kolme kuukautta jossain kylässä. Sanoivat, että jos joudumme rakennuspuuhiin, niin ei kannata stressata, koska siinä varmasti kestää ja kestää.
Sambiassa ei muuten hirveästi turisteja näy, paitsi tietenkin varmasti Livingstonessa ja Victorian putouksilla. Ja ne harvat jotka näkee on yleensä brittejä, joita tässä mun dormissakin on ollut useampi. Asustellaan täällä muuten ainakin tiistaihin asti, tosin sunnuntaina pitää vaihtaa huonetta.
Jeepjep, takaisin tähän päivään. Lähdettiin siinä aamupäivästä national museumiin, johon oli vajaa puolen tunnin kävelymatka. Sisäänpääsymaksu sambialaisilta 2 000 kwachaa, turisteilta 20 000, kiittii :'D Mutta ei sekään oikeasti ole kuin noin 3,50 euroa. Museo oli mielenkiintoinen ja jees, vaikkakin vähän sekava ja sotkuinen. Alakerrassa oli myös taidemaalauksia ja -veistoksia, jotka oli älyttömän hienoja ja voimakasvärisiä.
Syötiin lounas siinä museon ravintolassa, nshima & vegetables, 7 500 kwachaa. Niin hyvää, jälleen kerran. Sitten käveltiin takaisin hostellille.
Iltapäivällä lähdettiin käymään Lusakan slummialueella, tai ei sitä oikein slummiksi osaa sanoa, se oli sellainen köyhempien laaja asuinalue, jossa on huonot infrat jne. Tutustuttiin siellä sitten paikallisen järjestön projekteihin, kaikki oli lähtenyt kuivakäymälöistä mutta nykyään hommaa riittää aina jätteenkeräyksestä puutarhoihin ja puiden istuttamiseen. :) Siihen liittyen tehdään sit varmaan jotain projektia heinä- tai elokuussa.
Tässä iltasella hengattiin tuossa hostellin baarissa, katselin kun muut pelasi biljardia, ja telkasta tuli vieläpä EM-futista, jee! Saa nähdä kuinka hyvin pystyn seuraamaan pelejä täällä, tuskin kauheasti. Ja huomenna on muuten iso happening, kun Ndolassa eli pohjoisosassa Sambiaa pelataan Sambia-Ghana -futispeli, siitä puhuu kaikki ja tiet on tosi ruuhkaisia kun porukka ajaa Lusakasta Ndolaan, huh :D Eli se peli täytyy päästä katsomaan johonkin.
torstai 7. kesäkuuta 2012
Päivä numero kaksi
7.6.2012
Nyt jatkan ja päivitän oikean tämänpäiväisen merkinnän samantien!
Mukava päivä siis takana. Heräiltiin, syötiin mukava aamupala auringonvalossa, aamut on täällä ihanan tyyniä ja aurinkoisia :) Ja paahtoleipä juustolla ja tomaatilla kera vihreän teen oli namnam! Käytiin ilmottautumassa Suomen lähetystössä missä meni aikansa. Tavattiin mukava paikallinen, Johnny nimeltään muistaakseni, josta tuli meidän luottokuski, ja hänen kyydillä käväistiinkin sitten parissa kaupassa mm. kirjaostoksilla. Sitten tavattiin matkatovereideni ystävä Joseph, jonka luo lähdettiin käymään. Oli aika mahtavaa päästä paikalliseen kotiin käymään, tavattiin Josephin vaimo ja ujo parivuotias poika, opeteltiin tekemään nshimaa ja syötiin tosi herkullista ruokaa sen kanssa. Käytiin kävelyllä ja aurinko laski, otava oli hassussa kohtaa taivaalla ja sain siitä yllättävän hyvän kuvan. Ja hei, saatiin ekat mzungu-huudot, jee! :'D Sittenpä soitettiin Johnny hakemaan meidät takaisin hostellille, jossa ollaan nyt. :)
Vähän on ikävä kaikkia ihmisiä siellä Suomessa, mutta hyvällä tavalla. Alan pikkuhiljaa tajuta olevani täällä, ja tuntuu ihan oudolta että vasta kaksi päivää on mennyt, 80 vielä tulossa. Me lähdetään Kalokoon muuten vasta aikaisintaan ensi maanantaina, joten siihen asti ainakin oon suht hyvin internetin tavoitettavissa.
Täällä ollaan!
6.6.2012
Jeeei, eli terveiset vaan Sambiasta :)
Kirjoitan tätä keskiviikkoiltana eli 6.6. mutta saan tämän päivitettyä vasta myöhemmin blogiin koska hostellin internetyhteydessä on jotain vikaa tällä hetkellä.
Saavuttiin Lusakaan tiistai-iltana noin 20 tunnin matkaamisen jälkeen. Välilasku oli Amsterdamissa, sain vegaanista ja tosi hyvää lentokoneruokaa ja KLM tarjosi hyviä sarjoja ja leffoja katseltavaks (sain parina viime viikkona hankkimaani Big Bang Theory -riippuvuuteen hieman helpotusta :P). Muutama tunti ennen perille saapumista, taisi olla jossain Kongon kohdilla, sai katsella myös aika upeaa esitystä kun lennettiin valtavan ukkosmyrskyn ohi/yli.
Täällä Lusakassa me siis yövytään vajaa viikko. Asutaan mukavassa hostellissa ilmeisesti aika Lusakan keskustan tuntumassa, mä en vielä oikein hahmota tätä kaupunkia. Mutta so far vaikuttaa kovin mukavalta paikalta, ei yhtään niin suurelta kuin tämä oikeasti taitaa olla, paitsi ehkä isoimpien katujen liikenteen puolesta. Vasemmanpuoleinen liikenne on muuten tosi vaikea muistaa katuja ylittäessä. :P
Niin, hostelli on siis jees, nukun dormissa hyttysverkon alla jonne viime yönä tuli hyttynen. Mitään ällöjä ötököitä ei oo näkynyt, paitsi kuulemma suihkussa oli iiiso hämähäkki mutta kävin sitten toisessa suihkussa. Täällä on myös kaksi kania jotka kirmaa pihalla ja jotka pelästytti mut pahoin kun kävelin äsken pimeässä suihkulta pois.
Mutta joo, tänään ollaan lähinnä totuteltu täällä oloon, käyty ruokaostoksilla ja kierrelty vähän ympäriinsä. Syötiin läheisen hostellin ravintolassa aivan tosihyvääruokaa: nshimaa eli maissipuurojuttua ja erilaisia kasvislisukkeita. Söin myös pari banaania joille olen Suomessa allerginen ja täällä ilmeisesti vain vähän (Laosissa en ollut ollenkaan) sekä papaijaa, nam.
Eipä tässä nyt oikein muuta kerrottavaa vielä ole. Yllättävän kylmä täällä on, vähän päälle 10 astetta nyt pimeän tultua. Ja pimeähän tulee siis siinä kuuden aikaan, ehh. Mutta päivälläkin siis kuljin pitkähihaisessa ja välillä vain tuli kuuma. Että saa nyt nähdä saanko sitä rusketusta sittenkään tän kesän aikana. :P Niin, ja kuu on hassussa paikkaa aivan ylhäällä taivaalla, ja tähdetkin näyttää erilaisilta.
Jees. Jos tulee jottain asiaa niin kaipa mä vähintään sähköpostia pääsen silloin tällöin tarkasteleen. :) Kuulemisiin! Sendamenipo mukwai!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)