Lusakassa viimeinen päivä meni työn touhussa, raporttia lukiessa ja illalla vielä kokoustaessa. Tuttu taksikuski James vei mut lentokentälle, sanoi että nähdään sitten kun seuraavan kerran tulen Sambiaan. Näin toivon. Lennot meni hyvin, kasvisruoka oli hyvää, komediasarjat hauskoja, sain nukuttuakin. Amsterdamissa neljän tunnin vaihto, käteistä 2 euroa, eväänä pähkinöitä. Lennolla Helsinkiin mun vieressä istui hollantilais-intialainen mies jota oli varoitettu siitä että suomalaiset voi olla tunninkin samassa huoneessa puhumatta mitään, häntä pelotti että miten selviää kolme päivää Suomessa.
Nyt olen Lammilla, kotona. En vielä osaa käsittää että kaikki on ohi, miten voi olla kolme kuukautta jossain paikassa ja sitten alle vuorokaudessa se kaikki on poissa. Ikävä on kova. Mutta ehkä goodbye olikin vain see you later, tai ainakin toivon niin. Myös suomalaisista matkatovereista oli aika haikeaa erota, Marinka ja Matti kun lähti Keniaan, ja Kaisa jatkaa Sambiassa oleskelua Malawin-visiitin jälkeen. Oi että.
Oli siis mahtava kesä, ihanassa Sambiassa. Vaikea tiivistää mitenkään sanoiksi, tuntuu että kaikki on yhtenä isona könttinä päässä. Kai se tästä.
